Eino Purje
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Purje tanskalaisessa keräilykortissa noin vuodelta 1930 | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Amsterdam 1928 | 1 500 m | |
Eino Alfred Purje (alk. Borg, 21. helmikuuta 1900 Kymi – 2. syyskuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen keskimatkojen juoksija ja olympiamitalisti. Vuonna 1927 hän juoksi 2 000 metrin maailmanennätyksen 5.23,4 rikkoen Paavo Nurmen samana vuonna aiemmin tekemän ennätyksen 5.24,6.
Purje oli yksi tunnetuimmista ”loikkareista”, jotka 1920–1930-luvuilla vaihtoivat vasemmistolaisen Työväen Urheiluliiton seurasta porvarillisen Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon seuraan. Häntä on myös kutsuttu Nurmen ohella Suomen ensimmäiseksi oman markkina-arvonsa ymmärtäneeksi ammattilaisurheilijaksi.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Purje syntyi Kymin pitäjässä köyhän mäkitupalaisen perheeseen. Suomen sisällissodassa hän taisteli punaisten puolella, menettäen molemmat veljensä kaatuneina. Sodan jälkeen Purje nousi nopeasti yhdeksi lupaavimmista Työväen Urheiluliiton juoksijoista. Hän saavutti useita TUL:n ennätyksiä ja voitti myös kolme matkaa vuoden 1925 Frankfurt am Mainissa järjestetyissä työläisolympialaisissa. Hän voitti kisoissa 800 metrin juoksun ajalla 1.59,0, 1 500 metrin juoksun ajalla 4.07,1 sekä 3 000 metrin juoksun ajalla 8.47,2[2]. Alkuvuonna 1926 tehdyt kansainvälisen tason huipputulokset nostivat hänet TUL:n ykkösurheilijaksi.[1]
Syyskesällä 1926 Purje aiheutti kohun loikatessaan TUL:n kuuluneesta Kymin Veikoista porvarilliseen Helsingin Kisa-Veikkoihin. Sisällissodan jälkeisessä tulehtuneessa ilmapiirissä hänen seurasiirtonsa aiheutti jopa tappouhkauksia. Purjeen loikkauksen syyksi arveltiin lehdistössä aluksi suuria rahapalkkioita, mutta lopulta hänen kohdallaan oli todennäköisesti kyse siitä, että Purje halusi päästä mukaan kovempitasoisiin kilpailuihin, kuin TUL:n urheilijana oli mahdollista. TUL:n urheilijat eivät tuolloin osallistuneet kuin omiin tai muiden kansainvälisten työläisurheiluliittojen kilpailuihin. HKV:n juoksijana hän pääsi mukaan muun muassa olympialaisiin ja Kalevan kisoihin. Tosin Purjeelle oli loikkauksen yhteydessä luvattu myös uusi työpaikka.[1]
Loikkauksensa jälkeen Purje osallistui vuoden 1928 Amsterdamin kesäolympialaisiin, jossa hän juoksi pronssia 1 500 metrin kilpailussa. Neljä vuotta myöhemmin Los Angelesin kisoissa hän keskeytti 1 500 metrin juoksun loppusuoralle, huomatessaan ettei mahdollisuuksia mitaleille enää ole.[1] Lisäksi Purje saavutti kolme SM-kultaa vuosina 1928–1931.
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiapronssia 1 500 metrin juoksussa Amsterdamissa 1928
- Työläisolympialaisten voitto 800, 1 500 ja 3 000 metrin juoksuissa Frankfurt am Mainissa 1925
- SM-kultaa 1 500 metrin juoksussa 1928, 1930 ja 1931
- SM-pronssia 800 metrin juoksussa 1927 ja 1 500 metrin juoksussa 1933
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eino Purje Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkauksen TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 114–118. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-219-137-3 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 119. Otava, 1970.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Jukola : Eino Purjeen tuoma kultamitali - newyorkilainen Miss, Kansan kuvalehti, 10.03.1933, nro 11, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eino Purje Wikimedia Commonsissa
