Drifting
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Driftaus. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
.jpg)
Drifting on Japanissa alkunsa saanut autoharrastuksen muoto. Driftingin idea on ajaa sivuluisussa mahdollisimman suuressa kulmassa koko radan leveyttä hyödyntäen niin suurella nopeudella kuin mahdollista. Suomessa driftingissä on kilpailtu vuodesta 2006.
Drifting sai alkunsa Japanissa. Japanilainen kilpa-kuljettaja Kunimitsu Takahashi omasi 70-luvulla todella aggressiivisen ajotavan, jossa hän pyrki viemään auton ylikovaa mutkaan, joka puolestaan johti yliohjautumiseen minkä Takahashi piti yllä mutkan ajan. Takahashin suoritteiden innoittamana Japanin mutkaisilla vuoristoteillä ajetut laittomat Touge-kilpailut alkoivat matkia kyseistä ajotapaa. Tuolloin driftingiä ei kuitenkaan pidetty itsenäisenä kilpailulajina.
Nykymuodossa tunnetuksi kilpailulajiksi drifting muodostui vasta 2000-luvulla, kun Japanin ensimmäinen D1GP järjestettiin vuonna 2001. Tätä ennen kilpailut olivat keskittyneet yksilösuoritteisiin, kun D1GP toi mukaan pariajofinaalit, tandem-vaiheen. Samalla myös tuomarointiin kirjoitettiin selkeät kriteerit ja lajia voitiin alkaa pitämään vakavasti otettavana moottoriurheilun muotona. Lajina drifting rantautui Suomeen vuonna 2006. Vuonna 2011 AKK Motorsport tunnusti lajin virallisesti myöntämällä sille trophy-arvon. Vuodesta 2011 laji on omannut SM-arvon.[1][2][3]
Suomessa järjestetään drifting-kilpailuja muun muassa FPDA:n ja Radalle.com-tapahtumissa.
Kilpaileminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpailemisessa ei ratkaise kierrosaika tai maaliin saapumisen järjestys vaan voittajan ratkaisee tuomaristo. Tuomaristo tarkastelee neljää kriteeriä: nopeus ja sulavuus, luistokulma, ajolinjan valinta ja tyyli. Nopeus yksistään ei ratkaise, mutta suuremmalla nopeudella ajaneella on etu tuomariston päätöksessä.[4]
Lähdöstä on tietty matka varattu kiihdytykseen ja merkityn alkukohdan jälkeen on ajettava sivuluisussa. Lisäksi on noudatettava oikeaa ajolinjaa, jonka tuomaristo osoittaa ennen tapahtumaa. Linjaa varten radalle on merkitty tyypillisesti neliskulmaisia alueita joko sisä- tai ulkoreunaan, joista kilpailijoiden on ajettava autoilla. Leikkauspaikoissa on ajettava mahdollisimman läheltä pylvästä.[4]
Hidastaminen ei ole sallittua kuin tietyillä jarrutusalueilla. Jos johtoautoa seuraava auto ei voi väistää jarrutuksen vuoksi syy on tyypillisesti johtoauton. Tämän vuoksi autoissa on jarruvalot edessä ja takana tuomaristolle ja renkaissa on merkintä, josta nähdään pyöriikö rengas.[4]
Karsinta-ajossa kilpailijat ajavat yksin, jolloin voi saada enintään sata pistettä. Ajolinjasta voi saada 60 pistettä, jonka lisäksi enintään 20 pistettä tulee ajokulmasta ja 20 pistettä tyylistä. Tähän vaikuttaa kolme seikkaa: aloittaminen, sulavuus ja päättäväisyys. Varsinainen kilpailu ajetaan pareittain, jossa kilpailijapari vuorottelee johtoauton ja seuraajan rooleissa. Johtoauto pyrkii toistamaan täydellisen karsinta-ajon, mutta ei saa haitata seuraajaa. Seuraajan on matkittava johtoauton liikkeitä täsmällisesti ja mahdollisimman lähellä. Pieni kontakti on myös sallittua.[4]
Kilpailija voi menettää ajosuorituksen pisteet tietyistä virheistä kuten kahden pyörän ajautuessa ulos radalta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Drifting ry: Laji-info fpda.info. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 4.3.2016.
- ↑ AKK Motorsport: Drifting autourheilu.fi. Viitattu 4.3.2016.
- ↑ MotoIQ, Justin Banner: The History of Drifting and the Future of Formula Drift motoiq.com. Viitattu 4.3.2016.
- ↑ a b c d e Kacper Nowogrodzki: Get up to speed with the world of drifting redbull.com. 8.6.2023. Viitattu 29.6.2023. (englanniksi)