Dustin Poirier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dustin Poirier
Henkilötiedot
Syntynyt19. tammikuuta 1989 (ikä 35)
Lafayette, Louisiana
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi The Diamond
Aktiivisena 2009–
Pituus 175 cm
Paino 70 kg
Painoluokka kevytsarja (2009–2010, 2015–)
höyhensarja (2011–2014)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli nyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1]
Seura Gladiators Academy (2009–2012)
American Top Team (2012–)
Tilastot
Ottelut 35
Voitot 28
– tyrmäyksellä 14
– luovutuksella 7
– päätöksellä 7
Tappiot 6
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 2
Ei tuomiota/mitätöity 1
Aiheesta muualla
diamondpoirier.com

Dustin Glenn Poirier (s. 19. tammikuuta 1989 Lafayette, Louisiana) on yhdysvaltalainen kevytsarjan vapaaottelija, joka ottelee UFC:ssä. Hän on entinen UFC:n kevytsarjan tilapäinen mestari.

Vapaaottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirier otteli ensi kerran vapaaottelussa 16. toukokuuta 2009 Aaron Suarezia vastaan, jonka hän voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Poirier otteli uransa alussa pääosin Louisianassa USA MMA -organisaatiossa. Ennen siirtymistään WEC-organisaatioon Poirier otteli yhteensä seitsemän ottelua voittaen kaikki. Hän voitti muun muassa Joe Torrezin, Daniel Wattsin, Ronny Lisin ja Derek Gauthierin ensimmäisessä erässä. Poirierin nopein voitto tuli Lisiä vastaan, jonka hän voitti käsilukolla 51 sekunnissa.

WEC (2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirier siirtyi WEC-organisaatioon, jossa hän otteli ensi kerran elokuussa 2010 Danny Castilloa vastaan. Poirier hävisi uransa ensimmäisen kamppailun tuomariäänin. Marraskuussa 2011 Poirier puolestaan voitti Zach Micklewrightin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, kun ottelua oli käyty 53 sekuntia.[2]

UFC (2011–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirier siirtyi UFC:hen, kun WEC siirtyi UFC:n omistukseen 2010 lopulla. Poirier siirtyi ottelemaan höyhensarjaan oteltuaan sitä ennen kevytsarjassa. UFC:ssä Poirier otteli ensi kerran 1. tammikuuta 2011 Josh Grispia vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin. Poirier voitti myös kesäkuussa käydyn kamppailun Jason Youngia vastaan tuomariäänin. Poirier jatkoi voittokulkuaan marraskuussa 2011 Pablo Garzaa vastaan, jonka hän voitti D'Arce kuristuksella toisessa erässä.

Vuoden 2012 Poirier aloitti ottelemalla helmikuussa Max Hollowayta vastaan, joka otteli ensimmäistä kertaa UFC:ssä. Kamppailu käytiin UFC 143 -tapahtumassa, jossa Poirier voitti kamppailun triangelikäsilukolla ensimmäisessä erässä. Toukokuussa Poirier kohtasi Chan Sung Jungin, joka otteli vasta kolmatta otteluaan UFC:ssä, mutta oli ansainnut kahdesta edellisestä ottelusta illan luovutus- ja tyrmäysbonukset. Se käytiin myös illan pääotteluna UFC on Fuel TV: Korean Zombie vs. Poirier -tapahtumassa, jonka Poirier hävisi neljännessä erässä D'Arce kuristuksella. Kaksikon ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella.[3] Tappion jälkeen Poirier päätti vaihtaa seuraa American Top Teamiin valmistautuessaan joulukuussa käytävää kamppailuaan Jonathan Brookinsia vastaan.[4] Poirier onnistui voittamaan kamppailun toista kertaa urallaan D'Arce kuristuksella.

Vuonna 2013 Poirier otteli jälleen kolmesti vuoden aikana. Helmikuussa hän otteli Englannissa Cub Swansonia vastaan, joka oli ennen sitä voittanut kolme ottelua peräkkäin. Poirier hävisi kolmieräisen kamppailun tuomariäänin (28–29, 27–30, 27–30). Elokuussa Poirier palasi voittajaksi Erik Kochia vastaan, jonka hän voitti UFC 164 -tapahtumassa tuomariäänin (29–28, 29–27, 29–27). Joulukuussa hän otteli vielä voitokkaasti Diego Brandãota vastaan, jonka hän tyrmäsi kuusi sekunttia ennen ensimmäisen erän loppumista.

