Tämä on hyvä artikkeli.

Dinosaurukset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dinosaurusten sukupuu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hakusana ”Dinosaurus” ohjaa tänne. Elokuvasta kertoo artikkeli Dinosaurus (elokuva).
Dinosaurukset
Eoraptor, hyvin tyypillinen varhainen dinosaurus.
Eoraptor, hyvin tyypillinen varhainen dinosaurus.
triaskausi–nykyaika (holoseeni)
(muut kuin linnut: triaskausi–liitukausi)
231,4–0 Ma (mahdollisesti jo noin 243 Ma)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset
Dinosauria
Owen, 1842
Lahkot
Katso myös

  Dinosaurukset Wikispeciesissä
  Dinosaurukset Commonsissa

Dinosaurukset eli hirmuliskot (Dinosauria) olivat mesotsooisella maailmankaudella elänyt hyvin menestyksekäs eläinryhmä. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät triaskaudella noin 230 miljoonaa vuotta sitten, mutta niiden valtakausi alkoi vasta triaskauden joukkotuhon jälkeen, ja ne hallitsivat maapalloa jurakauden ja liitukauden ajan. Dinosaurukset kuolivat äkillisesti sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Joukkotuhon syynä on pidetty maahan iskeytynyttä asteroidia sekä tulivuorenpurkauksia. Joukkotuhosta selvisivät vain dinosauruksista polveutuvat linnut, joita on alettu viime vuosikymmeninä kutsua dinosauruksiksi, kun niiden samankaltaisuus on selvinnyt aiempaa paremmin.

Dinosaurukset olivat tasalämpöisiä maaeläimiä. Jotkin niistä olivat kasvinsyöjiä, jotkin lihansyöjiä ja jotkin kaikkiruokaisia. Dinosaurusten koko vaihteli suuresti: pienimmät olivat alle 200-grammaisia, ja mahdollisesti suurin oli 80–100 tonnin painoiseksi arvioitu Argentinosaurus, joka olisi siten ollut kaikkien aikojen suurin maaeläin.

Dinosaurukset jaetaan kahteen lahkoon niiden lantion rakenteen perusteella: liskonlantioisiin ja linnunlantioisiin. Ne puolestaan jaetaan moniin sivuryhmiin. Lajeja on löytynyt yli tuhat, ja lisää löydetään koko ajan.

Dinosaurukset määritteli omaksi ryhmäkseen ensi kertaa englantilainen Richard Owen vuonna 1841 ja keksi samalla niiden nimityksen. Dinosaurusten fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta. 1900-luvun taitteessa fossiileja löydettiin etenkin Pohjois-Amerikan kuivilta seuduilta, ja nykyisin merkittävimmät löytöpaikat ovat Kiinassa ja Etelä-Amerikassa.

Nimeäminen ja rajaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyrannosaurus rexin fossiili Chicagon Field Museum of Natural History -museossa.

Nimi dinosaurus tarkoittaa hirmuliskoa (< kreikk. deinos, 'hirmuinen' ja sauros, 'matelija/lisko'), joka on myös niiden rinnakkaisnimi suomen kielessä. Nimen keksi vuonna 1842 englantilainen luonnontutkija Richard Owen. Eri dinosaurusten nimissä on erilaisia päätteitä ja muita osia, jotka kuvaavat niiden ominaisuuksia, esimerkiksi siivellisyyttä tai hampaita. Päätettä -saurus käytetään etenkin matelijamaisten eläinten nimissä, ja pääte -raptor (lat. 'rosvo') tarkoittaa saalistajaa ja petoa. Nimiä on annettu usein myös tutkijoiden ja löytöpaikkojen mukaan.[1]

Linnut ovat polveutuneet pienistä liskonlantioisista, höyhenpeitteisistä Archaeopteryxin kaltaisista teropodeista. Silloin kun dinosauruksia vielä pidettiin pelkästään suurina krokotiilimaisina matelijoina, niiden käsitettiin poikenneen linnuista. 1980-luvulta alkaen lintujen ja niiden dinosaurus-esimuotojen anatomisten ja fysiologisten erojen on kuitenkin havaittu olevan luultua pienempiä. Sen vuoksi lintuja on alettu suoraan kutsua dinosauruksiksi.[2][3] Sanan dinosaurus sanakirjamerkitys rajaa nimityksen kuitenkin yhä sukupuuttoon kuolleisiin matelijoihin.[4]

