Ei rikosmielessä
Ei rikosmielessä | |
---|---|
Absence of Malice | |
Ohjaaja | Sydney Pollack |
Käsikirjoittaja | Kurt Luedtke |
Tuottaja | Sydney Pollack |
Säveltäjä | Dave Grusin |
Kuvaaja | Owen Roizman |
Leikkaaja | Sheldon Kahn |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 1981, Suomessa 1982 |
Kesto | 117 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Ei rikosmielessä (Absence of Malice) on Sydney Pollackin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1981. Lehdistön moraalia tarkastelevan draaman on käsikirjoittanut Kurt Luedtke, ja sen pääosissa näyttelevät Paul Newman, Sally Field ja Bob Balaban.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Floridalainen alkoholitukkukauppias ja rikollisen poika Michael Gallagher (Newman) näkee eräänä aamuna nimensä lehden etusivulla, jossa häntä syytetään satamatyöläisten liiton johtajan murhasta. Jutun kirjoittaja on toimittaja Megan Carter (Field). Asian käsittelyn myötä he rakastuvat.[1]
Näyttelijöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paul Newman | … | Gallagher |
Sally Field | … | Megan |
Bob Balaban | … | Rosen |
Melinda Dillon | … | Teresa |
Luther Adler | … | Malderone |
Barry Primus | … | Waddell |
Josef Sommer | … | McAdam |
John Harkins | … | Davidek |
Don Hood | … | Quinn |
Wilford Brimley | … | Wells |
Arnie Ross | … | Eddie Frost |
Phanie Napoli | … | Nickie |
Shelley Spurlock | … | Sarah Wylie |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ei rikosmielessä tuotti Oscar-ehdokkuudet miespääosasta Paul Newmanille, naissivuosasta Melinda Dillonille ja alkuperäiskäsikirjoituksesta Kurt Luedtkelle. Elokuva sai kunniamaininnan Berliinin elokuvajuhlilla[2].
The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen kutsuu elokuvaa ”pehmeän poliittiseksi ja painomusteen makuiseksi siirapiksi”. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Prizes & Honours 1982 – International Jury. Internationale Filmfestspiele Berlin. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 7.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)