Dodekanesia
| Dodekanesia | |
|---|---|
| Δωδεκάνησα | |
 Satelliittikuva Dodekanesian saarista. |
|
 |
|
| Maantiede | |
| Sijainti | |
| Merialue | Välimeri |
| Vesialue | Egeanmeri |
| Saaria yht. | 163 |
| Suurin saari | Ródos |
| Muita saaria | Kárpathos, Kos, Kálymnos |
| Valtio | |
| Valtio |
 Kreikka |
| Alue | Etelä-Egean saaret |
| Väestö | |
| Väkiluku | 190 988[1] |
| Asutuskeskukset | Ródos, Kos, Póthia |
| Tärkein kieli | kreikka |
Dodekanesia (kreik. Δωδεκάνησα, Dodekánisa, ”Kaksitoista saarta”; turk. Onikiada; ital. Dodecaneso) on Kreikan Egeanmeren saariin kuuluva saariryhmä, joka sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosissa.[2] Dodekanesian saarista käytetään myös nimitystä Eteläiset Sporadit (Νότιες Σποράδες, Nóties Sporádes). Useimmat saarista sijaitsevat lähellä Turkin rannikkoa.[2]
Dodekanesia on saanut nimensä saariryhmän 12 pääsaaresta, jotka ovat Astypálaia, Kálymnos, Kárpathos, Kásos, Kastelórizo, Kos, Léros, Nísyros, Pátmos, Ródos, Sými ja Tílos. Kaiken kaikkiaan saariryhmään kuuluu 163 saarta.[2] Saarista vain 26 on asutettuja.[2] Saarten väkiluku on 190 988 (vuonna 2011). Saariryhmän saarista Ródos on ylivoimaisesti suurin sekä kooltaan että väkiluvultaan. Suurimmat kaupungit ovat Ródoksen kaupunki, Kosin kaupunki ja Kálymnoksen Póthia.[1]
Saarista varsinkin Ródos ja Kos ovat erittäin suosittuja matkailukohteita.[2] Nísyros tunnetaan tulivuorestaan ja Pátmos Ilmestyskirjan syntypaikkana sekä pyhiinvaelluskohteena.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekanesia kuului 1500-luvun alusta Osmanien valtakuntaan.[2] Osmanit sallivat Dodekanesian kreikkalaisten pitää uskontonsa ja kielensä. Suleiman Suuri myönsi saarille eräänlaisen itsehallinnon. Saarelaiset maksoivat veronsa Osmanien valtakunnalle, mutta tulot veroista menivät heidän hyväkseen, eivätkä osmanit vainonneet kreikkalaisia.
Kun Kreikka 1830-luvulla kävi vapaussotaa, saarten kreikkalaiset olisivat myös halunneet liittää alueen Kreikkaan, mutta eivät kuitenkaan liittyneet mukaan sotaan Kreikan puolelle, sillä Ródoksella ja Kosilla oli laaja turkkilainen siirtokunta.
Kun Italian ja Turkin sota alkoi 22. syyskuuta 1911 Libyassa, saaret julistautuivat itsenäiseksi nimellä Dodekanesian federaatio. Uusi itsenäinen Dodekanesian valtio joutui kuitenkin Italian alaisuuteen Italian Dodekanesiaksi. Italia miehitti koko Dodekanesian vuonna 1912 lukuun ottamatta pientä Kastelórizoa,[3] joka joutui myöhemmin Ranskan alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikan pääministeri Elefthérios Venizélos ja Italian ulkoministeri Tommaso Tittoni allekirjoittivat 27. heinäkuuta 1919 sopimuksen, jossa Italia luopuisi omistuksistaan Dodekanesiassa Ródosta lukuun ottamatta. Seuraavan vuoden heinäkuussa Italian uusi pääministeri Giovanni Giolitti irtisanoutui sopimuksesta ja 10. elokuuta solmitussa Sèvresin rauhansopimuksessa Dodekanesia jäi osaksi Italiaa.[4]
Kun Kreikka hävisi sodan Turkille vuonna 1922 ja uusi Turkin valtio perustettiin, sopimus ei ollut enää voimassa. Lausannen sopimuksen mukaisesti koko Dodekanesia joutui Italian alaisuuteen nimellä Possedimenti Italiani dell'Ege, Italian Egeanmeren departementti. Italia lupasi, että saarelaiset saisivat päättää itse äänestyksellä, halusivatko he kuulua Italiaan vai Kreikkaan.
