Edward (Kentin herttua)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edward
Kentin herttua
Syntynyt 9. lokakuuta 1935 (ikä 89)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Puoliso herttuatar Katharine
Lapset kreivi George Windsor
lady Helen Taylor
lordi Nicholas Windsor
Suku Windsor
Isä prinssi George, Kentin herttua
Äiti Kreikan ja Tanskan prinsessa, Kentin herttuatar Marina

Kentin herttua, prinssi Edward (Edward George Nicholas Paul Patrick, s. 9. lokakuuta 1935 Belgravia, Lontoo) on Britannian kuninkaallisen perheen jäsen ja kuningatar Elisabetin serkku.

Hänen isänsä prinssi George, Kentin herttua oli Elisabet II:n isän Yrjö VI:n veli, joten Kentin herttua on Elisabet II:n serkku. Hänen äitinsä oli maanpakoon joutuneen Kreikan kuningashuoneen jäsen, jota kautta Edinburghin herttua, prinssi Philip oli myös hänen äitinsä serkku.

Prinssi Edward sai Kentin herttuan arvon isänsä prinssi Georgen kuoltua lento-onnettomuudessa vuonna 1942, jolloin prinssi Edward oli kuusivuotias. Prinssi Edward on edustanut kuningashuonetta ja serkkuaan kuningatar Elisabetia useissa tilaisuuksissa. Hän on toiminut yli 140 hyväntekeväisyysorganisaatiossa. Suurelle yleisölle prinssi Edward on tullut tunnetuksi vuosittaisen Wimbledonin tennisturnauksen yhteydessä, jossa hän on luovuttanut voittajille ensipalkinnon, sillä hän on toiminut Britannian tennis- ja krokettiliiton puheenjohtajana ja siinä roolissa kilpailujen suojelijana.[1] Vuosina 1971–2000 hän oli myös Englannin jalkapalloliiton puheenjohtajana. Prinssi Edwardin rooli kuningatar Elisabetin rinnalla erilaisissa edustustehtävissä on lisääntynyt Elisabetin puolison prinssi Philipin poismenon jälkeen.[2]

Edinburgin herttua Philip ja Kentin herttua Edward (takana) astuvat maihin herttuan Patricia-jahdista Helsingin Eteläsatamassa saapuessaan Helsingin kesäolympialaisiin 1952. Tällöin Kentin herttua oli 16-vuotias.

Suomalaisille prinssi Edward tuli tunnetuksi Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisten aikaan, kun hän vieraili 16-vuotiaana yhdessä äitinsä serkun, kuningatar Elisabetin puolison prinssi Philipin kanssa seuraamassa kisoja.[3] Myöhemmin prinssi Edward vieraili Suomessa lokakuussa 1989 kolmipäiväisellä vierailulla Helsingissä ja Tampereella Englannin ulkomaankauppakamarin varapuheenjohtajan ominaisuudessa.[4]

Edward osallistui Charles III:n ja Camillan kruunajaisiin vuonna 2023.

Ura Britannian armeijassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssi Edward suuntautui sotilasuralle. Hän valmistui Sandhurstin kuninkaallisesta sotakorkeakoulusta vuonna 1955.[5] Vuonna 1961 hänet ylennettiin kapteeniksi. Vuosina 1962–1963 hän palveli Hongkongissa. Hänet ylennettiin majuriksi joulukuussa 1967. Sen jälkeen hän palveli rykmentin komentajana Kyproksella osana YK:n joukkoja. Prinssi Edward palveli 1970-luvun alkupuoliskolla rykmenttinsä kanssa Pohjois-Irlannissa. Kesäkuussa 1973 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Eläkkeelle armeijasta hän jäi keväällä 1976. Myöhemmin hänet ylennettiin kesäkuussa 1983 kenraalimajuriksi[6] ja kesäkuussa 1993 sotamarsalkaksi[7].

Prinssi Edward meni naimisiin englantilaiseen aatelissukuun kuuluvan Katharine Lucy Mary Worsleyin kanssa vuonna 1961. Heillä on kolme lasta. Esikoinen kreivi George Windsor syntyi vuonna 1962, vuonna 1964 syntyi tytär, lady Helen Taylor, ja vuonna 1970 lordi Nicholas Windsor.

  1. Kuningatar Elisabetin serkku Edward joutui sairaalaan lonkkavaivan takia MTV Uutiset. 7.4.2015. Viitattu 8.6.2021.
  2. Salo, Sanna: Kuningatar Elisabet ei jää syntymäpäiväjuhlissaan yksin – tämä henkilö nousee Philipin paikalle Iltalehti. 1.6.2021. Viitattu 8.6.2021.
  3. Englannin kuninkaallisten vieraiden ohjelma tänään. Helsingin Sanomat, 26.7.1952, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.6.2021.
  4. Kentin herttuan vierailu alkoi Tampereelta - Vain kourallinen ihmisiä vastassa Raatihuoneella. Helsingin Sanomat, 5.10.1989, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.6.2021.
  5. Honours and Awards The London Gazette. 26.7.1957. Viitattu 8.6.2021. (englanniksi)
  6. Honours and Awards The London Gazette. 20.6.1983. Viitattu 8.6.2021. (englanniksi)
  7. Honours and Awards The London Gazette. 14.6.1993. Viitattu 8.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]