Eero Kaukonen

Hallintoneuvos Kaukonen vuonna 1964. Kuva: Kuvasiskot.

Eero Kaukonen (13. helmikuuta 1904 Kuopio – 31. lokakuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena.

Henkilöhistoria

Eero Kaukosen vanhemmat olivat tehtailija Antti Juho Kaukonen ja voimistelunopettaja Ida Maria Kemiläinen ja puoliso vuodesta 1946 farmaseutti Brita Maja Dahlström. Kaukonen tuli ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1922 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1930. Hän oli auskultantti Viipurin hovioikeudessa 1930 ja Vaasan hovioikeudessa 1933, jolloin hän sai myös varatuomarin arvon.

Kaukonen oli ulkoasiainministeriön vt. avustaja ja jaostosihteeri 1930 ja Kesälahden nimismies 1930–1932 ja sitten korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräinen virkamies ja esittelijä vuodesta 1934, notaari vuodesta 1936, nuorempi hallintosihteeri vuodesta 1939, vanhempi hallintosihteeri vuodesta 1954, ylimääräinen hallintoneuvos vuodesta 1956, esittelijäneuvos vuodesta 1958 ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsen eli hallintoneuvos 1959–1971.

Vakuutusneuvoston ylimääräinen virkamies Kaukonen oli 1934–1935 ja vt. sihteeri 1935, oikeuskanslerinviraston ylimääräinen virkamies 1944–1945 ja Helsingin raastuvanoikeuden ylimääräinen rikosnotaari 1946–1959. Hän toimi myös Helsingin huoneenvuokralautakunnan ylimääräisenä puheenjohtajana 1945–1946 sekä verovalituskomitean puheenjohtajana vuodesta 1962 ja kirjanpitoneuvottelukunnan puheenjohtajana vuodesta 1963.

Julkaisuja

• Terveyden- ja sairaanhoitolainsäädäntö: kokoelma lääkintö-, eläinlääkintö- ja apteekkilaitosta koskevia lakeja, asetuksia ja valtioneuvostonpäätöksiä, 1940 (toim. Yrjö Ahosen kanssa)
• Huoneenvuokrasäännöstely: voimassaolevat lait ja asetukset sekä valtioneuvoston ja sosiaaliministeriön päätökset, 1945

Aiheesta muualla

• Eero Kaukonen Biografiasampo.