E. W. Kenyon
| Essek William Kenyon | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1867 Hadley Hills, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1948 (80 vuotta) Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | saarnaaja, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Aiheet | menestysteologia |
| Kirjallinen suuntaus | Menestysteologia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Essek William Kenyon (24. huhtikuuta 1867 – 19. maaliskuuta 1948) oli amerikkalaisen Word of Faith (Uskon Sana) -liikkeen julistaja ja kirjailija. Hänet tunnetaan menestysteologia-nimisen opin perustajana.[1][2]
Kenyonin vuonna 1916 ilmestyneestä teoksesta The Father and His Family ovat peräisin Uskon Sana -liikkeen opetus uskovan auktoriteetista sekä myös JDS-oppi (Jesus Died Spiritually).[3] Menestysteologia tunnetaan tämän opetuksen vuoksi myös nimellä valtateologia, joka tarkoittaa hengellisen vallan tavoittelua.[4][5]
Ura ja elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]E. W. Kenyon syntyi metsätyömiehen ja koulunopettajan poikana, neljänneksi pojaksi kymmenen lapsen perheeseen. Kenyon ollessa kymmenvuotias hänen perheensä muutti New Yorkin Amsterdamiin, pieneen kaupunkiin Kanadan rajan tuntumaan. 15-vuotiaana Kenyon työskenteli kutojana Amsterdamin mattotehtaassa. Hän kääntyi 15–17-vuotiaana äitinsä vaikutuksesta. Hän piti vuonna 1886 19-vuotiaana ensimmäisen julkisen saarnansa Amsterdamin metodistikirkossa.[1]
E. W. Kenyon opiskelijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenyon opiskeli New Yorkin Amsterdamin yliopistossa. 1880-luvun lopulla ja 1890-luvun alussa hän opiskeli useissa oppilaitoksissa New Hampshiressa. Vuonna 1892 Kenyon muutti Bostoniin.[6]
Asuessaan Bostonissa 1890-luvun alussa E. W. Kenyon kävi unitaristien ja mietiskelijöiden ryhmissä. Hän kertoi käyneensä säännöllisesti kuuntelemassa tunnettua unitaristisaarnamiestä Minot J. Savagea, miestä joka oli arvostetuimpia opettajia ja johtajia unitaristien keskuudessa.[7][8][9][10][11]
Unitarismi on kristillisen uskon teologian mukaan harhaoppi, sillä se kieltää kolminaisuuden ja Jeesuksen Jumaluuden, eikä se edellytä uskoa mihinkään Jumalaan.[12][13]
Pari vuotta myöhemmin Kenyon opiskeli The Emerson Collegessa.[14][15][16][17][7][18][19][20][21][22]
Koulussa opetettiin metafysiikkaa ja muun muassa Emanuel Swedenborgin oppeja.[23] Koulussa olivat opettajina muun muassa Lewis Baxter Monroe (1825–1879)[24] ja Charles Wesley Emerson (1837–1908)[23][25]
The Emerson Collegessa opetettiin Charles Emersonin unitaristisia, New Thoughtin ja kristillinen tiede -liikkeen näkemyksiä, jotka hän uskoi saaneensa Jumalalta, hän piti oppilaitaan uuden uskonnon lähetyssaarnaajina. New Thoughtin mukaan todellinen todellisuus on hengellistä, hengellinen todellisuus vaikuttaa kaikkeen fyysiseen todellisuuteen ja ihmisen mielen myönteinen asentuminen ja positiivinen tunnustus on voima oman todellisuuden luomiseen, joko terveyden ja menestyksen tai sairauden ja köyhyyden.[26]
E. W. Kenyon oli omaksunut kristillisen tieteen opetukset hyvin perusteellisesti ja oli suorastaan kristillisen tieteen asiantuntija. Kenyon tiesi hyvin paljon kristillisen tieteen alkuperästä, hän tiesi kristillisen tieteen perustuvan alkuperältään saksalaisen Friedrich Hegelin filosofiaan, jonka Mary Baker Eddy oli ”kopioinut” Hegeliltä.[27]
Kenyonin opetukset olivat usein selvästi kristillistä tiedettä ja metafysiikkaa, mutta puheissaan hän pyrki kiistämään etteivät opetukset ole sitä. Kenyonin käyttämä termi "hengellinen tiedemies" on esimerkki hänen teologiansa kytköksistä New Thoughtin metafysiikkaan.[28]