Kehittyminen ja kukoistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset kuuluvat arkosaureihin, joihin kuuluvat myös esimerkiksi krokotiilieläimet, lentoliskot ja Postosuchus. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät triaskaudella noin 235 miljoonaa vuotta sitten. Aluksi ne olivat pieniä, kaksijalkaisia eläimiä.[5] Niiden takajalat kehittyivät pitkiksi ja suoriksi vartalon alle, toisin kuin muilla arkosaureilla, joiden jalat työntyivät ulos kyljistä. Tämä teki dinosauruksista muita matelijoita ketterämpiä ja mahdollisti niiden pitkäjaksoisen liikkumisen, sillä ne saattoivat asentonsa vuoksi kävellä ja hengittää samanaikaisesti.[6] Kaksi varhaisinta dinosaurusta olivat Eoraptor ja Herrerasaurus. Muut dinosauruslajit olivat hyvin samantyyppisiä.[7] Nämä varhaisimmat lajit olivat suurimmillaan parimetrisiä ja kolmetonnisia. Toistaiseksi ainoa tunnettu suurikokoinen varhainen laji oli kymmenmetrinen Ingentia prima, joka eli vain 15 miljoonaa vuotta ensimmäisten dinosaurusten jälkeen.[8] Triaskauden lopulla eläneet prosauropodit, kuten Plateosaurus, olivat myöhempien sauropodien esi-isiä, pituudeltaan noin kymmenmetrisiä.[9]

Dinosaurusten kehitys. Vasemmassa haarassa liskonlantioiset, oikeassa linnunlantioiset.

Jurakaudella 201–145 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset kehittyivät edelleen, ja niistä tuli maaeläinten hallitseva muoto. Joistain lajeista tuli jättiläisiä ja toisille kehittyi lentokyky.[10][11] Panssaridinosauruksille kehittyi luulevyjä ja häntäpiikkejä suojaamaan niitä saalistajilta.[12] Jurakauden loppupuolella elänyt varista pienempi Anchiornis saattoi olla yksi ensimmäisistä dinosauruksista, joka kykeni liitämään ilmassa.[13] Lintujen lähisukulainen Archaeopteryx osasi jonkin verran jo lentää, muttei vielä kovin hyvin.[14] Diplodocus kasvoi 33-metriseksi ja oli yksi suurimmista dinosauruksista.[15] Myöhäisjurakauden yleisin suuri petodinosaurus oli 12-metrinen Allosaurus.[16]

Liitukaudella 145–66 miljoonaa vuotta sitten jättiläismantereet hajosivat pienemmiksi mantereiksi. Sen seurauksena ilmasto-olot vaihtelivat aiempaa enemmän, jolloin dinosaurukset, kuten muutkin eläimet ja kasvit, saivat yhä enemmän alueellisia piirteitä ja kehittyivät entistä monimuotoisemmiksi. Muutokseen vaikutti joidenkin tutkijoiden mukaan myös uusien kukkakasvien syntyminen.[17][18] Liitukaudella kehittyivät esimerkiksi Ceratopsia-ryhmä ja panssariselkäiset ankylosaurukset.[10] Liitukauden puolivälissä elänyt 16-metrinen Spinosaurus oli mahdollisesti kaikkien aikojen suurin maapeto, ja samoihin aikoihin elänyt 35-metrinen Argentinosaurus ehkä suurin koskaan elänyt maaeläin.[19] Tyrannosaurus rex eli aivan liitukauden lopulla.[20]

Sukupuutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokyvyttömät dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon lyhyessä ajassa liitukauden lopulla noin 65,5 miljoonaa vuotta sitten. Samalla katosivat myös esimerkiksi lentoliskot ja joutsenliskot sekä yli puolet maapallon eläimistä.[21] Teropodeista jurakaudella kehittyneistä linnuista osa selvisi joukkotuhosta, ja ne ovat ainoita nykyään eläviä dinosaurusten kladiin kuuluvia eliöitä.[22]

