Eiki Nestor
| Eiki Nestor | |
|---|---|
 Riigikogun puhemies Eiki Nestor vuonna 2015. |
|
| Alueministeri | |
|
Tarandin hallitus
8.11.1994 - 17.4.1995 |
|
| Sosiaaliministeri | |
|
Laarin II hallitus
25.11.1999 - 28.1.2002 |
|
| Edeltäjä | Tiiu Aro |
| Seuraaja | Siiri Oviir |
| Riigikogun puhemies | |
|
20.3.2014 - 29.3.2019
|
|
| Edeltäjä | Ene Ergma |
| Seuraaja | Henn Põlluaas |
| Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja | |
|
1995 - 1996
|
|
| Edeltäjä | Marju Lauristin |
| Seuraaja | Andres Tarand |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1953 Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus | viro |
| Ammatti | koneinsinööri, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosiaalidemokraattinen puolue |
| Muut puolueet | Viron kommunistinen puolue (1988-1991) |
| Koulutus | Tieliikenteen koneinsinööri |
| Tutkinnot | Tallinnan ammattikorkeakoulu |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| eiki.ee | |
Eiki Nestor (s. 5. syyskuuta 1953 Tallinna) on virolainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja. Hän on toiminut kaksi kertaa ministerinä ja 2010-luvulla riigikogun puhemiehenä.
Opiskelu ja ura Neuvosto-Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eiki Nestor kasvoi Tallinnassa ja opiskeli tieliikenteen koneinsinööriksi Tallinnan ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui vuonna 1976. Sen jälkeen hän työskenteli Tallinnan lähellä Keilassa ajoneuvovaraston päällikkönä vuosina 1976–1982. Sen jälkeen hän työskenteli Viron tienrakennusliiton työsuojelutarkastustarkastajana vuosina 1982–1989. Nestor liittyi aivan Neuvosto-Viron loppuvaiheessa joulukuussa 1988 Viron kommunistipuolueeseen.[1]
Poliitikon ura itsenäistyneessä Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Itsenäistyneessä Virossa Nestor valittiin Viron tasavallan riigikoguun syksyllä 1992. Hän liittyi vuonna 1993 Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja hän toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 1995–1996.[2] Hänestä tuli Tarandin hallituksessa ministeri puolueen edustajana vastuualueenaan alueelliset asiat. Hän jatkoi riigikogussa, kun hänet valittiin vuoden 1995 riigikoguun. Samanaikaisesti hän oli myös Tallinnan kaupunginvaltuustossa vuosina 1996–1999. Toisen kerran ministeriksi Nestor nimitettiin Laarin II hallitukseen vuosiksi 1999–2002.[3] Riigikogun edustus sosiaalidemokraattisena jäsenenä jatkui myös seuraavissa riigikoguissa. Vuonna 2015 Nestor valittiin riigikogun puhemieheksi. Riigikogun puhemiesura ja jäsenyys katkesi vuoden 2019 vaaleissa, jolloin hän putosi riigikogusta.[4] Näin Nestor oli riigikogun jäsenenä uudelleen itsenäistyneessä Virossa kaikkiaan 27 vuotta.[5]
Vuoden 2016 presidentinvaalissa Nestor oli sosiaalidemokraattien asettama ehdokas[6], ja vaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella riigikogussa hän sai eniten ääniä eli 40, mutta se ei ylittänyt vaadittua 68 ääntä 101 riigikogun edustajalta.[7] Toisella riigikogun kierroksella hän ei ollut enää ehdokkaana, vaan hän luopui jatkokierroksilta.
Muu toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nestor on parlamenttitoiminnan lisäksi toiminut vuodesta 1997 Viron liikennelaitosten työntekijöiden ammattiliiton puheenjohtajana. Hän on toiminut myös Viron jalkapalloliiton hallituksen jäsenenä.[8]
Eiki Nestorille myönnettiin vuonna 2001 Valtionvaakunan ritarikunnan V luokan[9] ja vuonna 2018 sen II luokka kunniamerkki[10]. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun suurristi (SVR SR).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Partei liige enese teadmata: Eiki Nestor avab oma punamineviku 16.2.2018. Õhtuleht. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
- ↑ Margit Tavits: Post-Communist Democracies and Party Organization, s. 174. St. Louis, USA: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-03569-0 (englanniksi)
- ↑ STT: Virolle uusi hallitus 25.3.1999. MTV. Viitattu 4.2.2021.
- ↑ Riigikogust välja jäänud Eiki Nestor ootab pensionipõlve 4.3.2019. Postimees. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
- ↑ Dario Cavegn: Eiki Nestor reelected President of the Riigikogu 24.3.2016. err.ee. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Aili Sarapik: Reform, SDE to support Nestor for president in first balloting round, Kallas in following rounds 23.8.2018. err.ee. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Aili Sarapik: Esimeses voorus jäi president valimata 29.8.2018. err.ee. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
- ↑ Ott Järvelä: EValimisintervjuu 22.2.2019. soccernet.ee. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
- ↑ Eesti Vabariigi teenetemärgid 23.2.2001. president.ee. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
- ↑ Eesti Vabariigi teenetemärgid 21.2.2018. president.ee. Viitattu 4.2.2021. (viroksi)
| ||||||||||
