Eino Kulonen
Eino Ilmari Kulonen (24. lokakuuta 1921 Kiikka[1] – 17. syyskuuta 1984 Turku[2]) oli suomalainen lääkäri ja Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori vuodesta 1955 kuolemaansa asti.[3]
Kulosen vanhemmat olivat Vihtori Johannes Kulonen ja Hilma Maria Mauriala ja puoliso vuodesta 1958 lääkäri Maija Tellervo Yli-Pohja. Kulonen tuli ylioppilaaksi Helsingin yhteiskoulusta ja reaalilukiosta 1940 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1946, lisensiaatiksi 1950 ja tohtoriksi 1951. Opintomatkoja hän teki Yhdysvaltoihin ensin ASLA-Fulbright-stipendiaattina 1952 ja sitten uudestaan 1962 sekä Englantiin ensin British Council -stipendiaattina 1957 ja vielä 1962. Helsingin yliopiston assistenttina Kulonen työskenteli vuodesta 1947 vuoteen 1954.[3] Ennen Turkua Kulonen toimi vielä lyhyen aikaa Helsingin yliopiston dosenttina.[1]
Kulosen tutkimusalaa olivat side- ja granulaatiokudoksen biokemia sekä alkoholin vaikutukset aivojen ja maksan aineenvaihduntaan.[4] Hän työskenteli pitkään vuonna 1954 perustetun Alkon biolääketieteellisen tutkimusyksikön tutkijana. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim myönsi Kuloselle vuonna 1969 ensimmäisen Matti Äyräpään palkinnon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org
- ↑ a b Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 22.9.1984, HS Aikakone. Viitattu 24.4.2018.
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 305–306. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Facta2001, WSOY 1981, 9. osa, palsta 240
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