Sukupuuton syystä ei ole päästy varmuuteen, mutta lukuisia teorioita on esitetty. Monen tutkijan mielestä joukkosukupuuttoon vaikutti samanaikaisesti useampi kuin yksi tekijä. Sukupuuton nopeudesta on myös eri käsityksiä: jotkut tutkijat uskovat sen tapahtuneen muutamassa tuhannessa vuodessa, mutta toisten mukaan se tapahtui asteittain ja alkoi jo kauan ennen liitukauden loppua.[21]

Ensimmäisen pääteorian mukaan dinosaurusten katoamista selittää liitukauden aikana alkanut ilmastonmuutos. Maapallon keskilämpötila laski, ja vuodenaikojen vaihtelut olivat entistä selkeämpiä. Merenpinta kohosi, mikä saattoi johtaa maanpäällisten elinpaikkojen pirstoutumiseen ja pienentyneiden eläinpopulaatioiden altistumiseen ympäristön muutoksille.[21]

Toisen pääteorian mukaan laajat tulivuorenpurkaukset aiheuttivat lyhytaikaisen ilmaston lämpenemisen sekä laajoja savu- ja tuhkapilviä. Sen seurauksena kasvit kuolivat ja niiden myötä myös kasvinsyöjäeläimet ja niitä saalistavat pedot.[21] Lounais-Intian Deccanin tasangon laavakerroksesta on havaittu 750 000 vuoden aikana tapahtuneissa tulivuorenpurkauksissa purkautuneen laavaa 1,2–1,3 miljoonaa kuutiokilometriä. Liitukauden lopun kolme suurta tulivuorenpurkausta osuivat lähelle dinosaurusten häviämistä.[23]

Kolmannen pääteorian mukaan liitukauden lopulla Jukatanin niemimaan kohdalle törmäsi komeetta tai asteroidi.[21] Törmäyksestä todennäköisesti seurasi maailmanlaajuisia metsäpaloja, kylmän sään jakso auringon säteilyn estyttyä ja tätä ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi seurannut lämpökausi.[24]

Muita, vähemmän suosittuja teorioita ovat esimerkiksi ensimmäisten kukkakasvien aiheuttamat myrkytykset, nisäkkäiden harjoittama dinosaurusten munien tuhoaminen, supernovan säteily tai kulkutaudit.[21]

Olosuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaus dinosauruksista myöhäisen jurakauden aikaisessa ympäristössä nykyisen Saksan tienoilla.

Ensimmäisten dinosaurusten ilmestyessä kaikki mantereet olivat yhdistyneenä Pangea-supermantereeksi. Sen vuoksi myöhäisen triaskauden ja varhaisen jurakauden dinosauruslajit olivat enimmäkseen samoja kaikkialla päin maapalloa. Kun Pangea alkoi hajota triaskauden lopulla, Aasian ja Pohjois-Amerikan lajit alkoivat eriytyä toisistaan. Myöhäisellä jurakaudella pohjoiset ja eteläiset mantereet eriytyivät toisistaan. Liitukauden lopulla Euroopassa oli suuria saaria ja niillä saaristo-oloihin sopeutuneita dinosauruksia. Pohjois-Amerikan itä- ja länsiosien välissä oli meri, joka aiheutti sen, että idän ja lännen dinosauruslajistot erosivat toisistaan.[25]

Maapallolla vallitsi dinosaurusten aikana mesotsooisella kaudella lämmin ja leuto kasvihuoneilmasto, jonka aikana ei ollut napajäätiköitä. Triaskaudella Pangeasta suuri osa oli autiomaata. Sen hajotessa jurakaudella tulivat viileämmät ja kosteammat olosuhteet, joissa kukoistivat havupuut, käpypalmut ja saniaiset. Liitukausi oli lämmintä aikaa, ja kasvisto muistutti jo nykyajan kasvistoa.[25]

Ominaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät ja yhteiset piirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasemmalla krokotiilin asento, keskellä dinosaurusten ja nisäkkäiden asento, jossa raajat ovat suorat ja tukevat eläimen koko painoa.
Utahceratopsin luusto.