Poirier otteli tällä kertaa kahdesti vuoden aikana, kun hän kohtasi ensin huhtikuussa 2014 Akira Corassanin. Hänen vastustaja oli voittanut kaikki kolme UFC-otteluaan, kun Poirierille ottelu oli kymmenes UFC:ssä. Hän voitti kamppailun toisen erän alussa ja ottelu palkittiin myös illan kamppailu bonuksella. Toisessa ottelussaan Poirier kohtasi Conor McGregorin, joka oli voittanut myös kolme ottelua peräkkäin. Poirier hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa. Poirier kertoi ottelun jälkeen McGregorin sekoittaneen hänen ajatukset puheillaan eri mediatilaisuuksissa ennen ottelua, jota hän ei tuolloin vielä ymmärtänyt vaikuttaneen suoritukseensa.[5]

Siirtyminen kevytsarjaan (2015–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McGregor tappion jälkeen Poirier ilmoitti siirtyvänsä takaisin kevytsarjaan kokiessaan painonpudotuksen hankalemmaksi, eikä tulisi enää koskaan palaamaan höyhensarjaan vaan korkeintaan tulevaisuudessa nousemaan vielä välisarjaan.[6] Poirier otteli uudessa painoluokassa huhtikuussa 2015 Carlos Diego Ferreiraa vastaan. Hän voitti kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopulla, josta hänet palkittiin illan suoritus bonuksella.[7] Poirier otteli vain kaksi kuukautta myöhemmin Yancy Medeirosia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Poirier ansaitsi toistamiseen illan suoritus bonuksen.[8]

Poirier otteli vuoden 2016 aikana tällä kertaa kolmesti, joista ensimmäinen oli tammikuussa Joseph Duffya vastaan. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (30–26, 30–27, 30–27). Seuraavan kerran Poirier otteli kesäkuussa Bobby Greeniä vastaan, jonka hän onnistui voittamaan tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Syyskuussa Poirier koki ensimmäisen tappionsa kevytsarjassa Michael Johnsonille, kun hänet tyrmättiin ensimmäisessä erässä.

Poirier jatkoi samaa tahtia myös 2017, jolloin hän otteli kolmesti vuoden aikana. Ensimmäiseksi Poirier kohtasi Jim Millerin UFC 208 -tapahtumassa, jossa hän voitti tuomariäänin (28–28, 30–27, 29–28). Toukokuussa Poirier kohtasi entisen UFC:n kevytsarjan mestarin Eddie Alvarezin. Ottelun tulos mitätöitiin kesken ottelun, kun Alvarez potki polvella laittomia osumia Poirierin päähän toisessa erässä. Ottelun tuomari Herb Dean katsoi ettei Alvarez tehnyt osumia tahallaan ja päätti olla hylkäämättä Alvarezia. Kaksikon välinen ottelu kuitenkin palkittiin illan kamppailu bonuksella.[9] Marraskuussa Poirier kohtasi vielä toisen entisen UFC:n kevytsarjan mestarin Anthony Pettisin, joka oli otellut viime vuonna höyhensarjan tilapäismestaruudesta. Poirier onnistui voittamaan kamppailun kehotriangelilla, kun Pettis kärsi kyliluuvammasta. Ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella.

Poirier allekirjoitti maaliskuussa 2018 uuden sopimuksen UFC:n kanssa, kun entistä oli jäljellä enää kolme ottelua. Poirier ilmoitti halustaan otella 35-vuotiaaksi saakka UFC:ssä mikäli mahdollista ja saavuttaa tuona aikana UFC-mestaruus.[10] Hän aloitti vuoden illan pääottelulla Justin Gaethjea vastaan UFC on Fox: Poirier vs. Gaethje -tapahtumassa. Huhtikuussa käyty kamppailu päättyi Poirierin voittoon teknisellä tyrmäyksellä neljännen erän alussa, josta hänet palkittiin illan suoritus bonuksella. Jälkeen päin ottelu palkittiin usean vapaaottelumediasivuston, kuten MMAWeekly.com myötä vuoden 2018 vapaaotteluksi.[11] Poirier kohtasi seuraavaksi heinäkuussa uusintaottelussa Eddie Alvarezin. UFC on Fox: Alvarez vs. Poirier 2 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Poirierin voittoon teknisellä tyrmäyksellä toisen erän lopussa.

