HMS Georgetown
| HMS Georgetown | |
|---|---|
 HMS Georgetown huhtikuussa 1942. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fore River Shipyard, Quincy, Massachusetts |
| Kölinlasku | 20. heinäkuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 27. lokakuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 23. syyskuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Kanadan laivastolle syyskuussa 1942 nimellä HMCS Georgetown palautettu joulukuussa 1943 Neuvostoliiton laivastolle 10. elokuuta 1944 nimellä Doblestny |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 060 t |
| Pituus | 95,83 m |
| Leveys | 9,65 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 101 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 4″ tykkiä 2 × 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 12 × 21″ (533 mm) torpedoputkea |
HMS Georgetown (viirinumero I40) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Maddox, joka luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Quincystä Massachusettsista Fore River Shipbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 20. heinäkuuta 1918. Alus laskettiin vesille 27. lokakuuta kumminaan kapteeni William A. T. Maddoxin lapsenlapsi rouva Clarence N. Hinkamp ja otettiin palvelukseen 10. maaliskuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään Edward C. S. Parker ja se liitettiin Atlantin laivaston 21. viirikköön. Aluksen runkonumeroksi määrättiin 17. heinäkuuta 1920 DD-168.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 3. toukokuuta 1919 Bostonista Trepasseyyn Newfoundlandiin ja edelleen Azoreille, jossa se liittyi laivaston aluksista muodostettuun ketjuun turvaamaan Atlantin ylilentoa. Alus palasi 22. toukokuuta Bostoniin, mistä se lähti 26. elokuuta Eurooppaan. Alus saapui 19. syyskuuta Brestiin Ranskaan, missä se liitettiin George Washingtonin kunniavartioon matkalle Ostendiin Belgiaan, jossa aluksille saapuivat Belgian hallitsijapari matkalle Yhdysvaltoihin.[1]
Alus vapautui tehtävästä 25. syyskuuta, jolloin se palasi saattajaksi. Alus saattoi aluksia sekä kuljetti matkustajia Doverista ja Harwichista Boulogneen ja Hook of Hollandiin. Maddox lähti 25. lokakuuta Harwichista Kielin kanavan kautta Itämerelle, jossa se teki laivastovierailuja.[1]
Palattuaan Yhdysvaltoihin 12. helmikuuta 1920 alus oli kaksi seuraavaa vuotta Bostonissa, josta se lähti 25. helmikuuta 1922 Philadelphiaan. Alus poistettiin palveluksesta 14. kesäkuuta Philadelphian laivastontelakalla.[1]
Alus palautettiin 17. kesäkuuta 1940 palvelukseen. Oltuaan hetken palveluksessa Keski-Atlantilla valvomassa puolueettomuutta alus lähti 16. syyskuuta Newportista Rhode Islandilta Halifaxiin Nova Scotiaan Kanadaan, jossa se poistettiin palveluksesta 23. syyskuuta.[1]
HMS Maddox
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britannian kuninkaallinen laivasto vastaanotti aluksen 23. syyskuuta ja otti sen palvelukseensa vielä samana päivänä nimellä HMS Maddox. Alus purjehti 29. syyskuuta Newfoundlandiin valmistautuen matkaan Atlantin yli. Se saapui 1. lokakuuta St. Johnsiin vaurioiduttuaan törmäyksessä toisen luovutetun aluksen HMS Hamiltonin kanssa, minkä vuoksi se sai määräyksen palata Halifaxiin telakalle korjattavaksi.[2]
HMS Georgetown
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus nimettiin 4. lokakuuta uudelleen HMS Georgetowniksi. Korjausten valmistuttua se aloitti matkansa Plymouthiin. Alus saapui 13. marraskuuta Devonportiin, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Se määrättiin 4. saattajaryhmään, minkä vuoksi se telakalta palatessaan siirtyi Scapa Flowhun koulutukseen. Alus siirtyi 17. joulukuuta ryhmäänsä Greenockiin, jossa se aloitti 20. joulukuuta saattuepalveluksen luoteisenreitin alaisuudessa.[2]
