Vanadiinitrioksidi
| Vanadiinitrioksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | V2O3 |
| Moolimassa | 149,88 g/mol |
| Ulkomuoto | Mustaa kiiltävää jauhetta[1] |
| Sulamispiste | 1 970 °C[2] |
| Tiheys | 4,87 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Vanadiinitrioksidi eli vanadiini(III)oksidi (V2O3) on vanadiinin oksidi. Sitä käytetään pääasiassa katalyyttinä. Luonnossa vanadiinitrioksidi esiintyy karelianiittimineraalina[4].
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa vanadiinitrioksidi on mustaa jauhemaista ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin, jolloin muodostuu vihreä liuos. Väri aiheutuu heksa-akvavanadiini(III)kompleksi-ionista ([V(H2O)6]3+). Kyseiset vanadiini(II)liuokset ovat hyvin vahvasti pelkistäviä.[1][5][6]
Vanadiinitrioksidin rakenne muistuttaa korundin kiderakennetta. Kiderakenne muuttuu 160 K (–113 °C) lämpötilassa ja yhdisteen sähkönjohtokyky muuttuu metallimaisesta eristeeksi.[6][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanadiinitrioksidia voidaan valmistaa pelkistämällä divanadiinipentoksidia vedyllä tai hiilimonoksidilla tai kuumentamalla vanadiinia divanadiinipentoksidin kanssa.[6][5]
Vanadiinitrioksidia voidaan käyttää katalyyttinä valmistettaessa eteenistä etanolia tai syklohekseenin dehydrauksessa. Yhdisteellä on käyttöä myös metallurgiassa.[7][8][9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 211. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Vanadiinitrioksidin kansainvälinen kemikaalikortti
- ↑ David R. Lide (päätoim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–93. (84th Edition) CRC Press, 2003–2004. ISBN 0-8493-0484-9 (englanniksi)
- ↑ Dieter Rehder: Bioinorganic vanadium chemistry, s. 6. John Wiley and Sons, 2008. ISBN 978-0470065099 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Catherine E. Housecroft, A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 605. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 982. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ Vanadium trioxide Chemical Dictionary Online. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
- ↑ John M. Coulson,John Francis Richardson: Chemical engineering, s. 280. Elsevier, 1995. ISBN 978-0-08-041003-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
- ↑ Jeanne Mager Stellman: Encyclopaedia of Occupational Health and Safety: Guides, indexes, directory, s. 63.43. International Labour Organization, 1998. ISBN 92-2-109203-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)