Dinosaurukset ovat matelijoita, joilla on yhteinen esiäiti ja joita yhdistää joukko tarkasti määriteltyjä anatomisia piirteitä. Dinosaurukset erottaa muista arkosauruksista usea piirre. Dinosauruksilla on suorat jalat, joiden reisiluun pää kääntyy täysin sisäänpäin ja kiinnittyy avonaiseen nivelkuoppaan. Niiden jalkojen luut ovat pitkiä, ja nilkka muistuttaa saranaa eikä kierry ulospäin. Dinosaurusten eturaajojen uloimmat sormet ovat surkastuneet. Dinosauruksilla ei ole kallon otsan parillista luuta (postfrontale), ja niillä on hyvin pitkä olkaluun harjanne. Sääriluun alapää on poikkeuksellisen suuri ja suorakaiteen muotoinen. Dinosaurusten kehityksen myötä monet näistä piirteistä muuttuivat.[26]

Kaikkien dinosaurusten yhteisiä luurangon piirteitä ovat:[27]

  • sieraimen ja silmän välinen aukko
  • pitkä ja solakka kaula
  • olkanivelen kuoppa osoittaa taaksepäin ja lievästi ulospäin
  • olkaluussa on erityisen pitkä harjanne lihasten kiinnittymistä varten
  • ulommat sormet ovat yleensä lyhyitä, joskus kokonaan kadonneet
  • lantiomalja on kokonaan avoin, jotta reisiluun pää solahtaa siihen tiukasti
  • reisiluun kärki haarautuu luun varresta toiseen suuntaan
  • lantion takaosan luukielekkeet toimivat lisäalueina, joihin lihakset voivat kiinnittyä
  • ristiluu on yleensä tanakka
  • häpyluu on yleensä pitkä
  • sääriluun päässä oleva luinen harjamainen ulkonema on hyvin kehittynyt
  • pohjeluu on solakka
  • nilkka on yksinkertainen ja nivelmäinen
  • jalkapöydänluut ovat yleensä pitkät ja solakat, ja ensimmäinen ja viides luu ovat yleensä lyhyitä.

Dinosauruksen lantioita oli kahdentyyppisiä: liskonlantioita ja linnunlantioita. Linnunlantioisten dinosaurusten häpyluu osoitti taaksepäin, mikä antoi kasvinsyöjien suurille sisäelimille tilaa. Lihansyöjien liskonlantiossa häpyluu osoitti eteenpäin, jolloin se tuki vatsan ja jalan lihaksia.[28]

Koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joidenkin Pohjois-Amerikasta löytyneiden dinosaurusten kokoja ihmiseen verrattuna (ihminen kuvan oikeassa yläkulmassa).
Pääartikkeli: Dinosaurusten koot

Suurimmat dinosaurukset ovat suurimpia maalla koskaan eläneitä eläimiä. Kaikkein suurimpia niistä olivat pitkäkaulaiset, kasveja syöneet sauropodit. Useimpien paleontologien mielestä suurin dinosaurus oli Argentinosaurus, joka painoi karkeasti arvioituna 88–110 tonnia ja oli noin 35 metriä pitkä.[29] Arviot Argentinosauruksen painosta vaihtelevat paljon, koska siitä on säilynyt vain vähän fossiileja, lähinnä selkärangasta, kylkiluista ja jalan alaosasta. Titanosaurusten joukossa on muitakin lajeja, joista jotkin saattavat olla vielä Argentinosaurustakin suurempia, mutta niistäkin on säilynyt vain hyvin vähän fossiileja.[30] Patagotitan mayorumin arvioidaan kuuden yksilön fossiilien perusteella painaneen 69 tonnia ja olleen 37 metriä pitkä.[31] Brachiosaurusta pidettiin aikoinaan 80 tonnin painoisena ja kaikkein painavimpana dinosauruksena, mutta nykyisin sen arvioidaan olleen korkeintaan 50-tonninen.[30]

Yksi pisimpiä dinosauruksia oli myös Supersaurus vivianae, mahdollisesti noin 34 metriä. Korkein oli mahdollisesti Sauroposeidon proteles. Se ylsi arviolta 17 metrin korkeuteen, mutta arvio on fossiilien vähäisyyden johdosta tehty sitä muistuttavan Giraffatitan brancain pohjalta.[30]

Jos lintuja ei lasketa mukaan, pienin maalla liikkuva dinosaurus oli mahdollisesti Parvicursor, joka oli 38 senttimetriä pitkä ja painoi alle 170 grammaa.[32]

Muita piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurusten uskotaan olleen tasalämpöisiä.[33]