Kenyonin käytti saarnojensa ja kirjoituksiensa yhteydessä paljon Raamatun jakeita, todistaakseen siten opettamansa asiat. Samalla tavalla toimivat myös useat kristillisen tieteen ja New Thoughtin kirjoittajat, kuten Mary Baker Eddy ja Phineas Parhurst Quimby. Kuten Kenyon, hekin sanoivat, että heidän ”kristillinen tieteensä” on samaa mitä Jeesus saarnasi ja toteutti. Monet menestyneimmistä kulteista Amerikan kirkon historiassa, mukaan lukien New Thought ja kaikki sen muodot, ovat niitä, jotka käyttävät eniten Raamattua ja kuulostavat suurimmaksi osaksi evankeliselta kristillisyydeltä. Aivan kuten Kenyon ja Uskonliike. Kenyonista alkunsa saanut Uskonliike on kultti historiallisen alkuperänsä vuoksi ja myös sen perusteella mitä se opettaa.[29]
Kulttiryhmät, joiden opetuksia E. W. Kenyon omaksui, ovat osa new age -liikettä: the Unity School of Christianity, Mary Baker Eddyn luoma Kristillinen tiede,[9][19][30] Phineas Parhurst Quimbyn Uusi ajattelu (New Thought)[31][32][33][19][30] ja Charles ja Mary Caroline "Myrtle" Fillmoren Unity School of Christianity (Kristinuskon ykseyskoulu).[34][35][36][37]
John Kennington, mies joka tunsi hyvin ystävänsä Kenyonin opetuksen, totesi opetuksen olevan helluntailaistettua kristillistä tiedettä. Ern Baxter, toinen Kenyonin ystävä, joka oli yhteydessä Kenyoniin hänen viimeisinä vuosinaan, totesi että Kenyon oli epäilemättä saanut vaikutteita Mary Baker Eddyltä. Kenyon omisti Mary Baker Eddyn kirjan Key to the Scriptures ja Kenyon oli kertonut Ern Baxterille saaneensa kirjasta paljon vaikutteita.[38]
E. W. Kenyon julistajana 1900–1923
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenyon toimi 1900-luvun alussa evankelistana Uudessa-Englannissa ja Kanadan alemmissa osavaltioissa. Tuona aikana Kenyon perusti useita Primitive Baptist -kirkkoja. Hän avioitui vanhan lesken kanssa, joka kuoli pian avioliiton solmimisen jälkeen. Kenyon oli juuri perustanut kodin Spencerin ulkopuolelle Massachusettsin osavaltioon. Tähän kotiin Kenyon perusti raamattukoulunsa ja teki sieltä käsin saarnamatkojaan. Kenyon sai ystäviltään John and Susan Marbelta heidän maatilansa ja rakennuksensa Bethel Bible Instituten perustamista varten. Vuosien 1900-1923 välisenä aikana Bethel Bible Instituten toiminta rahoitettiin maatilan tuotoilla ja niillä tuloilla joita Kenyon sai saarnamatkoiltaan.[6]
E. W. Kenyon avioitui v. 1914 nuoremman naisen, Alice Whitneyn, kanssa. Kenyonin raamattuopisto joutui vaikeuksiin vuonna 1923, opiskelijoiden määrän vähentyessä. Tämän vuoksi koulu siirrettiin Dudleyhin ja yhdistettiin sodan vuoksi suljettuun Nichols Academiaan. Yhdistymisneuvottelut eivät sujuneet Kenyonin toivomuksien mukaisesti, joten Kenyon jätti koko koulun. Vuonna 1925 koulun johtajaksi tuli Howard Ferrin. Vuonna 1923 tapahtuneen lähtönsä jälkeen Kenyon ei koskaan ottanut yhteyttä kouluun, eikä käynyt siellä. [39]
Kenyonin lähdettyä Bethel muutti Spencerista Dudleyhin ja nimettiin Dudley Bible Institute and Nichols Academy:ksi. Koulun johtajana toimi Howard Ferrin, joka muutti koulun myöhemmin Providenceen, Rhode Islandille, jolloin koulun nimeksi tuli Providence Rhode Island Bible Institute. Myöhemmin koulu siirrettiin Barringtoniin Rhode Islandille, jolloin koulun nimeksi tuli Barrington College, jota pidettiin yhtenä parhaista evankelisista yleissivistävien aineiden oppilaitoksensa Uudessa-Englannissa.[40]
E. W. Kenyon julistajana länsirannikon kaupungeissa 1924–1930
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1923 jälkeen Kenyon piti evankelisia kokouksia San Josessa, Oaklandissa, Berkeleyssä ja monessa muussa länsirannikon kaupungissa. Hänestä kehittyi taitava puhuja ja Raamatun opettaja.
