Eino Tirronen

Eino Osvald Tirronen (21. toukokuuta 1921 Pielisjärvi – 10. helmikuuta 2017 Turku) oli suomalainen upseeri, joka toimi huolto- ja sotataloustehtävissä sekä laati ja toimitti useita alansa julkaisuja.

Tirrosen vanhemmat olivat puuseppä Antti Tirronen ja Katri Saarelainen. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1946 oli Veera Tolonen (k. 1988) ja toinen vuodesta 1991 Marja Auramaa. Myös Tirrosen poika kapteeniluutnantti Matti Tirronen (s. 1946) toimi puolustusvoimien palveluksessa, vuoteen 1977 saakka.

Tirronen tuli ylioppilaaksi Helsingin V yhteiskoulusta 1945, Kadettikoulusta hän valmistui samana vuonna ja suoritti Sotakorkeakoulun 1958. Talvisodassa Tirronen toimi väestönsuojelutehtävissä Lieksassa ja Helsingissä, jatkosodassa hän oli konekivääriryhmän ja joukkueenjohtaja Jalkaväkirykmentti 44:ssä ja Itä-Suomen rannikkoprikaatissa. Hän haavoittui 1944 Suursaaressa ja oli 30% sotainvalidi.

Toimittuaan sotien jälkeen ensin adjutantin ja patteriupseerin ja -päällikön tehtävissä Tirronen työskenteli 1940-luvun lopulta lähtien asiantuntija-, päällikkö- ja koulutustehtävissä muun muassa Merivoimien esikunnassa, Pääesikunnassa, Merisotakoulussa, Huoltokoulussa, Länsi-Suomen sotilasläänin esikunnassa ja Sotakorkeakoulun sotahistorian laitoksella. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1975.

Tirronen ylennettiin vänrikiksi 1942, luutnantiksi 1944, kapteeniksi 1951, majuriksi 1961, everstiluutnantiksi 1966 ja everstiksi 1972.

Tirronen toimitti ja kirjoitti tekstejä ja teoksia sekä esitelmöi ahkerasti alaltaan. Hän laati ja toimitti Suomen sota 1941–1945 -teossarjan XI osan, samoin kuin talvi- ja jatkosodan historiateosten sotatalous- ja huoltolukuja, julkaisi Valtion viljavaraston historiikin 1928–1978 ja oli Naantali eilen tänään -kirjan (1983) päätoimittaja. Tirronen oli myös 1986 ilmestyneen 1000-sivuisen huollon historian päätoimittaja ja Huoltoupseeri -lehden toimituskunnan jäsen.