Suurten dinosaurusten vahvoissa luissa oli onteloita, jotka vähensivät niiden painoa vaikuttamatta merkittävästi niiden lujuuteen. Lihansyöjädinosaurukset ja monet kasvinsyöjät olivat ketteriä kaksijalkaisia; jotkin kasvinsyöjät olivat hitaampia nelijalkaisia. Dinosaurusten juoksunopeudesta ei ole varmaa tietoa. Kaksijalkaisen dinosauruksen kävellessä sen pää, ruumis ja häntä olivat vaakasuunnassa samassa tasossa niin, että häntä tasapainotti eturuumista.[34] Dinosaurukset kävelivät varpaillaan.[35]

Dinosaurukset kuvataan nykyisin usein värikkäinä. Taiteilijan näkemys lajista Lambeosaurus magnicristatus.

Useimmilla suurilla dinosauruksilla oli matelijamainen suomupeitteinen iho. Pienillä teropodeilla oli usein rakenteeltaan karvamaiset höyhenet.[36] Ne käyttivät höyheniään aluksi pysyttelemään lämpimänä tai kosiomenoissa. Pieni dinosaurus Microraptor käytti raajojensa epäsymmetrisiä sulkia nousemaan ilmaan ja liitämään puusta puuhun. Jurakaudella elänyt höyhenpeitteinen Archaeopteryx oli varhainen teropodi, ja sitä pidetään ensimmäisenä varsinaisena lintuna.[37] Joillakin dinosauruksilla oli töyhtö tai harja. Dinosaurusten höyhenten jäännöksistä on löytynyt todisteita niiden alkuperäisestä värityksestä. Monella dinosauruksella oli raidalliset tai kirkkaanväriset höyhenet. Niillä oli luultavasti myös monivärinen nahka.[38] Dinosaurusten väreistä ei kuitenkaan tiedetä normaalitapauksissa mitään, joten eläinten rekonstruoinnissa väristä päättää usein taiteilija esteettisen vaikutelman perusteella.[39]

Dinosaurusten keuhkot muistuttivat lintujen keuhkoja: niillä oli monimutkainen hengitysilman yksisuuntainen virtausjärjestelmä toisin kuin nisäkkäillä. Näin ne saivat elimistöönsä kerrallaan paljon happea.[36]

Dinosaurusten hampaiden ja nokan muoto riippui niiden ruokavaliosta. Lihansyöjillä oli teräväreunaiset hampaat ja kasvinsyöjillä lehdenmuotoiset, hienontamiseen soveltuvat pureskeluhampaat ja usein teräväreunaiset, keratiinista muodostuneet nokat. Sauropodeilla ei ollut nokkaa tai pureskeluhampaita, vaan ne keräsivät lehtiä leukojen etuosan lusikanmuotoisilla hampailla. Suurin puruvoima on ollut Tyrannosaurus rexillä, 39 000 newtonia.[40]

Jotkin dinosaurukset kehittivät lihansyöjiltä puolustautumiseksi paksun panssarin ja erilaisia puolustusaseita kuten sarvet, piikkejä, luulevyjä, ruoskamaisen hännän tai hännänpään nuijamaisen luukyhmyn.[41]

Dinosaurusten aivot olivat hyvin pienet suhteessa niiden kokoon. Älykkäimpiä dinosauruksista olivat mahdollisesti pienet teropodit. Dinosaurusten aistit, kuten näkö ja haju, olivat ilmeisesti usein tarkemmat kuin ihmisellä. Kasvinsyöjien silmät olivat pään sivulla ja saalistajien silmät osoittivat eteenpäin.[42]

Elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaus puiden latvoista syövästä Diplodocuksesta vuodelta 1907. Sauropodien uskottiin vielä tuohon aikaan eläneen vedessä.

Lihansyöjiä dinosauruslajeista oli noin 40 prosenttia. Kasvinsyöjät käyttivät ravinnokseen koostaan riippuen matalia pensaikkoja tai korkeita puita. Dinosaurusten aikaan ei vielä ollut heinäkasveja.[43]

