Edvard Berendts
Edvard (Eduard Nikolaevitch) Berendts (ven. Эдуа́рд Никола́евич Бе́рендтс; 21. joulukuuta 1860 Pietari, Venäjä – 5. elokuuta 1930 Tallinna, Viro[1]) oli venäläinen professori ja lainoppinut, jonka tutkimukset koskivat muun muassa Ruotsin oikeusoloja. Sittemmin hän oli jäsenenä sensuurihallituksessa. Vjatšeslav von Plehwen johtaessa Suomen asioita Berendts nimitettiin virkamieheksi erinäisiä toimia varten ministerivaltiosihteerin-virastoon ja yliopiston kanslerinsihteeriksi, mutta olojen palautuessa hän sai näistä toimista laillisen eron. Puoluekannaltaan hän oli oktobristi. Berendts julkaisi myös venäjäksi esityksiä Suomen raha-asioista, yliopistosta ynnä muusta.[2] Uransa viimeiset vuodet 1919–1930 Berendts oli Tarton yliopiston professori[1].
Huomionosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- valtioneuvos 1895
- todellinen valtioneuvos 1904
- salaneuvos 1914
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Professorimatrikkeli 1640–1917 Nimet A–G, Helsingin yliopisto, s. 69
- ↑ Berendts, Edvard, Tietosanakirja osa 1, palsta 968, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Berendts Wikimedia Commonsissa
- Edvard Berendts, Biografiasampo
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
