E. Marlitt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eugenie John
E. Marlitt vuonna 1868.
E. Marlitt vuonna 1868.
Henkilötiedot
Syntynyt1825
Kuollut1887 (61–62 vuotta)
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiE. Marlitt
Äidinkielisaksa
Aiheesta muualla
marlitt.arnstadt.de/marlitt001.htm
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eugenie John, kirjailijanimi E. Marlitt, (1825–1887) oli saksalainen kirjailija. Schwarzburg-Sondershausenin ruhtinaskunnan hallitseva ruhtinatar kiintyi nuoren Johnin musikaalisiin lahjoihin ja kauniiseen ääneen ja otti hänet 17-vuotiaana ottotyttärekseen. Äkillinen korvatauti pakotti Johnin lopettamaan Wienissä aloittamansa opinnot oopperaa varten, ja hänestä tuli nyt ruhtinattaren esilukija.[1]

Hovissa ja laajoilla matkoilla ruhtinattaren seurassa John sai ne vaikutelmat ja sen ihmistuntemuksen, jota hän sittemmin käytti hyväkseen romaaneissaan. Tunnetuimmat niistä ovat Die zwölf Apostel (1865), Goldelse (1866), Blaubart (1866), Das Geheimnis der alten Mamsell (1867), Reichsgräfin Gisela (1869), Das Heidenprinzesschen (1871), Im Hause des Kommerzienraths (1877), Die Frau mit den Karfunkelsteinen (1885). Hänen keskeneräisen romaaninsa Das Eulenhaus kirjoitti loppuun Wilhelmine Heimburg (1888).[1]

Johnin romaanit ovat taipumukseltaan suunnatut yhteiskunnallisia ennakkoluuloja vastaan, niissä on kuvauksen eloisuutta, mutta usein niistä puuttuu sisäinen totuus, ja monet ovat tuntuneet vanhentuneilta jo 1900-luvun alkuvuosina.[1]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä E. Marlitt
  • Aron prinsessa. Suomentanut [A-a] Alma Suppanen. Helsinki: K.E. Holm, 1883. Teoksen verkkoversio Aron prinsessa.
  • Amtmannin Maria. Suomentanut Heikki Juho Tallqvist. Tampere: Wesander, 1883.
  • Kauppaneuvoksen talossa. Tampere: Hagelberg, 1887.
  • Luostarin aarre. Suomentanut Antti Rytkönen. Hämeenlinna: Karisto, 1916.
  • Sukuviha. Suomentanut Aukusti Salo. Hämeenlinna: Karisto, 1918.
  • Harhaannuksissa. (Amtmanns Magd) Suomentanut Helena Kesäniemi. Hämeenlinna: Karisto, 1919.
  • Rikoksen varjo. (Sarja: Kariston 75 pennin romaaneja, 9) Suomentanut Urho Kivimäki. Hämeenlinna: Karisto, 1920.
  • Kauppaneuvoksen talossa. ((Im Hause des Kommerzienrates). Sarja: Naisten romaaneja 23. E. Marlittin romaanit 2) Suomentanut Hemminki Karjalainen. Hämeenlinna: Karisto, 1922.
  • Hänen toinen vaimonsa. Suomentanut Toini Kalima. Porvoo: WSOY, 1922.
  • Toinen puoliso. ((Die zweite Frau). E. Marlittin romaanit; 3. Sarja: Naisten romaaneja 25.) Suomentanut Helena Kesäniemi. Hämeenlinna: Karisto, 1922.
  • Kreivitär Gisela. Suomentanut Toini Kalima. Porvoo: WSOY, 1923.
  • Ihmissydämen arvoitus. ((Die Frau mit den Karfunkelsteinen). E. Marlittin romaanit 4. Sarja: Naisten romaaneja, 29) Suomentanut Siiri Teirilä. Hämeenlinna: Karisto, 1923.
  • Harhaannuksissa. ((Amtmanns Magd). Sarja: Kariston 10 markan romaaneja, 21) Suomentanut Helena Kesäniemi. Hämeenlinna: Karisto, 1938.
  • Kreivitär Gisela. (Sarja: Kymmenen markan romaaneja, 148) Suomentanut Toini Kalima. Porvoo: WSOY, 1939.
  • Hänen toinen vaimonsa. (Sarja: Kymmenen markan romaaneja, 240) Suomentanut Toini Kalima. Porvoo: ?, 1941.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tietosanakirja osa 3, palstat 1411–1412. (”John, Eugenie”) Haggard-Kaiverrus, 1909–1922. Teos Runeberg-projektissa (viitattu 31.8.2020).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=E._Marlitt&oldid=22181282”