Dmitri Trenin
Dmitri Vitaljevitš Trenin (ven. Дмитрий Витальевич Тренин;[1] s. 1955 Moskova) on venäläinen everstiluutnantti ja politiikan analyytikko.[2][3]
Trenin valmistui Neuvostoliiton puolustusministeriön sotilasinstituutista vuonna 1977.[2] Hän palveli Neuvostoliiton tiedustelujoukoissa.[4] Vuonna 1984 hän väitteli filosofisten tieteiden kandidaatiksi[1] diplomatian historiasta Moskovan Yhdysvaltain- ja Kanadan-instituutista. Trenin kuului Neuvostoliiton delegaatioon, joka osallistui ydin- ja avaruusasioiden neuvotteluihin Genevessä vuosina 1985–1991. Lokakuussa 1993 Trenin vetäytyi aktiiviselta sotilasuraltaan everstiluutnantin sotilasarvolla. Vuosina 1993–1997 hän oli Moskovan Eurooppa-instituutin vanhempi tutkija, ja vuonna 1993 hän oli ensimmäisenä Nato-maiden ulkopuolelta tulleena upseerina vanhempi tutkija Rooman NATO Defense Collegessa.[2]
Trenin toimi Moskovan Carnegie-keskuksen johtajana ja tuli tunnetuksi länsimielisistä näkemyksistään. Hän kannatti kylmän sodan jälkeen heikentyneen Venäjän ystävällistä suhtautumista länsimaihin. Hän jopa ehdotti Venäjän liittymistä Natoon ja Euroopan unioniin.[4] Trenin kuului Kluwer Law Publicationsin International Politics -julkaisun ja venäläisen Pro et Contra -lehden toimituskuntiin.[2] Hän kirjoitti myös The New York Timesiin ja piti aktiivisesti yhteyttä eri maiden diplomaatteihin Moskovassa.[4] Hänestä tuli Lontoon International Institute for Strategic Studiesin jäsen. Treniniltä julkaistiin englanniksi muiden muassa teokset Linking Transatlantic and Eurasian Security: Prospects for Peace Operations (1993), Baltic Chance: The Baltic States, Russia and the West in the Emerging Greater Europe (1997), Russia’s China Problem (1998) ja The End of Eurasia: Russia’s Borders Between Geopolitics and Globalization (2001).[2] Vuonna 2008 käytyä Georgian sotaa Trenin kommentoi toteamalla Venäjän omaksuvan uutta roolia, tavoittelevan alueellista hegemoniaa ja alkavan haastaa Yhdysvaltoja kansainvälisesti.[5]
Vuonna 2022 Trenin ryhtyi tukemaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan toisin kuin hänen monet Carnegie-kollegansa, jotka pakenivat Moskovasta muualle Eurooppaan. Hänen yhteytensä länsimaisiin diplomaatteihin katkesivat tähän. Trenin kertoi pitävänsä länttä nykyään vihollisena, joka pyrkii tuhoamaan Venäjän merkittävänä itsenäisenä toimijana maailmanpolitiikassa. Treninin mukaan länsi on vastuussa sodasta. Hän on Venäjän tiedotusvälineissä ehdottanut ydinaseiden käyttämistä Eurooppaa vastaan.[4] Aiemmin länsimielisenä pidetyn Treninin asennoitumisen muutokset ovat herättäneet paljon keskustelua länsimaissa. Trenin sanojensa mukaan kokee Venäjän olevan hyökkäyksen kohteena, Ukrainan sodan olevan Venäjän selviytymistaistelua ja pakotteiden helpottaneen venäläisten yhdistymistä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Тренин Дмитрий Витальевич Высшая школа экономики. Viitattu 20.8.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Dr Dmitri V. Trenin Geneva Centre for Security Policy, viitattu 20.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Jade McGlynn, suom. Kyösti Karvonen: Venäjän sota (Docendo), ISBN 978-952-382-658-8
- ↑ a b c d Max Jeffery, Dmitri Trenin: the pro-West Russian radicalised by Putin’s war in Ukraine The Spectator 6.2.2024, viitattu 20.8.2024 (englanniksi)
- ↑ Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Docendo, 2020), s. 293-294, ISBN 978-952-382-088-3