Kaikki dinosaurukset lisääntyivät munimalla. Dinosaurukset pesivät usein ylängöillä, koska siellä oli turvallisempaa pesiä ja kasvattaa poikasia kuin alangoilla. Monen lajin dinosaurukset vaelsivat vuosittain lisääntymään samoille alueille. Koska ylängöillä tapahtuu enemmän eroosiota kuin alavilla mailla, dinosaurusten pesien ja poikasten jäännöksiä on löydetty vain vähän.[43] Dinosaurusten munat olivat eläinten kokoon nähden suhteellisen pieniä. Suurin muna oli Apatosauruksella, halkaisijaltaan 30 senttimetriä.[44] Dinosaurukset munivat jopa yli 20 munaa kerralla, joten ne pystyivät lisääntymään nopeasti. Jotkin lajit jättivät munat oman onnensa nojaan, mutta toiset vartioivat niitä kuoriutumiseen asti ja ruokkivat poikasiaan sen jälkeen. Suurimmat dinosaurukset kaivoivat munilleen kuoppia ja peittivät ne maa-aineksella ja lehdillä, joiden maatuminen lämmitti pesää. Pienemmät lajit saattoivat istua pesällä hautomassa.[44]

Dinosaurusten kasvunopeudesta ja elinajan pituudesta ei tiedetä vielä kovin paljon. Niiden uskotaan kasvaneen hyvin nopeasti: esimerkiksi Hypacrosauruksen ja Maiasauran on arveltu saavuttaneen täysikasvuisuus seitsemässä tai kahdeksassa vuodessa ja jättimäisten sauropodien 12 vuodessa.[43]

Dinosaurukset olivat pääsääntöisesti maaeläimiä. Nykyisen Pohjois-Afrikan alueella eläneen spinosauruksen arvellaan kuitenkin viettäneen suuren osan ajastaan vedessä ja olleen sopeutunut vesielämään.[45]

Monet dinosauruslajit elivät laumoissa. Tämä on päätelty samalta paikalta löydetyistä useiden yksilöiden jäänteistä, samansuuntaisista jalanjäljistä ja poluista sekä lähekkäin löydetyistä pesistä.[43] Suurimmat teropodit olivat ilmeisesti yksineläjiä tai liikkuivat pareittain tai pienissä ryhmissä. Pienet teropodit saattoivat liikkua kymmenienkin yksilöiden ryhmissä. Sauropodit liikkuivat ilmeisesti reilun kymmenen eri-ikäisen yksilön ryhmissä. Suurten ornitopodien ja sarvinaamojen laumat olivat jopa sata- tai tuhatpäisiä. Tällaiset suuret kasvinsyöjädinosaurukset vaelsivat suurissa laumoissa ruokalähteeltä toiselle syötyään yhden alueen puhtaaksi kasveista.[46]

Löytöhistoriaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia löytöjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen 1800-lukua dinosauruksia ei vielä tunnettu. Suuria fossilisoituneita luita ja jalanjälkiä oli löytynyt, mutta niiden oli uskottu kuuluneen esimerkiksi norsuille tai sukupuuttoon kuolleille jättilinnuille. Tutkijoiden mukaan kreikkalais-roomalaiset aarnikotkatarut 700-luvulta eaa. perustuivat luultavasti mongolialaisiin dinosauruslöytöihin. Tiettävästi varhaisin julkaistu kuvaus dinosaurusten jäänteistä julkaistiin vuonna 1820 American Journal of Science and Arts -tiedejulkaisussa, kun connecticutlainen Solomon Dilsworth oli löytänyt kotitilaltaan luita, jotka paljon myöhemmin määriteltiin Anchisauruksen luiksi.[47]

1800-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaiset William Buckland ja Gideon Mantell löysivät Etelä-Englannista 1820-luvulla dinosaurusten luita. Buckland kuvasi vuonna 1824 Megalosauruksen ja seuraavana vuonna Mantell kuvasi Iguanodonin. Löydöt olivat kuitenkin sirpaleisia, eikä niiden pohjalta pystytty luomaan kokonaiskuvaa kummastakaan eläimestä. Vuonna 1834 Brightonin läheltä löydettiin osittainen Iguanodonin luuranko. Euroopasta alettiin löytää ja nimetä lisää dinosauruksia. Englantilainen eläintieteilijä Richard Owen päätteli, että fossiilit edustivat kadonnutta suurten matelijoiden ryhmää. Hän kirjoitti raportin British Association for the Advancement of Science -yhdistykselle vuonna 1841, ja sana Dinosauria julkaistiin ensi kertaa yhdistyksen pöytäkirjoissa seuraavana vuonna.[47]

