Dispersiteetti
Kemiassa ja materiaalitieteessä dispersiteetti (Đ) on polymeerinäytteen tasalaatuisuuden numeroarvo. Arvo voi olla ĐM- tai DX-arvo, jotka kuvaavat vastaavasti näytteen polymeerien moolimassojen tai polymerisaatioasteiden jakautumisen tasalaatuisuutta. Poly- ja monodispersiteetti sekä PDI-indeksi ovat vanhentuneita aiheeseen liittyviä termejä, joiden käyttöä IUPAC ei suosittele.[1]
Kaavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moolimassadispersiteetti ĐM kuvaa moolimassojen jakaumaa, ja on[1]
ĐM = MW / Mn
MW on massapainotettu moolimassa eli[2]
Mn on moolimääräpainotettu moolimassa eli[2]
Yhtälöissä[2]
- ni on i molekyylien moolimäärä (mol) näytteessä.
- Mi on i molekyylien moolimassa (g/mol).
- wi on i molekyylien massafraktio eli
Polymerisaatioasteen dispersiteetti ĐX kuvaa polymeeriketjujen pituuksien jakaumaa, ja on[1]
ĐX = XW / Xn
- Xn on keskimääräinen polymerisaatioaste eli monomeerien keskimääräinen lukumäärä seoksen polymeeriketjuissa.[2]
- XW on polymerisaatioaste jaettuna seoksen MW-arvolla – arvo on siis massapainotettu polymerisaatioaste.[2]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ĐM ja ĐX on aina 1 tai enemmän eli Đ ≥ 1. Suuri Đ tarkoittaa suurta hajontaa eli epätasalaatuisuutta seoksen osasten ominaisuuksien välillä.
Jos ĐM ≲ 1.1, kutsutaan usein polymeeriseosta tasalaatuiseksi tai monodispersiiviseksi (jälkimmäinen ei ole suositeltu termi). Synteettisten polymeerien ĐM on usein noin 4. Tosin esimerkiksi kaupallisen polyeteenin eli PE-muovin ĐM voi olla lähempänä arvoa 30.[3]
Laskuesimerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polymeerimateriaalissa on mitattu kromatografisesti olevan tätä polymeeriä kolmessa eri pituudessa. 1. fraktiossa on 10 grammaa massan 1000 g/mol polymeeriä, 2. fraktiossa on 5 g 5000 g/mol polymeeriä ja 3. fraktiossa on 50 g 4000 g/mol polymeeriä. ĐM saadaan selville seuraavanlaisesti:
n1 = 10 g / 1000 g/mol = 0.010 mol
n2 = 20 g / 2500 g/mol = 0.008 mol
n3 = 60 g / 5000 g/mol = 0.012 mol
ĐM = 4000 / 3000 ≈ 1.33
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c RFT Stepto: Dispersity in polymer science (IUPAC Recommendations 2009). Pure and Applied Chemistry, 2009, 81. vsk, nro 2, s. 351–353. doi:10.1351/PAC-REC-08-05-02 ISSN 0033-4545 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e P Kratochvíl, UW Suter: Definitions of terms relating to individual macromolecules, their assemblies, and dilute polymer solutions (Recommendations 1988). Pure and Applied Chemistry, 1989, 61. vsk, nro 2, s. 211–241. doi:10.1351/pac198961020211 ISSN 0033-4545 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ PW Atkins: Atkins' Physical chemistry, s. 655. (8. painos) W.H. Freeman and Company, 2006. LCCN: 2005936591 ISBN 9780716787594