Einar Kahelin

Einar Gabriel Kahelin (22. huhtikuuta 1879 Jyväskylä – 14. marraskuuta 1937 Parainen) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja.

Einar Kahelinin vanhemmat olivat lyseon rehtori Karl Henrik Kahelin ja Agnes Charlotta Aejmelaeus. Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Jyväskylän lyseosta ja suoritti kemisti-insinööritutkinnon Polyteknillisessä opiston kemialliselta linjalta 1902. Kahelin opiskeli sitten vielä vuoden ajan Mustialan maanviljelysopistossa 1902–1903.

Kahelin oli aluksi syksyllä 1902 lyhyen aikaa toimessa Henry Kerkelän kultakaivosyrityksessä Inarin Hangasojalla. Vuonna 1903 hän siirtyi Bakuun S. J. Feigl & Co. kemiallisten tehtaitten johtajaksi. Hän oli Bakussa Nobel-veljesten kemian tehtaiden teknillisenä johtajana 1909–1914 ja varsinaisena johtajana 1914–1918. Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen palattuaan hän oli Paraisten Kalkkivuori Oy:n palveluksessa ensin apulaisjohtajana ja vuodesta 1921 yhtiön Helsingin osaston isännöitsijänä. Viimeksi hän toimi Paraisilla yhtiön varajohtajana 1930–1937.

Kahelin kuului Valtion rikkihappo- ja superfosfaattitehtaan, Valtion kivääritehtaan ja Valtion ruutitehtaan johtokuntiin, taloudelliseen puolustusneuvostoon ja typpikomiteaan. Hän kuului Suomen Teollisuusliiton, Suomen Betoniyhdistyksen ja Sementtiyhdistyksen johtoon ja hän oli Suomen Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliiton hallituksen ja Suomen Rakennusteollisuuden Keskusvaltuuston puheenjohtajana ja oman alansa teollisuutensa edustajana ja hallituksen varamiehenä Suomen Työnantajain Keskusliitossa.

Kahlein harrasti musiikkia ja kuorolaulua. Hän oli Laulumiesten puheenjohtajana 1930–1931.

Einar Kahelin oli naimisissa 1905–1919 Greta Candelinin kanssa. Avioeron jälkeen hän meni naimisiin vuonna 1919 Katy Alice Öbergin kanssa.