Kevytsarjan tilapäismestaruus ja jatko (2018–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirier otteli kevytsarjan tilapäismestaruudesta höyhensarjan mestaria Max Hollowayta vastaan, kun kevytsarjan mestari Habib Nurmagomedov kärsi ottelukiellosta. Mestaruuden voittaja tulisi ottelemaan Nurmagomedovia vastaan varsinaisesta mestaruudesta. UFC 236 -tapahtumassa käyty kamppailu käytiin Atlantassa, jossa Poirier voitti mestaruuden tuomariäänin (49–46, 49–46, 49–46). Ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella. Syyskuussa Poirier pääsi ottelemaan urallaan tappiotonta Habib Nurmagomedovia vastaan varsinaisesta kevytsarjan mestaruudesta. Se käytiin UFC 242 -tapahtumassa Abu Dhabissa, jossa hän hävisi mestaruuden takakuristuksella kolmannessa erässä.[12]

Mestaruusotteluiden jälkeen Poirier otteli Dan Hookeria vastaan kesäkuussa 2020. Poirier oli jälleen illan pääotteluna UFC on ESPN: Poirier vs. Hooker -tapahtumassa, jossa hän voitti viisieräisen kamppailun tuomariäänin (48–47, 48–47, 48–46).

Poirier otteli seuraavaksi Conor McGregoria vastaan uusintaottelussa tammikuussa 2021. Poirierin ja McGregorin piti kohdata alun perin hyväntekeväisyysottelussa jo joulukuussa 2020, mutta UFC:n puheenjohtaja Dana White onnistui saamaan kaksikon viralliseen otteluun.[13] Poirier voitti ottelun tyrmäyksellä toisessa erässä UFC 257:n pääottelussa.[14] Tyrmäystappio oli McGregorille ensimmäinen UFC:ssä. Puoli vuotta myöhemmin Poirier otteli kolmannen kerran McGregoria vastaan heinäkuussa 2021 UFC 264 -tapahtumassa. Ottelun voittajan tulisi otella kevytsarjan mestaruudesta. Poirier voitti ottelun lääkärin keskeytyksellä ensimmäisessä erässä, kun McGregorin sääriluu meni poikki.[15]

Muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirier on pelattavana hahmona EA Sportsin UFC -peleissä EA Sports UFC, EA Sports UFC 2, EA Sports UFC 3 ja EA Sports UFC 4.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Dustin Poirier MMA-Core Viitattu 20.11.2016 (englanniksi)
  2. ↑ WEC 52 - Faber vs. Mizugaki sherdog.com Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  3. ↑ UFC on FUEL TV 3 bonuses: Jung earns $80K while Poirier, Lawlor net $40K mmajunkie.com 15.5.2012 Viitattu 7.11.2020 (englanniksi)
  4. ↑ UFC Featherweight Dustin Poirier joins American Top Team (ATT) mmamania.com 18.10.2012 Viitattu 7.11.2020 (englanniksi)
  5. ↑ Dustin Poirier on fighting with emotion: McGregor ‘really messed with my head’ (Arkistoitu – Internet Archive) bloodyelbow.com 4.7.2016 Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  6. ↑ Dustin Poirier explains why he's returning to lightweight mmafighting.com 19.12.2014 Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  7. ↑ UFC Fight Night 63 bonuses: Four get $50,000 for 'Performance of the Night' efforts mmajunkie.usatoday.com 4.4.2015 Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  8. ↑ UFC Fight Night 68 bonuses: Dustin Poirier gets $50,000 in front of home fans mmajunkie.usatoday.com 7.6.2015 Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  9. ↑ UFC 211 results: Eddie Alvarez-Dustin Poirier ruled no contest after illegal knees cbssports.com 13.5.2017 Viitattu 8.11.2020 (englanniksi)
  10. ↑ With 'championship language' in new UFC contract, Dustin Poirier ready for title run mmajunkie.usatoday.com 25.3.2018 Viitattu 9.11.2020 (englanniksi)
  11. ↑ 2018 FIGHT OF THE YEAR: DUSTIN POIRIER VS. JUSTIN GAETHJE mmaweekly.com 3.1.2019 Viitattu 10.11.2020 (englanniksi)
  12. ↑ UFC 242 Results: Khabib Defends Title, Dominates Dustin Poirier cagesidepress.com 7.9.2019 Viitattu 9.11.2020 (englanniksi)
  13. ↑ Conor McGregor palaa UFC-häkkiin tammikuussa – edessä myös matsi nyrkkeilylegendaa vastaan iltalehti.fi 15.10.2020 Viitattu 11.7.2021 (suomeksi)
  14. ↑ Nyt se on virallista: Conor McGregor palaa UFC-kehään tammikuussa www.iltalehti.fi. Viitattu 2020-7-11.
  15. ↑ Conor McGregor tyrmättiin rajusti UFC:ssä! Dustin Poirierilta uskomaton temppu www.iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dustin_Poirier&oldid=22572185”