Eettinen stressi
Eettinen stressi eli eettinen kuormitus on terveydenhuollossa koettujen ristipaineiden kokonaisuus. Eettinen dilemma koskee yleensä vain yhtä kysymystä kerrallaan, kun taas eettinen stressi on kokonaisvaltainen käsite, jota on vaikea määritellä. Eettiseen stressiin usein liitetyt termit ovat eettinen ahdinko ja moraalin vaurio. Yleensä asiaan kuuluu joko eettisen toimintatavan käytön mahdottomuus tai puute sen tietämyksestä.[1]
Eettisestä ahdingosta ei ole varsinaisesti pystytty luomaan tieteellistä konsensusta, mutta sen piirteenä on mahdottomuus toimia eettisesti oikeaksi katsotulla tavalla esimerkiksi esimiesten vaatimuksesta. Hoitotyössä käsite lanseerattiin 1980-luvulla, vaikka se epäilemättä on vanhempi ilmiö. Esimerkkinä tilanne, että lääkäri tuntuu vaativan alaisiltaan henkisesti kestämättömiä toimia. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkäri voi joutua melkoisenkin frustraation kokijaksi joutuessaan antamaan tehottomia tai jopa vahingollisia hoitoja.[1]
Moraalin vaurio taas tarkoittaa persoonallisuuden vahingoittumista, joka ilmeni nimen omaan Vietnamin sodan veteraanien keskuudessa 1990-luvulla, vaikka sekin on epäilemättä vanhempaa perua. Tässä on kysymyksessä esimerkiksi mahdottomuus estää siviilien kärsimyksiä tai johtajan petollisuuden kokemus. Tämä voi kuulua myös muuhun kuin sotatilanteeseen eikä tästäkään käsiteestä ole täyttä tieteellistä yhteisymmärrystä.[1]
Moraalin vauriona voi ilmetä esimerkiksi uudelleenelämisen oireita, häpeää ja vihaa, mutta myös itsetuhoisuutta sekä minäkuvan ja koetun maailman negatiivisuutta.[1]
Eettistä stressiä tulisi mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä, koska hoito on haastavaa.[1]