Vuonna 1922 Benito Mussolinista tuli Italian pääministeri, ja hänen fasistihallintonsa ei halunnut luopua saarista. Mussolini aloitti laajan italialaistamisohjelman. Hän halusi rakentaa Rodoksesta modernin nykyaikaisen huoltokeskuksen, joka oli osa Italian Välimeren-imperiumia. Vaikka saarilla asui lähinnä kreikankielisiä, siellä oli myös turkinkielinen vähemmistö (noin 10 000) ja pieni ladinoa puhuva juutalaisväestö.
Mussolinin italialaistamispolitiikka merkitsi muun muassa, että italian kieli tuli alueen viralliseksi kieleksi.[2] Italian kielestä tuli myös saarien virallinen hallintokieli. Kreikan kieli pysyi enimpien asukkaiden puhekielenä, mutta ei siis enää ollut alueella virallinen kieli.
Virkamiehet ja kaikki hallintoväki olivat italialaisia. Monta kreikkalaista lähti saarilta manner-Kreikkaan, mikä oli Italialle hyvä syy lähettää saarille italialaisia muuttajia. Dodekanesian pääkaupungiksi tuli Ródos, jonne Mussolini rakennutti suuria julkisia rakennuksia.
Italian vallan aikana satamia ruopattiin, joten isot laivat pystyivät ankkuroitumaan Dodekanesian satamiin. Nykyaikaisia sairaaloita rakennettiin, ja roomalaisten aikainen vesijohtoverkko uusittiin nykyaikaiseen malliin. Myös suuri sähköistämisohjelma otettiin käyttöön, ja Rodokselle rakennettiin sähkölaitos. Italian valta saarilla kesti 31 vuotta.
Dodekanesia oli sijaintinsa vuoksi hyvin tärkeä alue italialaisille sekä sotilasstrategisesti että taloudellisesti. Turkin rannikko ei ole kaukana. Kreikkalaiset joutuivat maksamaan veroa Italialle. Saaret olivat myös valvonta-asema Egeanmerellä. Kaikki laivat, jotka ohittivat Dodekanesian, joutuivat maksamaan tullia Italialle. Myös matkailu oli jo tuolloin yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Saaret olivat suosittuja etenkin brittituristeille, sillä 1920-luvulla Egypti oli Britannian vaikutuspiirin alaisuudessa.
Toisen maailmansodan aikana Italia oli akselivaltioiden puolella kunnes Italia antautui vuonna 1943, Saksa miehitti Dodekanesian ja piti sitä hallinnassaan aina vuoteen 1945 saakka, vaikka saksalaiset vetäytyivät Manner-Kreikasta jo aikaisemmin. Saarella asunut ladinoa puhunut juutalaisväestö vietiin keskitysleireille. Sodan jälkeen saaret olivat jonkin aikaa brittien miehittäminä, kunnes ne liitettiin Kreikkaan vuonna 1947.[2]
Saaret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekanesian suurimmat saaret ovat:
| Saari | Pääkaupunki tai -kylä |
Väkiluku (2011) |
Pinta-ala (km²) | |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Ródos | Ródos | 115 490 | 1 401,46 |
| 2 | Kárpathos | Kárpathos (Pigádia) | 6 181 | 300,15 |
| 3 | Kos | Kos | 33 388 | 287,61 |
| 4 | Kálymnos | Póthia | 16 179 | 110,58 |
| 5 | Astypálaia | Astypálaia | 1 334 | 96,42 |
| 6 | Kásos | Fry | 1 084 | 66,42 |
| 7 | Tílos | Megálo Chorió | 780 | 61,49 |
| 8 | Sými | Sými | 2 590 | 57,87 |
| 9 | Léros | Agía Marína | 7 907 | 54,05 |
| 10 | Nísyros | Mandráki | 1 008 | 41,26 |
| 11 | Pátmos | Chóra (Pátmos) | 2 998 | 34,14 |
| 12 | Chálki | Chálki | 478 | 26,99 |
| 13 | Saría | 45 | 20,43 | |
| 14 | Leipsoí | Leipsoí | 790 | 15,84 |
| 15 | Psérimos | Psérimos | 80 | 14,62 |
