Eero Mustakallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Mustakallio, ent. Schwartzberg (11. heinäkuuta 1907 Helsinki[1] – 27. joulukuuta 2000[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.

Mustakallion vanhemmat olivat insinööri Henrik Schwartzberg ja Hanna Augusta Gummerus ja puoliso vuodesta 1935 Kaisa Iris Pelkonen. Mustakallio tuli ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1927 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1936. Tohtoriksi hän väitteli seuraavana vuonna, sisätautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1941. 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa Mustakallio työskenteli Helsingin yliopistossa ja Helsingin alueen sairaaloissa, Turun yliopiston bakteeriopin ja serologian professori hän oli vuodesta 1945.[1] Hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 1973. Mustakallio sai hammaslääketieteen kunniatohtorin arvon 1966.[3] Mustakallio tutki ihmisen ja eläinten veriryhmiä sekä veren komplementtia, samoin kuin lavantauti- ja muiden bakteerien ominaisuuksia ja syöpäkudosviljelmien serologiaa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 404. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. ↑ Eero Mustakallion rahasto
  3. ↑ a b Facta 2001, WSOY 1981, 11. osa, palsta 574
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Mustakallio&oldid=21514035”