Eksotismi
Eksotismi viittaa tekijästään ja tarkkailijastaan katsottuna kaukana oleviin paikkoihin tai tapahtumiin. Eksotismin on katsottu usein liittyvän orientalismiin, joka viittaa selkeämmin tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, orienttiin eli itään.[1][2]
Taiteen- ja musiikintutkimuksessa itämaisten vaikutteiden leimaamia teoksia tarkastellaan usein tukeutumalla käsitteisiin eksotismi- ja orientalismi.[2]
Eksotismissa toisen kulttuurin edustajia katsotaan länsimaisella arvomaailmalla väritetyin silmin ja heidän kulttuurinsa yhdistetään myyttisiin mielikuviin, jotka pohjautuvat länsimaisen kulttuurin viitekehykseen eikä kyseiseen kulttuuriin. Vaikka ”kaukaiset” paikat ja kulttuurit ja niiden edustajat mielletään myyttisiksi, kauniiksi tai jännittävän vieraiksi, heidän kulttuurinsa samaistetaan samalla primitiiviseen sivistymättömyyteen. Näin toimiessaan eksotismi luo ja vahvistaa stereotyyppejä ja mielikuvia, jotka lujittavat käsitystä länsimaisesta kulttuurista universaalina suhteessa ”toisiin” kulttuureihin.[3]
Taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eksotismi on kaukomaiden taiteen vaikutusta länsimaisen taiteen ilmaisuun tai aiheistoon. Kreikan sana eksotikos tarkoittaa muukalaista.[4]
Taidehistorian sanastossa eksotismi on ei-eurooppalaisen kulttuurin, esimerkiksi japanilaisen, meksikolaisen tai primitiivisen taiteen vaikutusta länsimaiseen taiteeseen, sekä myös myös eksoottisten aiheiden käyttöä taiteessa.[5]
Kirjallisuustieteessä eksotismi on kirjallisen kuvauksen kohteen valinta ei-eurooppalaisista, varsinkin itään ja etelään sijoittuvista alueista. Eksotismi kirjallisuudessa voi olla myös outojen, tavallisuudesta poikkeavien aiheiden käsittelyä ja sellaisten motiivien käyttöä.[1]
Musiikissa ja musiikintutkimuksessa sekä eksotismilla, että orientalismilla on tavallisesti viitattu sävellysten tai kappaleiden tyylillisiin seikkoihin, joiden avulla on luotu eksoottista väriä muuten tutunoloiseen sävelmaisemaan. Musiikkitieteilijä Ralph P. Locke määrittelee musiikillisen eksotismin prosessiksi, jossa luodaan musiikin kautta vaikutelma paikasta, ihmisistä tai sosiaalisesta miljööstä, joka tapojensa, asenteidensa ja moraalisten käsitysten myötä eroaa merkittävästi tekijänsä ja yleisönsä kulttuurista.[2]
Asuessaan Pariisissa Vincent van Gogh keräsi japanilaisia puupiirroksia ja kutsui impressionisteja ”Ranskan japanilaisiksi”. Muutettuaan Arlesiin hän kirjoitti: ”Olen täällä, Japanissa”. Hänen omien sanojensa mukaan Arles oli ”absoluuttinen Japani”. Nähtyään japanilaisen munkin Bonzen ja ajeltuaan tukkansa ja partansa lyhyeksi, hän oli saavuttanut tavoitteensa nähdä maailma japanilaisittain. Tästä todistaa hänen maalauksensa Omakuva Bonzena vuodelta 1888, joka on omistettu Paul Gauguinille.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eksoottisen käsite syntyi Euroopan löytöretkien aikakaudella, kun ”ulkopuolinen” vaikutti laajenevan jatkuvasti. Länsimaiden laivat purjehtivat ympäri maailmaa ja kävivät eri mantereilla.[7]
Useimmin sana eksoottinen tarkoittaa ”vierasmaalaista”. Vaikka kaikki eksoottiset asiat ovat vierasmaalaisia, kaikki vierasmaalaiset eivät ole eksoottisia. Aiheeseen perehtynyt Judy Sund toteaa, että koska ei ole ulkopuolista ilman sisäpuolisuutta, ulkopuolisesta tulee eksoottista vasta, kun se on tuotu maahan – tuotu ulkopuolelta.[7]
Eksoottinen on tarkoittanut 1600-luvun alusta alkaen houkuttelevaa outoutta, tai erään nykyajan sanakirjan mukaan ”vierauden kiehtovuuden viehätystä”.[7]
Suuriin siirtomaiden ja maailman valloituksiin tähtääviin projekteihin liittyi 1800-luvulla kansainvälisiä näyttelyitä ja huvimatkailun lisääntyessä eksotismi kukoisti enemmän kuin koskaan. Eksotismi tuki poliittisia ja kaupallisia pyrkimyksiä ja innosti taiteellisiin suorituksiin maalaustaiteessa ja kirjallisuudessa.[6]
Näkemyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marissa Mehr toteaa, että 1800-luvulle osui vahva orientalismi ja muiden kansojen ja kulttuurien eksotisointi. Tämä aikansa megatrendi näkyi taiteissa: kuvataiteet, musiikki sekä ooppera ammensivat myyttisestä ja mystisestä idästä. Oman kansan lisäksi kurkotettiin kohti tuntematonta.[8]
Tunnettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
-
Eugène Delacroix, Sardanapaloksen kuolema, 1827. -
Edouard Manet, Olympia, 1863. -
Vincent van Gogh, Omakuva, omistettu Paul Gauguinille, 1888. -
Paul Gauguin, Nafea Faa Ipoipo?, 1892. -
Paul Gauguin, Asetelma eksoottisia lintuja, 1902. -
Henri Rousseau, Yadwighan uni, 1910.
_1892,_oil_on_canvas,_101_x_77_cm.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kirjallisuudentutkimus:eksotismi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c Seppänen, Roni: Heavy rock ja eksotismi, orientalismin musiikilliset ilmentymät 1970-luvun raskaassa rockissa Pro gradu -tutkielma. 2023. Musiikkitiede, Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto, Helsingin yliopisto.
- ↑ Marti, Martina: Avaus, moninaisuustietopankki 2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
- ↑ Konttinen, Riitta ja Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 97. Otava, 2005.
- ↑ Valkeapää, Leena ja Salmela, Ulla ja Bonelius, Elina: Taidehistorian sanasto 2023. Jyväskylän yliopisto, Taidehistorian oppiaine.
- ↑ a b Sund, Judy: Exotic, s. 228, s. 255. Phaidon, 2019.
- ↑ a b c Sund, Judy: Exotic, A Fetish for the Foreign, s. 6. Phaidon, 2019.
- ↑ Ooppera painii rasististen rakenteidensa kanssa Kritiikin Uutiset / SARV. 5.12.2020. Viitattu 15.4.2024.