Dora Gordine

Dora Gordine, syntyjään Gordin, taiteilijanimeltään La Gordine, (8. kesäkuuta 1895 Liepāja, Latvia – 29. joulukuuta 1991 Kingston upon Thames, Britannia) oli Britanniassa työskennellyt latvialais-virolainen kuvanveistäjä.

Dora Gordine, Guadaloupelaisen pää, 1928

Elämäkerta

Gordinen elämän varhaisimmat vuodet ovat huonosti dokumentoidut. Edes syntymävuodesta ei ole varmuutta. Vuotta 1895 pidetään todennäköisimpänä, mutta syntymävuodeksi on ehdotettu myös vuosia 1898 ja 1906. Gordine oli perheen neljästä lapsesta nuorin. Hänen vanhempansa olivat Morduch (Mark) Gordin ja äitinsä Esther Schepschelevitch. Vuonna 1912 perhe muutti Tallinnaan ja todennäköisesti tuli hyvin toimeen, sillä asunto löytyi uudesta jugendtalosta keskeltä kaupunkia. Ammatiltaan isä oli joko liikemies tai insinööri, ei ole varmuutta kumpi, ja Tallinnan juutalaisen seurakunnan arkistojen mukaan hän olisi kuollut 1915.

Kaksi Gordinen sisaruksista, Nikolai ja Anna, joutui vuonna 1941 Viron miehittäneiden natsien murhaamiksi. Veli Leopold pääsi pakenemaan ja asui Lontoossa loppuelämänsä.

Mitään varmoja merkintöjä ei ole säilynyt myöskään siitä, missä Gordine asui ensimmäisen maailmansodan aikana. Omien kertomustensa mukaan hän asui Pietarissa ja olisi opiskellut musiikkia, mutta tästä ei löydy minkäänlaisia asiakirjamerkintöjä. Todennäköisimmin hän asui ja opiskeli tuolloin Tallinnassa.

Ensimmäiset näyttelynsä Gordine piti vuonna 1917 Ars taideyhdistyksen näyttelyssä Tallinnassa, ja hänellä oli näytteillä kaksi työtä. Tallinnan kaupunginarkistossa olevien dokumenttien mukaan vuonna 1921 Dora, hänen äitinsä ja Anna-sisar hakivat Viron kansalaisuutta.

Vuodet 1920 ja 1921 Gordine opiskeli Pariisissa kuvataiteita ja musiikkia ja tutustui Aristide Mailloliin ja lisäsi sukunimensä perään e-kirjaimen. Musiikin rytmin ja veistotaiteen yhteys kiinnosti häntä, ja hän alkoi kehitellä omaa tyyliään. Pariisissa hän kertoi ystävilleen täytenä totena tarinaa, että hänen isänsä onkin oikeasti kenraali ja äitinsä prinsessa. Tämän hän teki tehdäkseen vaikutuksen opiskelutovereihinsa.

Vuonna 1925 Gordine työskenteli seinämaalauksen parissa Britannian paviljongissa, ja se antoi mahdollisuuden myös pronssivalun opetteluun. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin näytteilleasettajaksi Salon des Tuileriesiin, missä hänen työnsä Kiinalaisen filosofin torso sai innostuneen vastaanoton. Hänen yksityisnäyttelystään vuonna 1928 Lontoossa ostettiin lähes kaikki työt, joista Jaavalaisen pää ostettiin Tate Galleryn kokoelmiin. Tallinnan poliisin arkistoista löytyy vuodelta 1928 peräisin oleva asiakirja, jossa todetaan, että Dora Gordine ilmoittaa muuttaneensa pysyvästi Pariisiin.

Vuosina 1929-1932 Gordine työsti pronssiveistoksia Singaporen kaupungintalolle, ja The Straits Times kirjoitti vuonna 1932, että "eräänä aamuna Gordine heräsi kuuluisana kuten Byron".^lähde?

Gordine solmi vuonna 1936 avioliiton Richard Gilbert Haren kanssa, joka oli aatelistoa. Hänen isänsä oli Richard Granville Hare, Listovelin neljäs jaarli. Pariskunta oli tutustunut edellisvuonna arkkitehtuuriprojektin parissa, jolloin he suunnittelivat Dorich Housen, joka on yhdistelmä modernismia, klassista arkkitehtia ja itämaisia tyylejä. Talosta tuli pariskunnan koti. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Miehensä suhteiden kautta Gordine tutustui Lontoon yläluokkaisiin seurapiireihin. Seurapiireistä löytyi muotokuviin malleja, kuten Edith Evans, Beryl Grey, Emlyn Williams ja John Pope-Williams. Töitä tilattiin myös ulkomailta: Kiinan valtio tilasi tasavallan perustajan Sun Yat-senin muotokuvan. Jokaiseen muotokuvaan Gordine pyrki liittämään käsityksensä mallinsa luonteesta.^lähde?

1940–1950-luvuilla Gordine piti säännöllisesti näyttelyitä. Hänen teoksensa alkoivat saada ironisia tai humoristisia nimiä, kuten Suuria odotuksia tai Pilvien päällä. Osa oli aiheeltaan eroottisia. Hän vieraili Yhdysvalloissa Hollywoodissa vuosina 1947 ja 1959, jolloin hän luennoi taiteesta ja teki lavastuksia elokuviin.^lähde?

Hollowayn vankila Lontoossa perusti äitiysosaston, ja sinne tilattiin Gordinelta teos. Veistos Onnellinen vauva jäi unohduksiin, mutta se esiteltiin uudelleen vuonna 2009, ja nykyään sitä pidetään yhtenä hänen keskeisistä teoksistaan. Viimeisen julkisen teoksensa Gordine teki vuonna 1963.^lähde?

Gordine jäi leskeksi vuonna 1966 ja lopetteli uraansa 1970-luvulla. Hän asui Dorich Housessa ja keskittyi etupäässä puutarhan hoitoon, ollen erityisen kiinnostunut lääkekasveista. Hän kuoli Dorich Housessa 1991.^lähde?

Gordinen teoksista on pidetty kaksi suurta postuumia näyttelyä. Lontoossa hänen teoksiaan esiteltiin vuonna 2006 Ben Uri Galleriassa Lontoon juutalaisen taiteen museossa ja vuonna 2009 Dorich Housessa ja Kingston upon Thamesin yliopistossa. Dorich House on avattu museona vuonna 1996.^lähde?

Aiheesta muualla

• Dorich House Museum (englanniksi)