Owenin julkaisua seuraavina vuosikymmeninä dinosauruksia löydettiin ja nimettiin paljon lisää, ja suuren yleisön kiinnostus niihin heräsi, kun dinosaurusten malleja esiteltiin maailmannäyttelyissä. Thomas Henry Huxley loi ensimmäisen dinosaurusten luokittelun vuonna 1868. Hän jakoi lajit kahteen alalahkoon, Dinosauria ja Compsognatha. H. G. Seeley uudisti luokittelun vuonna 1887 ja jakoi dinosaurukset niiden lantiotyypin mukaan liskonlantioisiin ja linnunlantioisiin.[47]

Dinosauruslöytöjen painopiste siirtyi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella. Löytöpaikkoja oli etenkin läntisten osavaltioiden kuivilla seuduilla, tärkeimpänä niistä Wyomingin Como Bluff, joka löytyi 1877. Como Bluffista löytyi useiden vuosikymmenien aikana runsaasti myöhäisen jurakauden dinosauruksia.[47] Jättimäisten ja pitkäkaulaisten sauropodien ulkonäöstä saatiin käsitys, kun niitä löydettiin Coloradosta 1877. Ennen vuosisadan vaihdetta Amerikasta löydettiin myös esimerkiksi Stegosaurus ja Allosaurus.[48]

1900-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alku oli dinosauruslöytöjen kultakautta. Pohjois-Amerikasta löydettiin vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä Tyrannosaurus rex. Huomattavia löytöjä tehtiin Pohjois-Amerikan lisäksi nyt myös Afrikassa ja Aasiassa, etenkin Gobin autiomaassa. Sen jälkeen dinosaurustutkimus kuitenkin alkoi hiipua, sillä selkärankaisia tutkivat paleontologit kiinnostuivat nisäkkäistä, ja 1950-luvulla se oli lakannut lähes täysin. Suuret museotkaan eivät enää kaivanneet uusia vetonauloja.[49]

Tutkijat alkoivat kiinnostua dinosauruksista uudelleen 1960-luvulla. Uudet löydöt muuttivat vanhoja käsityksiä dinosauruksista, kuten niiden lämmönsäätelystä ja sukulaissuhteesta lintuihin. Dinosauruksia alettiin kuvata taiteessa aiempaa aktiivisempina ja värikkäämpinä, ja myös suuri yleisö kiinnostui niistä uudelleen.[50] Kiinasta tuli 1970-luvulla maailman merkittävin dinosaurusten löytöpaikka.[51] Myös Etelä-Amerikasta alettiin löytää tärkeitä fossiileja.[52]

Nykyaikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurusten tutkimus on kehittynyt voimakkaasti 1990-luvulta alkaen, ja vuosien 1990 ja 2010 välillä tunnettujen dinosaurusten määrä on noussut 85 prosenttia.[52] Teknologian kehityksen ansiosta dinosaurusten biologiaa pystytään nykyisin tutkimaan entistä tarkemmin. 2000-luvun alkuvuosina syntyneen biomekaniikan avulla saadaan uutta tietoa dinosaurusten puruvoimasta, pään asennosta, niskan liikkuvuudesta, eturaajojen vahvuudesta ja juoksukyvystä.[53]

Tärkeimpiä löytöpaikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morrison-muodostuman Dinosaur Rigde.

Pohjois-Amerikasta dinosaurusfossiileja on vuoteen 2006 mennessä löytynyt lähes 300 paikasta. Löydöt edustavat noin 70 lajia. Ne ovat peräisin triaskauden lopulta liitukauden loppuun.[54]

Etelä-Amerikasta dinosaurusfossiileja on löytynyt noin 100 paikasta, etenkin Argentiinasta. Lajit muistuttavat Pohjois-Amerikan lajeja ja ovat peräisin triaskauden lopulta liitukauden loppuun.[55]

Euroopasta dinosauruksia on löydetty noin 375 paikasta. Ne edustavat 80 lajia triaskauden lopusta liitukauden loppuun.[56]

Jurakautinen Spinophorosaurus-fossiili Agadezissa, Nigerissä. Kuva vuodelta 2007.