| 16 | Agathonísi | Megálo Chorió | 185 | 13,41 |
| 17 | Lévitha | 0 | 9,12 | |
| 18 | Kastelórizo (Megísti) | Kastelórizo (Megísti) | 492 | 9,11 |
| 19 | Sýrna | 0 | 7,87 | |
| 20 | Alimiá | 0 | 7,43 | |
| 21 | Arkoí | Arkoí | 44 | 6,70 |
| 22 | Nímos | 0 | 4,65 | |
| 23 | Télendos | Télendos | 94 | 4,65 |
| 24 | Kínaros | 0 | 4,58 | |
| 25 | Gyalí | 21 | 4,56 | |
| 26 | Farmakonísi | Farmakonísi | 10 | 3,87 |
| Armáthia | 0 | 2,57 | ||
| Kalólimnos | 2 | 1,95 | ||
| Ofidoússa | 0 | 1,80 | ||
| Sesklí | 0 | 1,80 | ||
| Archángelos | 0 | 1,61 | ||
| Ro | 0 | 1,60 | ||
| Kandelioússa | 0 | 1,36 | ||
| Argeloússa | 0 | 1,32 | ||
| Kounoúpoi | 0 | 1,30 | ||
| Zaforás | 0 | 1,28 | ||
| Pacheiá | 0 | 1,18 | ||
| Pergoússa | 0 | 1,17 | ||
| Strongylí | 0 | 1,00 | ||
| Pontikoúsa | 0 | 0,98 | ||
| Astakída | 0 | 0,98 | ||
| Gáidaros Megálou Chorioú | 0 | 0,80 | ||
| Pláti | 2 | 0,73 | ||
| Ágios Theódoros | 0 | 0,65 | ||
| Makrý | 0 | 0,58 | ||
| Megálo Fokionísi (Fokionísia) | 0 | 0,57 | ||
| Antítilos | 0 | 0,51 | ||
| Plakída (Tría Nisiá) | 0 | 0,51 | ||
| Koutsomýti | 0 | 0,46 | ||
| Chondró | 0 | 0,39 | ||
| Tragonísi | 0 | 0,38 | ||
| Gáidaros Livadeión | 0 |
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekanesian alue kuuluu Etelä-Egean saarten alueeseen. Sen saaret on vuodesta 2011 jaettu neljään alueyksikköön, Kálymnoksen, Kárpathos-Kásoksen, Kosin ja Ródoksen alueyksikköön, ja nämä edelleen 15 kuntaan. Vuoteen 2011 saakka Dodekanesia muodosti Dodekanesian prefektuurin.
Alueyksiköt ja kunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dodekanesian saaret kuuluvat seuraaviin alueyksiköihin ja kuntiin (väkiluvut vuodelta 2011):[1]
| Alueyksikkö | Kunta | Väkiluku | |
|---|---|---|---|
| Kálymnoksen alueyksikkö |
4 | Kálymnos | 16 179 |
| 2 | Agathonísi | 185 | |
| 3 | Astypálaia | 1 334 | |
| 8 | Leipsoí | 790 | |
| 9 | Léros | 7 917 | |
| 12 | Pátmos | 3 047 | |
| Yhteensä: 29 452 | |||
| Kárpathos-Kásoksen alueyksikkö |
5 | Kárpathos | 6 226 |
| 6 | Kásos | 1 084 | |
| Yhteensä: 7 310 | |||
| Kosin alueyksikkö |
7 | Kos | 33 388 |
| 11 | Nísyros | 1 008 | |
| Yhteensä: 34 396 | |||
| Ródoksen alueyksikkö |
1 | Ródos | 115 490 |
| 15 | Chálki | 478 | |
| 10 | Megísti (Kastellórizo) | 492 | |
| 13 | Sými | 2 590 | |
| 14 | Tílos | 780 | |
| Yhteensä: 119 830 | |||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 29.8.2014. (kreikaksi)
- ↑ a b c d e f g h Miller, Korina et al.: Greek Islands, s. 273–275. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0 (englanniksi)
- ↑ Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)
- ↑ Kallis, Aristotle A.: Fascist ideology: territory and expansionism in Italy and Germany, 1922-1945, s. 109. Routledge, 2000. ISBN 0415216117 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)
- ↑ Myllyniemi, Kirsi: Rodoksen muurit kertovat johanniittaritareista. Kirkko & kaupunki, 16.6.2008. Helsingin seurakuntayhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2011.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schildt, Göran (suom. Mattila, Raija): Dianan saari. (Kirjailija ja taidehistorioitsija Schildt kertoo elämästään Leroksen saarella) Otava, 1990. ISBN 951-1-11323-2