Ekstruusioreaktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ekstruusioreaktio on kemiallisen reaktion tyyppi, jossa atomi tai atomiryhmä irtoaa molekyylistä ja tuotteeseen muodostuu uusi kemiallinen sidos niiden kahden atomin välille, joihin irtoava ryhmä alun perin oli sitoutunut. Ekstruusioreaktio on insertioreaktion käänteisreaktio.[1][2][3] Ekstruusioreaktiota voidaan kuvata yleisellä reaktioyhtälöllä:

A–B–CB + A–C

Ekstruusioreaktioissa irtoava ryhmä on usein pienikokoinen kaasumainen molekyyli. Tällaisia ovat esimerkiksi typpi, hiilimonoksidi, hiilidioksidi tai rikkidioksidi. Ekstruusioreaktio voi tapahtua joko kuumennettaessa tai fotokemiallisesti säteilyttämällä. Tyypillisiä esimerkkejä ekstruusioreaktioista ovat typen ekstruusio pyratsoliinijohdannaisista, jolloin muodostuu syklopropaanijohdannaisia, rikkidioksidin irtoaminen sulfoneista Ramberg–Bäcklund-reaktiossa sekä hiilimonoksidin irtoaminen aldehydeistä säteilytettäessä niitä ultraviolettivalolla.[3][4][5]

  1. Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 52. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7 (englanniksi)
  2. Extrusion transformation IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 1.7.2017. (englanniksi)
  3. a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 303, 1316. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591 (englanniksi)
  4. Adam Jacobs: Understanding Organic Reaction Mechanisms, s. 178. Cambridge University Press, 1997. ISBN 978-0521467766 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2017). (englanniksi)
  5. Jean-Pierre Finet: Ligand Coupling Reactions with Heteroatomic Compounds, s. 2. Elsevier, 1998. ISBN 9780080427942 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2017). (englanniksi)