Donald Sutherland

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Donald Sutherland
Donald Sutherland vuonna 2013
Donald Sutherland vuonna 2013
Henkilötiedot
Koko nimi Donald McNichol Sutherland
Syntynyt17. heinäkuuta 1935
Saint John, New Brunswick, Kanada
Kuollut20. kesäkuuta 2024 (88 vuotta)[1]
Miami, Florida, Yhdysvallat[1]
Ammatti näyttelijä
Lapset Kiefer Sutherland, Roffis Sutherland, Angus Sutherland, Rachel Sutherland, ja Roeg Sutherland[1]
Näyttelijä
Aktiivisena 1960–2024
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Donald McNichol Sutherland (17. heinäkuuta 1935 Saint John, New Brunswick20. kesäkuuta 2024[1]) oli kanadalainen näyttelijä, joka sai uransa aikana kaksi Golden Globea sekä Emmyn. Hänen läpimurtonsa oli vuonna 1970 ilmestynyt sotakomedia M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala. Tämän jälkeen Sutherland teki monipuolisen uran elokuvissa ja televisiossa. Hänen elokuviaan ovat muun muassa Klute – rikosetsivä, Kauhunkierre, Fellinin Casanova, Delta-jengi, Ihmispaholaiset, JFK – avoin tapaus, Tulimyrsky, Päämääränä Cold Mountain, The Italian Job ja Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Nälkäpeli-sarja.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suther­landin lapsuus 1930–1940-luvun Kanadassa oli monien sairauksien vaivaamaa. Hyvän ulos­antinsa ansiosta hän pääsi jo 14-vuotiaana juontajaksi ja tiski­jukaksi radio­asemalle. Hän oli kouluvuosinaan 1950-luvun alku­puolella nelisen kuukautta vaihto-oppilaana Suomessa ja muisteli asuneensa tuolloin Otan­mäessä, Helsingissä ja Turussa.[2][3]

Sutherland meni opiskelemaan Toronton yliopistoon insinööritieteitä. Hän sai opiskeluaikanaan opiskelijateatterirooleja ja kiinnostui sitä kautta urasta näyttelijänä. Hän suoritti lopulta insinööritieteiden ja näyttämötaiteen kaksoistutkinnon ja valmistui 1958.[4]

Sutherland muutti valmistumisensa jälkeen Britanniaan ja sai paikan Skotlannista Perthin repertuaariteatterista. Hän näytteli myös lontoolaisissa teattereissa. Sutherlandin ensimmäinen elokuva oli Britanniassa kuvattu romanttinen draama The World Ten Times Over (1963), mutta hän sai ensimmäisen kerran huomiota sotaelokuvasta Likainen tusina (1967). Hänellä oli siinä pieni mutta merkittävä rooli. Sutherlandin todellinen läpimurto oli satiirinen sotaklassikko M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970), jossa hän näytteli uppiniskaista ja viisastelevaa kirurgia Hawkeye Pierceä.[4][5]

Sutherlandista tuli M.A.S.H:n jälkeen yhdysvaltalaisten elokuvien vakiokasvo.[4] Hänen seuraavia elokuviaan olivat sotakomedia Kellyn sankarit (1970) sekä Klute – rikosetsivä (1971) ja Kauhunkierre (1973), joissa hän näytteli pakkomielteen valtaan joutuvia hahmoja.[5]

Sutherlandilla oli nimirooli Giacomo Casanovana Federico Fellinin ohjaamassa elokuvassa Fellinin Casanova (1976) ja kaksi vuotta möhemmin hän näytteli kannabista polttavaa professoria John Landisin ohjaamassa komediassa Delta-jengi.[4] Hän oli mukana myös tieteiselokuvassa Ihmispaholaiset (1978).[5]

Sutherland voitti kanadalaisen Genie-palkinnon elokuvasta Threshold – vaaran kynnyksellä (1981). Hän näytteli sen jälkeen natsivakoojaa trillerissä Neulansilmä (1981) sekä elokuvissa Valkoinen kuiva kausi (1989), JFK – avoin tapaus (1991), Tulimyrsky (1991) ja Buffy, vampyyrintappaja (1992).[5][4]

Sutherland palkittiin sekä Golden Globella että Emmyllä televisioelokuvasta Peto on irti (1995), jossa hän näytteli venäläistä sarjamurhaajaa etsivää upseeria. Sutherlandin toinen Golden Globe tuli televisioelokuvasta Path to War (2002).[5] Sen jälkeen hän teki muun muassa elokuvat Päämääränä Cold Mountain (2003), The Italian Job (2003), Ylpeys ja ennakkoluulo (2005), The Mechanic (2011) ja Kotka (2011).[4]

Sutherland oli vuosina 2012–2015 mukana Nälkäpeli-kirjasarjan filmatisoinneissa. Hän näytteli presidentti Snow’ta neljässä elokuvassa, Nälkäpelissä 2012, Vihan liekeissä 2013 sekä Matkijanärhi osissa 1 ja 2 vuosina 2014 ja 2015.[4]

Sutherland näytteli antologiasarjassa Trust (2018) öljyparoni J. Paul Gettyä. Sarjan ensimmäinen kausi keskittyi Gettyn lapsenlapsen Johnin sieppaustapaukseen. Sutherlandin viimeisiä elokuvia olivat tieteiselokuva Ad Astra (2019), taidevarkaudesta kertova The Burnt Orange Heresy (2020) ja trilleri Alone (2020).[5] Sutherlandin uran yhdeksäs Golden Globe -ehdokkuus tuli minisarjasta The Undoing (2020).[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sutherland oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen avioliittonsa Lois Hardwickin kanssa kesti vuodesta 1959 vuoteen 1966. Sutherlandin toinen vaimo vuosina 1966–1970 oli näyttelijä Shirley Douglas. He saivat kaksoset, joista Kiefer Sutherland on tehnyt uraa näyttelijänä ja Rachel-tytär on työskennellyt elokuvien jälkituotannossa. Sutherlandin oli vuodesta 1972 kuolemaansa asti naimisissa näyttelijä Francine Racetten kanssa. He saivat kolme lasta.[4]

Sutherland kuoli Miamissa kesäkuussa 2024 pitkän sairauden jälkeen.[6]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d Saarinen, Sonja: Donald Sutherland on kuollut Iltalehti. 30.6.2024. Viitattu 30.6.2024.
  2. Kanto, Erkki & Ilona: Miten Holly­wood valloitetaan? Suomalaisella sisulla menestystä tavoittelemassa – tosi­tarinoita show­maailman mekasta, s. 27, 28. Hämeen­linna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4162-x.
  3. Raatikainen, Jesse: MTV: Donald Sutherland rakastui suomalaisnaiseen ja oli elämänsä kännissä asuessaan Kainuussa: "Siellä muuten juotiin viinaa paljon" Episodi. 21.6.2024. Viitattu 22.6.2024.
  4. a b c d e f g h i Ian Aldrich: Donald Sutherland Biography.com. 20.6.2024. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  5. a b c d e f Karen Sparks: Donald Sutherland Encyclopedia Britannica. 20.6.2024. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  6. Mansee Khurana: Donald Sutherland, a subtle and sardonic star, has died at 88 20.6.2024. NPR. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]