Eino Jokirinta
Eino Albin Jokirinta (21. tammikuuta 1898 Salo – 31. toukokuuta 1949) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat rakennustyönjohtaja Juho Jokirinta ja Usenia Ahlqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Astrid Alice Katharina Snellmanin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokirinta kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1922.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokirinta työskenteli asentajana Salossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 19. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kävi myös aseseppäkurssin Kovnossa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokirinta saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin komppanianpäälliköksi 1. Krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen-Kyröskosken (Nuutin) akselilla, Epilän-Tampereen akselilla, Karkussa ja Lempäälässä sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokirinta palveli sisällissodan jälkeen 28. kesäkuuta 1918 alkaen Vaasan konekivääriaseseppäkoulun johtajana, josta tehtävästä hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1919 alkaen päälliköksi Keski-Suomen rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan. Keski-Suomen rykmentistä hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1920 Autopataljoonaan, missä hän toimi aluksi l:sen ja 11. tammikuuta 1921 alkaen 2. autokomppanian päällikkönä. Jokirinta erosi armeijasta 30. huhtikuuta 1924 ja työskenteli sen jälkeen autoliikkeen johtajana. Siviilitöidensä ohella hän toimi 1. maaliskuuta 1926 – 1. huhtikuuta 1927 välisen ajan Viipurin suojeluskunnan moottoriosaston ja 21. marraskuuta 1930 – 30. tammikuuta 1932 välisen ajan auto-osaston päällikkönä. Takaisin armeijan palvelukseen Jokirinta astui 30. tammikuuta 1932 ja hänet sijoitettiin Käkisalmen jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Polkupyöräpataljoona I:een, (tunnettiin myöhemmin nimellä Jääkäripataljoona 1) ja 20. helmikuuta 1937 alkaen Huoltopataljoonaan (tunnettiin myöhemmin nimellä Huoltorykmentti), missä hän toimi aluksi talouskomppanian varapäällikkönä. Myöhemmin hän toimi 1. heinäkuuta 1937 alkaen komppanianpäällikkönä kertausharjoitusosastossa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokirinta osallistui talvisotaan 19. Autokomppanian päällikkönä, mistä hänet siirrettiin ensin kuljetusesikunnan päälliköksi ja myöhemmin kuljetustoimiston päälliköksi 5. Armeijakunnan esikuntaan. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin Huoltopataljoona 5:n autokomppanian päälliköksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin esikuntapäälliköksi Pohjolan suojeluskuntapiirin esikuntaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.