Edward Montagu, Manchesterin toinen jaarli

Peter Lelyn maalaama Manchesterin jaarlin muotokuva 1660-luvulta.

Edward Montagu, Manchesterin toinen jaarli, (1602 – 5. toukokuuta 1671) oli Englannin sisällissodan aikaisen parlamentin Itä-Englannin joukkojen komentaja sekä parlamentin ylähuoneen jäsen. Hän toimi Englannin lordikanslerina sekä Cambridgen yliopiston kanslerina 1660–1671.

Montagu matkusti Walesin prinssin mukana Espanjaan vuonna 1623. Matkan tarkoituksena oli sopia avioliiton solmimisesta Walesin prinssin ja Espanjan infantan eli kuninkaan tyttären välillä, mutta hanke epäonnistui. 1630-luvulla Montagu alkoi lähentyä poliittisesti puritaaneja, ja hän tuki pitkässä parlamentissa kuninkaanvastaisen opposition johtajaa John Pymiä. Montagu johti parlamentin armeijan itäisiä joukkoja vuonna 1643 ja osallistui Skotlannin covenantilaisten sekä Thomas Fairfaxin kanssa Marston Moorin taisteluun, jossa hän oli ainoa parlamentin puolella taistelleista kolmesta kenraalista (Montagu, Leslie, Fairfax), joka ei paennut taistelukentältä.

Marston Moorin jälkeen Montagun asenne sotaa kohtaan muuttui ja hän jätti noudattamatta Lontoosta saamiaan käskyjä. Tähän saattoi vaikuttaa sotaa kannattaneen Henry Vanen vierailu Yorkshiressa, jolloin Vane puhui ensimmäisen kerran julkisesti kuninkaan syöksemisestä valtaistuimelta. Marraskuussa 1644 Oliver Cromwell piti parlamentin alahuoneessa puheen, jossa hän tuomitsi Montagun passiivisuuden. Montagu, jonka aatelisnimi vuodesta 1642 oli Manchester, erosi armeijasta mutta pysyi ylähuoneen jäsenenä. Hän vastusti Kaarle I:n tuomitsemista oikeudenkäynnissä eikä vannonut uskollisuudenvalaa kuninkaan mestauksen jälkeiselle tasavallalle. Manchester kannatti Englannin restauraatiota ja kantoi kruunajaismiekkaa Kaarle II:n kruunajaisissa vuonna 1661.