Don Juan de Austria (1887)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Juan de Austria
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cartagena
Kölinlasku 1883
Laskettu vesille 23. tammikuuta 1887
Palveluskäyttöön 1888 tai 1889
Poistui palveluskäytöstä upotettu 1. toukokuuta 1898
Tekniset tiedot
Uppouma 1 152 t
Pituus 64,01 m
Leveys 9,75 m
Syväys 4,17 m
Koneteho 1 500 ihp
Nopeus 13 solmua
Miehistöä 173
Aseistus
Aseistus 4 × 12 cm tykkiä
4 × 76 mm tykkiä
1 × konekivääriä
2 × 356 mm torpedoputkea

Don Juan de Austria oli Espanjan laivaston vuonna 1887 vesillelaskettu Velasco-luokan risteilijä.

Pääartikkeli: Velasco-luokka

Alus tilattiin laivastontelakalta Cartagenasta, missä köli laskettiin vuonna 1883. Alus laskettiin vesille 23. tammikuuta 1887 ja se valmistui joko vuonna 1888 tai 1889.[1]

Espanjan ja Yhdysvaltain sodan alkaessa huhtikuussa 1898 alus kuului kontra-amiraali Patricio Montojo y Pasarónin johtamaan Tyynenmeren laivueeseen, joka oli Manilanlahdella.

Alus siirrettiin 25. huhtikuuta laivueen viiden muun aluksen kanssa Subic Bayhin, jossa Montojo toivoi miinoitusten ja rannikkolinnakkeiden suojaavan laivuetta. Puolustuslaitteet olivat kuitenkin keskeneräisiä ja osasto lähti merelle 29. huhtikuuta palatakseen Manilanlahdelle.

Kommodori George Deweyn johtama Yhdysvaltain laivaston Aasianlaivue hyökkäsi 1. toukokuuta, mistä seurasi Manilanlahden taistelu. Tykistötulen vaurioittama alus jouduttiin ajamaan matalikolle.

Taistelun jälkeen USS Petrelin valtausosasto sytytti hylyn tuleen. Sotatoimien päätyttyä Yhdysvaltain laivasto nosti hylyn ja siirsi sen kunnostettavaksi. Vuonna 1900 alus liitettiin tykkiveneenä laivastoon nimellä USS Don Juan de Austria.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Spanish cruiser Don Juan de Austria
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  1. Gardiner 2002 s. 383