Alus vaurioitui 26. helmikuuta 1941 lievästi kolaroituaan, mutta se kykeni jatkamaan palvelustaan. Alus siirrettiin kesäkuussa Tynessä telakalle, josta se siirrettiin heinäkuussa Clydeen. Alus siirrettiin 20. heinäkuuta palvelukseen palatessaan 3. saattajaryhmään. Alus suojasi 15. elokuuta Clydestä HMS Antelopen, HMS Castletonin, HMS Charlestownin, HMS Douglasin, HMS Intrepidin, HMS Leamingtonin ja HMS Saladinin kanssa Scapa Flowsta lähtenyttä saattuetta WS8C, mistä se erkani 17. elokuuta palaten Clydeen.[2]
Syyskuussa alus suojasi ryhmän mukana saattueita SC44 ja SC48. Alus siirrettiin 27. saattajaryhmään. Se siirrettiin marraskuussa Clydeen telakalle, jossa sen muutostyöt saattajaksi saatettiin loppuun. Telakalla alukselle asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka sekä sukellusveneentorjuntaheitin. Aluksen konehuoneessa syttyi 13. joulukuuta tulipalo, mikä viivästytti sen valmistumista. Palvelukseen huhtikuun 1942 alussa palattuaan alus suojasi 5. huhtikuutaHMS Badsworthin, HMS Lancasterin, HMS Lauderdalen ja HMS St. Marysin kanssa saattuetta WS18, mistä se erkani 20. huhtikuuta palaten Clydeen.[2]
Georgetown, HMS Echo, Intrepid, HMS Salisbury, USS Lang ja USS Sterrett suojasivat toukokuussa taisteluristeilijä HMS Renownia ja Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Waspia Gibraltarille. Osastoa täydennettiin 8. toukokuuta Gibraltarilta Force H:n lentotukialus HMS Eaglellä sekä kevyt risteilijä HMS Charybdiksellä sekä 13. hävittäjälaivueella lentokoneiden toimittamiseksi Maltalle operaatio Boweryssä. Kotimaasta saapuneet hävittäjät suojasivat 10. toukokuuta alkaneella kotimatkalla Renownin ja Waspin paluumatkan Scapa Flowhun, minkä jälkeen Georgetown siirrettiin telakalle.[2]
Alus palasi palvelukseen kesäkuussa. Se suojasi 21. kesäkuuta Salisburyn, HMS Boadicean, HMS Ripleyn, HMS St. Albansin, HMS Videtten, HMS Wolverinen ja HMS Vansittartin kanssa saattuetta WS20, mistä se erkani 24. kesäkuuta palaten Clydeen. Alus suojasi 17. heinäkuuta HMS Buxtonin kanssa saattuetta WS21P, mistä se erkani 22. heinäkuuta palaten Clydeen. Elokuussa alus määrättiin suojaamaan 1. miinalaivueen pohjoisensulun rakentamista. Operaatioiden välillä aluksen saattueiden suojaaminen kuitenkin jatkui. Alus määrättiin lokakuussa siirrettäväksi Kanadan laivastolle läntiseen saattajaosastoon St. Johniin.[2]
HMCS Georgetown
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuussa alus siirtyi Newfoundlandiin, jossa se liittyi läntiseen saattajaosastoon. Alus suojasi joulukuussa HMS Lincolnin kanssa saattuetta HX218. HMCS Georgetown ja HMS Roxburgh suojasivat tammikuussa 1943 saattueen HX222 alkumatkalla Britteinsaarille . Alukset joutuivat 15. tammikuuta myrskyyn, jolloin Roxburgh vaurioitui liikuntakyvyttömäksi. Georgetown ei kyennyt jäämään vaurioituneen aluksen avuksi polttoaineen vähyyden vuoksi.[2]
Maaliskuussa alus siirrettiin telakalle Charlestoniin Etelä-Carolinaan, mistä se palasi palvelukseen toukokuussa. Alus jatkoi saattueiden suojaamista St. Johnsista, kunnes se marraskuussa purjehti kotimaahan siirrettäväksi reserviin. Matkan aikana alus tankattiin Azoreilla. Se poistettiin joulukuussa palveluksesta ja siirrettiin Hartlepoolissa reserviin.[2]
Zhostki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus makasi ankkurissa Hartlepoolissa, kunnes se toukokuussa päätettiin luovuttaa Neuvostoliitolle. Alus siirrettiin Middle Docksille Tynesideen huoltoon. Se vapautui heinäkuussa telakalta, minkä jälkeen Neuvostoliiton laivaston henkilöstö siirtyi alukselle. Alus nimettiin Zhostkiksi, joka aloitti elokuussa matkansa saattueen JW59 mukana Murmanskiin, jossa se liitettiin Neuvostoliiton pohjoiseen laivastoon. Alus palveli Neuvostoliitossa, kunnes se elokuussa 1952 hinattiin Rosythiin.[2]
HMS Georgetown jälleen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen nimeksi palautettiin 9. syyskuuta HMS Georgetown, joka sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi sen T. W. Wardille romutettavaksi. Alus saapui 16. syyskuuta romutettavaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 159. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)