Edmond de Sélys-Longchamps
Edmond de Sélys-Longchamps | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. toukokuuta 1813 Pariisi |
Kuollut | 11. joulukuuta 1900 Lüttich |
Kansalaisuus | Belgia |
Ammatti | Tieteilijä ja poliitikko |
Michel Edmond de Sélys-Longchamps (25. toukokuuta 1813 Pariisi – 11. joulukuuta 1900 Lüttich) oli belgialainen liberaalipoliitikko ja eläintieteilijä.
Sélys-Longchamps syntyi varakkaaseen aristokraattiperheeseen. Hän opiskeli kotiopetuksessa eikä koskaan opiskellut yliopistossa. Jo poikasena hän kiinnostui hyönteisistä ja linnuista, ja keräsi suurenmoiset kokoelmat molemmista. Hän oli aikansa suurin auktoriteetti sudenkorentojen ja hentosudenkorentojen luokittelussa ja määrittämisessä. Hänen hyönteiskokoelmansa on sijoitettu Belgian kuninkaalliseen luonnonhistorialliseen museoon Brysselissä.
Lintutiede oli Sélys-Longchampsille koko elämän kestävä intohimo. Hän keräsi Waremmen museoon laajan kokoelman sekä eurooppalaisten että kaukomaiden lintujen nahkoja. Kokoelmassa oli muun muassa siivetönruokki ja sen muna. Linnuista hän nimesi ainakin hömötiaisen alalajin P. m. borealis 1843.[1]
Hän tutki myös pikkunisäkkäitä ja nimesi muun muassa pikkutunnelimyyrän (Microtus subterraneus) 1836.[2]
Sélys-Longchamps julkaisi useita teoksia, kuten Monographie des Libellulidées d'Europe (1840), Revue des Odonates d'Europe (1850) ja Faune Belge (1842). Ensimmäisen tieteellisen kirjoituksensa hän julkaisi 18-vuotiaana, luettelon Liegen alueen hyönteisistä. Kaikkiaan hän julkaisi yli 250 kirjoitusta. Hän oli innokas matkailija ja vietti pitkiä aikoja lähes kaikissa Euroopan maissa. Hän oli useimpien eurooppalaisten entomologisten seurojen jäsen ja oli auttamassa Belgian entomologisen seuran perustamisessa 1856.
Sélys-Longchamps edusti Belgian parlamentissa liberaaleja ja toimi Waremmen edustajana 1846. Senaattiin hän pääsi 1855 ja toimi senaatin puhemiehenä 1880–1884.