Edward Burlingame Hill
Edward Burlingame Hill (9. syyskuuta 1872 Cambridge, Massachusetts – 9. heinäkuuta 1960 Francestown, New Hampshire) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.[1]
Hill opiskeli Arthur Whitingin, John Knowles Painen ja George Chadwickin johdolla. Lisäksi hän sai Pariisissa sävellysopetusta Charles-Marie Widorilta. Hän hankki elantonsa yksityisopettajana Bostonissa ennen kuin pääsi entisen opinahjonsa, Harvardin yliopiston henkilökuntaan vuonna 1908. Hänestä tuli siellä professori vuonna 1928, ja hän työskenteli yliopistossa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1940. Hänen opiskelijoidensa joukossa olivat Leonard Bernstein, Elliott Carter ja Virgil Thomson.[1]
Hill ei ole pysynyt yhtä tunnettuna kuin aikansa radikaalimmat uudistajat. Hänen teoksissaan on vahvoja vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Hän oli kiinnostunut myös jazzista, mikä kuuluu muiden muassa teoksissa Jazz Studies kahdelle pianolle (1924–1935) sekä Concertino pianolle ja orkesterille (1931). Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat orkesterille sävelletyt The Parting of Lancelot and Guinevere (1915), The Fall of the House of Usher (1920), Lilacs (1927) ja kolme sinfoniaa. Hill sävelsi myös paljon kuoro- ja kamarimusiikkia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Edward Burlingame Hill: Biography AllMusic
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
