Myöhäiskustavilainen tyyli
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Puuttuu selvitys sisustustyylistä. 16.8.2022 |
Myöhäiskustavilainen tyyli tai direktorion ajan tyyli tarkoittaa noin vuosina 1795–1805 länsimaissa vallalla ollutta sisustus- ja pukeutumistyyliä. Ajan pukeutumista leimasi antiikin Kreikan tyylin jäljittely.[1]
Naisten muoti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naisten puvuissa vyötärö nousi aiempaa korkeammalle rintojen alapuolelle asti, koska roomalaisissa ja myöhäiskreikkalaisissa puvuissakin se oli samoin. Kureliivi ja korkeakorkoiset kengät poistuivat käytöstä. Niiden sijaan naiset käyttivät usein punaisia korottomia nahkakenkiä[2] ja sitoivat paitamekon kiinni kurenauhalla rinnan alta. Kenkämuotiin tulivat myös roomalaiset sandaalit.[1] Naiset käyttivät värillisiä sukkanauhoja.[2]
Paitapuvuissa muotia oli yksinkertaisuus, keveys ja vaaleus, ja niissä oli pitkiä laahuksia. Paitamekot saattoivat olla lyhythihaisia tai kokonaan hihattomia. Naisilla muodikkaita asusteita olivat kašmirliinat ja pussimaiset käsilaukut. Ainakin Englannista poiketen Pariisissa myöhäiskustavilaisena aikana muotiin tuli myös alastomuuden ihannointi:[1] mekkokankaat olivat ohuita ja niiden alla pidettiin ihonväristä trikoota.[2]
Vuoden 1800 tienoilla muotiin tulivat nelikulmaiset paitojen kaula-aukot ja tunika paitapuvun päällä. Mekoissa yläosan ja hameen välille alettiin tehdä sauma: yläosa ja hame siis leikattiin erikseen ja ommeltiin yhteen. Naisilla muotiin tulivat myös kreikkalaiset kampaukset, joita he koristelivat sulilla ja turbaaneilla. Naiset saattoivat käyttää peruukkeja kampauksen vaihtamista varten.[1]
Miesten muoti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miesten pukeutumisessa antiikin Kreikan ihannointi ei juuri näkynyt.[1] 1790-luvun alusta lähtien miehet pukeutuivat löysästi istuviin hännystakkeihin (engl. frock), joissa oli kaksi sivusaumaa ja yksi sauma selkäpuolella. 1800-luvun alkupuolella miesten muodissa suosittuja olivat manttelit ja paidankaulukseen kiinnitetty kaulus, jota pidettiin lähes aina ylös tärkättynä.[3] Vuoden 1804 aikoihin kauluksen malli muuttui, ja takin liepeiden ja yläosan välinen kulma tuli hyvin jyrkäksi.[4]
Päähinemuoti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskassa vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen hattumuoti muuttui vaatimattomammaksi, sillä ranskalaiset yhdistivät suuret hatut kielteisesti aristokraatteihin. Muotiin nousivat myös yläluokan keskuudessa sametilla, pitsillä ja oljella tyylitellyt ja ruusukenauhoilla, kukilla, suljilla ja harsoilla koristellut kangaslakit. 1800-luvulle mennessä keski- ja yläluokkaiset miehet alkoivat pukeutumisessaan suosia silinteri- ja knallihattuja, ja naiset suosivat päähineiden osalta olki- ja huopahattuja. Päähinemuoti muuttui siltä osin varsin paljon, sillä aiemmin olki- ja huopahattuja oli pidetty vain miesten päähineinä. Myös hattuja koristeltiin sulilla.[5]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Karikatyyripiirros ehkä 1790-luvulta. -
Ranskalainen nuori nainen 1790-luvun jälkipuoliskolla. -
Ranskalaisen taiteilijan Louis Gauffierin maalaus vuodelta 1796. -
Naisia 1790-luvun jälkipuoliskolta. -
Frederik Hendrik Kaemmererin maalaus "Direktorion aikaan" (suom.). -
Miehen takki noin vuodelta 1790. Vuoden 1804 jälkeen takin liepeiden ja yläosan välinen kulma muuttui suorakulmaksi.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Köhler, Carl: A History of Costume. New York: Dover Publications, Inc, 1963. ISBN 0-486-21030-8 (englanniksi).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hansen, Henny: Muotipuku kautta aikojen, s. 138–139. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1957.
- ↑ a b c Köhler 1963, s. 375.
- ↑ Waugh, Norah: The Cut of Men's Clothes 1600–1900, s. 110–120. Lontoo: Faber and Faber Limited, 1994. ISBN 0-571-05714-4. (englanniksi)
- ↑ Köhler 1963, s. 379.
- ↑ Talbot, Stephanie: Pieni suuri hattukirja : Päähineet kautta aikojen, s. 18. Porvoo: Bookwell Oy, 2016. ISBN 978-952-312-282-6.