Dunblanen verilöyly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dunblanen verilöyly tapahtui Dunblanessa, Skotlannissa 13. maaliskuuta 1996, kun 43-vuotias työttömäksi jäänyt entinen partiojohtaja Thomas Hamilton ampui paikallisessa koulussa kuusitoista pikkulasta, opettajan ja lopulta itsensä.[1] Hänellä oli mukanaan neljä asetta ja 743 patruunaa. Vanhimmat surmansa saaneista lapsista olivat kuusivuotiaita.

Dunblanen verilöylyssä kuoli yhteensä kahdeksantoista ihmistä.

Joukkomurhaajan motiivit eivät ole koskaan valjenneet täysin. Hamilton oli ollut poikapartiolaisten johtajana, mutta 1974 hänen lupansa toimia tehtävässä otettiin pois, koska hänellä epäiltiin olevan ”epäilyttäviä aikeita poikien suhteen”. Hän valitti vielä vuonna 1993, että huhut pilasivat hänen ansiomahdollisuutensa. Hän oli valittanut tilanteestaan muun muassa kuningatar Elisabetille ja parlamenttiedustaja Michael Forsythille.

Hamiltonin on Independent-lehden mukaan kerrottu kuuluneen vapaamuurareihin.

  • Victoria Elizabeth Clydesdale
  • Emma Elizabeth Crozier
  • Melissa Helen Currie
  • Charlotte Louise Dunn
  • Kevin Allan Hasell
  • Ross William Irvine
  • David Charles Kerr
  • Mhairi Isabel MacBeath
  • Brett McKinnon
  • Abigail Joanne McLennan
  • Gwen Mayor (opettaja)
  • Emily Morton
  • Sophie Jane Lockwood North
  • John Petrie
  • Joanna Caroline Ross
  • Hannah Louise Scott
  • Megan Turner

Yksi koulun oppilaista oli myöhemmin tennistähdeksi noussut ja lajissa kultamitalin Lontoon olympialaisissa 2012 voittanut Andy Murray, joka pelastui piiloutumalla isoveljensä Jamien kanssa rehtorin pöydän alle.[2][3]

  1. Clouston, Erlend; Boseley, Sarah: Dunblane Massacre Guardian Century. 14.3.1996. Guardian News and Media Limited. Viitattu 31.7.2012. (englanniksi)
  2. Lund, Sakari: Murraylle uran suurin voitto – Federerille ei vieläkään kaksinpelin olympiakultaa Yle Urheilu. 5.8.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 6.8.2012.
  3. Hodgson, Martin: Murray describes fight to cope with trauma of Dunblane school killings The Guardian. 5.6.2008. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)