Ebony
| Ebony | |
|---|---|
 Helmikuun 2007 kannessa senaattoripari Barack ja Michelle Obama. |
|
| Lehtityyppi | aikakauslehti |
| Julkaisija |
1945–2016 Johnson Publishing Company 2016– Ebony Media Corporation |
| ISSN | ISSN 0012-9011 |
| Levikki | 1,27 milj. kpl (2016)[1] |
| Perustettu | 1945 |
| Päätoimittaja | Kierna Mayo (2015–) |
| Sitoutuneisuus | afroamerikkalaiset |
| Kotimaa | Yhdysvallat |
| Ilmestymistiheys | kuukausittain |
| Kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| Kotisivu | |
Ebony (suom. eebenpuu) on yhdysvaltalainen afroamerikkalaisille suunnattu aikakauslehti. Se on perustettu 1945 ja ilmestyy kerran kuukaudessa.[2]
Noin 1,3 miljoonan levikillään (2016) Ebony on Yhdysvaltojen suurin mustan väestönosan aikakauslehti. Neliväripainetun päälehden lisäksi perustettiin vuonna 1985 miehille suunnattu Ebony Man. Lisäksi vuosina 1951–2014 ilmestyi Valittujen Palojen kokoinen Jet-sisarlehti, jota julkaistaan nykyisin vain verkossa.[3]
Ebonyn perustaja oli afroamerikkalainen John Harold Johnson (1918–2005), joka syntyi köyhään perheeseen Arkansas’n osavaltiossa. Hän kouluttautui lehdentekoon vakuutusyhtiö Supreme Liberty Lifen viikoittaisen asiakaslehden parissa. Äitinsä huonekalut vakuutenaan hän otti 500 dollarin lainan ja perusti vuonna 1942 The Negro Digest -nimisen lehden. Toisen maailmansodan päätyttyä hän uskalsi lanseerata Life-kuvalehteä muistuttavan Ebonyn, jonka ensimmäinen numero ilmestyi marraskuussa 1945 painoksenaan 50 000 kappaletta.[3]
Kun muut mustan väestönosan lehdet keskittyivät yhteiskunnallisiin ongelmiin, Ebonystä tuli hengeltään myönteinen lehti, joka kirjoitti afroamerikkalaisten menestystarinoista liikealalla ja viihteessä. Näkökulmaa pidettiin aluksi elitistisenä, mutta se osoittautui menestykselliseksi, kun valkoisen Amerikan mainostajayhtiöt löysivät siitä kanavan vaurastuvien afroamerikkalaisten tavoittamiseen.[3]
Ebony julkaisee vuosittain listan 100 vaikutusvaltaisimmasta afroamerikkalaisesta henkilöstä. Valikoimaa on kritisoitu viihdejulkkisten suosimisesta esimerkiksi koulutusalalla toimivien vaikuttajien kustannuksella.[4]
Menestystarinoiden ohella Ebony otti kantaa myös mustien kansalaisoikeustaisteluun, ja sen kirjoittajiin kuului muun muassa Martin Luther King. Vuonna 1969 Ebonyn valokuvaajasta Moneta Sleet Jr.:sta tuli ensimmäinen Pulitzer-palkittu miespuolinen afroamerikkalainen.[3]
Ebonya julkaisi vuoteen 2016 asti isänsä jälkeen tyttären Linda Johnson Ricen (s. 1958) johtama Johnson Publishing Company Chicagossa.[3] Vuonna 2016 Johnsonin perhe myi Ebonyn ja Jet-lehden texasilaiselle pääomasijoitusyhtiö Clear View Groupille,[5] joka perusti lehtiä varten uuden julkaisijayhtiön Ebony Media Corporation.
Johnsonin yhtiö jatkaa edelleen 1950-luvulla lehden oheen perustamaansa kosmetiikkaliiketoimintaa. Sen Fashion Fair Cosmetics on afroamerikkalaisille suunnatuista kosmetiikkamerkeistä suurin.[3][5]
Päätoimittajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ebonyn pitkäaikainen päätoimittaja (1967–1997) oli natsiajan Saksassa syntynyt Hans-Jürgen Massaquoi.[6]
Nykyinen päätoimittaja on vuonna 2015 aloittanut Kierna Mayo.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alliance for Audited Media, 2016. Viitattu 19.10.2016.
- ↑ Rautamies, Kerttu: White whisky, black brandy. Väkevien alkoholijuomien mainonta 1960–luvun Yhdysvalloissa, s. 3. (Pro gradu) Helsingin yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.10.2016).
- ↑ a b c d e f Moran, Edward: "Ebony."[vanhentunut linkki] Bowling, Beatniks, and Bell-Bottoms: Pop Culture of 20th-Century America. Gale. 2002. Haettu 19.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ "Ebony Magazine Persists in Ignoring the Importance of Black Scholars." (Arkistoitu – Internet Archive) The Journal of Blacks in Higher Education, heinäkuu 2009. Haettu 19.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ a b Channick, Robert R.: Johnson Publishing sells Ebony, Jet magazines to Texas firm, Chicago Tribune 15.7.2016. Viitattu 18.10.2016.
- ↑ Massaquoi, Hans-Jürgen (1926–2013), Blackpast.org. Viitattu 19.10.2016.