The Dogs D'Amour

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dogs D'Amour)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dogs D'Amour
Dogs D'Amourin johtohahmo Tyla
Dogs D'Amourin johtohahmo Tyla
Tiedot
Toiminnassa 1983– 
Tyylilaji punkrock, glam rock
Kotipaikka Englanti, Lontoo
Jäsenet

Tyla
Entiset jäsenet

Steve James, Jo-Dog Almeida, Bam Bam, Darrell Bath, Dave Tregunna, Ned Christie, Dave Kusworth, Paul Hornby, Karl Watson,
Levy-yhtiö

China Records

The Dogs D'Amour on Lontoossa Englannissa vuonna 1983[1] perustettu glam rock/punk-yhtye. Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut vuosien varrella, ainoana pysyvänä jäsenenä on ollut laulusolisti Tyla (oik. Timothy Taylor). Yhtyeen ensimmäisen albuminThe State We're In julkaisi Miettisen suomalainen Kumibeat Records, ja sen tuotti yhdessä Tylan kanssa Costello Hautamäki (nimellä Costello Jones)[2].

Yhtyeen 1980- ja 1990-lukujen vaihteen albumit nousivat Britannian albumilistan Top 40:een. Yhtye hajosi pian More Unchartered Heights of Disgrace -albumin julkaisun jälkeen, mutta yhtye teki comebackin vuonna 2000. The Dogs D'Amour keikkailee Tylan johdolla edelleen.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Birminghamista kotoisin oleva Tyla perusti The Dogs D'Amourin vuonna 1983 yhdessä alkuperäisen laulajan Ned Christien kanssa. Ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat myös kitaristi Nick Halls, basisti Karl Watson ja rumpali Bam Bam. Yhtye soitti ensimmäisen keikkansa 12. huhtikuuta 1983. Kun laulaja Christie erosi samana vuonna, Tyla otti laulajan roolin, juuri ennen kuin koko bändi pakkasi laukkunsa ja lähti Suomeen kiertueelle. Lyhyen Suomessa oleskelunsa aikana ryhmä julkaisi singlen ”How do You Fall in Love”, jota seurasi sen ensimmäinen albumi, Suomessa äänitetty The State We're In syyskuussa 1984.[3] Albumin tuotti Popeda-yhtyeen kitaristi Costello Hautamäki.[2]

Palattuaan Englantiin seuraavan vuoden alussa, yhtyeen kokoonpano muutokset jatkuivat. Bändiin liittyi väliaikaisesti esimerkiksi Lords of the New Church -yhtyeen basisti Dave Tregunna. Vuonna 1988 yhtyeen johtohahmo Tyla solmi levytyssopimuksen englantilaisen China Recordsin kanssa ja yhtyeen varhaisista demoista kasattiin kokoelma (Un)authorized Bootleg Album, joka julkaistiin samana vuonna. Samalla yhtyeen kokoonpano vakiintui. Soolokitaristi Jo-Dog Almeida, basisti Steve James ja rumpali Bam Bam sekä laulaja Tyla muodostivat nyt bändin uran suosituimman kokoonpanon.[3]

Kriitikoiden ylistämä, toinen studioalbumi In the Dynamite Jet Saloon albumi saapui vain muutamaa kuukautta myöhemmin ja nousi sijalle 97 Britannian listoilla. Albumi sisältää useita yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. ”I Don't Want You to Go” ja ”How Come it Never Rains” -kappaleet julkaistiin myös singleinä, ja niistä tehtiin myös musiikkivideot. Yhtye julkaisi akustisen albumin A Graveyard of Empty Bottles maaliskuussa 1989, ja syyskuussa Dogs sai vihdoin läpimurtoalbuminsa, kun nokkelasti nimetty Errol Flynn julkaistiin ja nousi Britannian myyntilistoille sijalle 22. Levyltä lohkaistu singleä ”Satellite Kid” soitettiin radiossa, ja yhtye päätyi esiintymään televisioon Top Of The Pops -ohjelmaan.[3]

Dogs D'Amour lähti tavoittelemaan kansainvälistä uraa ja muutti Los Angelesiin Yhdysvaltoihin asumaan. Runsaasta päihteiden käytöstä tunnettu Dogs D'Amour julkaisi ironisesti nimetyn albumin Straight??!!, mutta sen suosio alkoi hiipua. Seuraavat kiertueet kärsivät epätasaisesta yleisömäärästä, ja yhtye turhautui myös levy-yhtiön tuen puutteeseen erityisesti Amerikassa, Kasvavat sisäiset jännitteet ja päihteiden käyttö saavuttivat huippunsa Los Angelesin keikan aikana, kun Tyla viilsi syvän haavan rintaansa rikkinäisellä olutpullolla, ja hänet piti viedä sairaalaan. Tyla toipui ajoissa, mutta bändin tilanne oli toinen.[3]

Tyla vuonna 2001

Seurasi kahden vuoden tauko, jonka aikana basisti Steve James perusti uuden projektin nimeltä The Last Bandits ja rumpali Bam liittyi väliaikaisesti The Wildhearts -yhtyeeseen.

Kun Tyla ja hänen joukkonsa päättivät vihdoin palata yhteen ja kunnioittaa sopimustaan China Recordsin kanssa, mukana ei ollut enää kitaristi Jo-Dog Almeidaa, joka oli liittynyt entisen Hanoi Rocks -kitaristin Andy McCoyn johtaman Shooting Gallery -yhtyeen kiertueen kitaristiksi. Jo-Dog korvattiin entisellä U.K. Subs -kitaristilla Darrel Bathilla. Dogs DAmourin uusi kokoonpano julkaisi albumin More Uncharted Heights of Disgrace, mutte ei onnistunut elvyttämään menestystään. Yhtye päätti lopettaa toimintansa lokakuussa 1994, jolloin Tyla aloitti soolouransa.[3] Tyla on sittemmin levyttänyt ja keikkaillut sekä sooloartistina että myös The Dogs D'Amourin nimellä vaihtuvilla erilaisilla kokoonpanoilla, mutta yhtye ei ole saavuttanut samanlaista suosiota kuin 1980–1990-luvuilla.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Unleashed (King Outlaw - 2006)
  • Swinging The Bottles - The BBC Radio Sessions (Cargo Records - 2017)

kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • (Un)authorized Bootleg Album (1988)
  • Dogs Hits & Bootleg Album (1991)
  • Skeletons: The Best Of... (1997)
  • Heart Shaped Skulls (best of '88-'93) (2004)

EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Dogs D'Amour (1988)
  • Blame It On Us (1992)
  • All or Nothing - The EP (1993)
  • Cyber Recordings (2013)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Kid from Kensington (1988)
  • I Don't Want You to Go (1988)
  • How Come it Never Rains (1989)
  • Satellite Kid (1989)
  • Trail of Tears (1989)
  • Victims of Succes (1990)
  • Empty World (1990)
  • Back on the Juice (1990)
  • All or Nothing (Small Faces Cover) (1993)
  • Pretty Pretty Once (1993)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Dogs D'Amour Announce December UK Shows 26.9.2011. stereoboard.com. Viitattu 7.9.2012.
  2. ↑ a b The DOGS D'AMOUR: THE STATE WE'RE IN Finnmusic.net. Viitattu 7.9.2012.
  3. ↑ a b c d e Rivadavia, Eduardo: Dogs D'Amour Biography All Music. Viitattu 22.10.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Dogs_D%27Amour&oldid=22724811”