Aimee Semple McPherson kutsui Kenyonin puhumaan Angelus Templeen useita kertoja.[40]
1926 Kenyon toimi itsenäisen Baptistikirkon pastorina Pasadenassa Kaliforniassa, sieltä hän siirtyi Los Angeles ja perusti sinne kirkon, jonka jäsenmäärä kasvoi suureksi.[40]
E. W. Kenyon Seattlessa 1931–1948
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenyon muutti Seattleen 1931, ja perusti sinne New Covenant Baptist -kirkon. Saman vuoden aikana hän aloitti julkaisutoimintansa ja alkoi käyttää radiota oman julistuksensa levittämisessä. Hänen radiosaarnaohjelmansa tunnettiin nimellä Kenyon's Church of Air. Monet Kenyonin kirjat on kirjoitettu radiosaarnojen käsikirjoituksien pohjalta.[40]
Kenyon kuoli 80-vuotiaana, 19. maaliskuuta 1948. Kenyon oli toiminut pitkän uransa aikana useissa metodisti- ja baptistiseurakunnissa, opettanut menestysteologiaa useissa perustamissaan raamattukouluissa, julkaissut Kenyon's Herald of Life -lehteä, julkaissut useita kirjoja ja tuottanut radio-ohjelmia.[41]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Hiltunen:, Super uskovat, ISBN 951-619-162-2
- Esko Halme:, Operaatio Uusi aika, ISBN 951-606-147-8
- Matti Pyykkönen: Jumala juoksupoikana, ISBN 951-606-224-5
- Sven Reichman:, Lammasten vaatteissa, ISBN 951-9204-61-X
- Groothuis, Douglas R:, Uuden aikakauden monet kasvot, ISBN 951-600-777-5
- Dave Hunt, T. A. McMahon:, The seduction of chtistianity, 1985, ISBN 978-0-89081-441-3
- Dave Hunt:, Beyond Seduction: A Return to Biblical Christianity,Harvest House Pub, 1986, ISBN 978-0-89081-558-8
- Erwin W. Lutzer & John. F. DeVries:, Satans Evangelistic Strategy for This New Age, Victor Books, 1989, ISBN 978-0-89693-633-1
- Bob Larsson:, Straight Answers on the New Age,Thomas Nelson, 1989, ISBN 978-0-8407-3032-9
- Juhani Aitomaa:, Uusi Viini juovuttaa, Ookootoimi kirjakustannus, Gummerus, 2001, ISBN 978-951-98685-0-9
- Ellis H. Skolfield:, Demons in the Church, Fish House, 1993, ISBN 978-0-9628139-2-4
- D. R. McConnell:, A Different Gospel: Biblical and Historical Insights into the Word of Faith Movement , Hendrickson Publishers, 2007, ISBN 978-1-56563-132-8
- Kuosmanen, Juhani:, Raamatun opetuksia, Ristin Voitto, Vantaa, 1993, ISBN 951-606-399-3
- E.W. Kenyon, The Father and His Family, Lynnwood WA, Kenyon's Gospel Publishing Society,1964
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b D. R. McConnell, s. 56
- ↑ Pyykkönen, s. 46
- ↑ Hiltunen, s. 28, 73
- ↑ Hiltunen, s. 29
- ↑ E.W. Kenyon, The Father and His Family, s. 126–127, 133, 135–138, 194–202
- ↑ a b D. R. McConnell, s. 30
- ↑ a b Defenceofthefaith.org (pdf)
- ↑ The Restoration Movement, Intotruth.org (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Restoration, irthpangs.org
- ↑ Pyykkönen, s. 46–49
- ↑ D. R. McConnell, s. 24–25, 33
- ↑ D. R. McConnell, s. 34
- ↑ Päivi Kesti unitaarien puheenjohtajaksi
- ↑ New Age (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Don't Fear a False Prophet![vanhentunut linkki]
- ↑ Death by faith
- ↑ History Of Pentecostalism
- ↑ The modern profits of got
- ↑ a b c Word of Faith Movement, Archive.orgissa
- ↑ Dave Hunt, Beyond Seduction, s. 65
- ↑ Pyykkönen, s. 47–49
- ↑ D. R. McConnell, s. 35–36
- ↑ a b History of Emerson College
- ↑ Lewis Baxter Monroe
- ↑ D. R. McConnell, s. 38–41
- ↑ D. R. McConnell, s. 37–40
- ↑ D. R. McConnell, s. 42–43
- ↑ D. R. McConnell, s. 44
- ↑ D. R. McConnell, s. 48-50
- ↑ a b Dave Hunt, Beyond Seduction, s. 58–59
- ↑ rcstudies.org
- ↑ Birthpangs.org
- ↑ Moreno 3, Intotruth.org (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Halme, s. 107–108
- ↑ Groothuis, Uuden aikakauden monet kasvot
- ↑ Vironhovi, Vapaaksi valkoisen valheen verkosta
- ↑ The seduction of chtistianity, s. 97–99, 150–154
- ↑ D. R. McConnell, s. 25-26
- ↑ D. R. McConnell, s. 31
- ↑ a b c d D. R. McConnell, s. 32
- ↑ D. R. McConnell, s. 31–32