Afrikasta dinosauruksia on löytynyt noin 80 paikasta. Ne ovat peräisin myöhäistriaskaudelta liitukauteen.[57]

Aasiasta dinosaurusten fossiileja on löydetty noin 275 paikasta myöhäistriaskauden ja myöhäisliitukauden väliseltä ajalta. Etenkin jura- ja liitukauden fossiileja on löydetty runsaasti.[58]

Australiassa on noin 25 dinosaurusfossiilien löytöpaikkaa, etenkin Queenslandissa ja Victoriassa. Etelämantereen rannikolla ja saarilla on neljä löytöpaikkaa, mutta mannerjään alla on tavoittamattomissa paljon fossiileja.[59]

Fossiilit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljän lajin fossiilit: Archaeopteryx, Anchiornis, Microraptor ja Zhenyuanlong.

Dinosaurusten fossiileja on monen eri tyyppisiä, ja ne paljastavat dinosauruksista erilaisia asioita. Museoissa näytteillä on luurankoja, joista osa on koottu hajanaisista löydöistä ja osa kokonaisista luurangoista. Parhaiten säilyviä fossiileja ovat hampaat, sillä hammaskiille on hyvin kestävää. Hampaiden muodot ovat myös hyvin lajityypillisiä, mikä auttaa lajien tunnistuksessa. Hampaista tutkijat voivat myös selvittää sen, mitä eläin söi ja miten se keräsi ja käsitteli ravintonsa. Esimerkiksi tyypillisen lihansyöjädinosauruksen hampaat ovat sahalaitaiset ja kasvinsyöjän hampaat lehdenmuotoiset. Fossiloituneista jäljistä voidaan selvittää, miten dinosaurukset liikkuivat ja miten ne elivät yhdessä. Koproliiteista voidaan nähdä, mitä dinosaurukset söivät. Dinosaurusten munia on löydetty pesimäpaikoista, ja joissakin munissa on ollut fossilisoituneita alkioita. Dinosaurusten pehmytkudoksista ei ole säilynyt paljon jälkiä. Joissakin erikoisolosuhteissa fossilisoituneista yksilöistä on löytynyt jälkiä verisuonista[60], ihosta, suomuista, höyhenistä tai lihasten ääriviivoista.[61]

Rekonstruointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrerasauruksen ja pienemmän Eoraptorin luurangot näytteillä museossa.

Dinosaurusten luurankoja on esillä useissa museoissa. Jotkin näyttelykappaleet on koottu alkuperäisistä fossiileista. Koska löydetyt luurangot eivät yleensä ole kokonaisia, joskus osa luurangon osista on jäljennöksiä, jotka on tehty lasikuidusta, kipsistä tai kaiverretusta puusta. Puuttuvien luiden jäljennökset tehdään lähisukulaisten fossiilien pohjalta[62]. Luuranko saattaa myös olla koostettu kahden eri yksilön jäännöksistä. Museoiden luurangot nostetaan pystyyn metallisten tai muovisten tukirakenteiden avulla. Luurankojen asentoja voidaan korjailla sen mukaan, miten käsitykset dinosauruksista muuttuvat ajan myötä.[63]

Nykyisin tietokoneiden avulla tehdään kolmiulotteisia kuvia, joiden kautta dinosaurusta voidaan katsella eri kulmista ja eri asennoissa.[64]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dinosaurukset jaetaan kahteen ryhmään niiden lantion rakenteen mukaan. Yllä liskonlantioinen, alla linnunlantioinen dinosaurus.

Dinosauruksia tunnetaan yli tuhat lajia, ja uusia nimetään koko ajan. Luokittelu on kuitenkin epätarkka, sillä moni löytö on puutteellinen ja sirpaleinen ja voi koostua usean lajin yksilöistä tai edustaa kokonaan toista lajiryhmää kuin dinosauruksia. Nykyisin tunnetut taksonit edustavat arviolta 10–25 prosenttia dinosaurusten todellisesta monimuotoisuudesta.[65]

Dinosaurukset jaetaan lantionrakenteensa perusteella liskonlantioisiin (Saurischia) ja linnunlantioisiin (Ornithischia). Lahkot erkaantuivat toisistaan jo varhain. Liskonlantioiset dinosaurukset olivat lihaasyöviä kaksijalkaisia teropodeja, kuten Tyrannosaurus rex, sekä nelijalkaisia ja pitkäkaulaisia kasvinsyöjiä, sauropodeja.[66]

Linnunlantioiset olivat enimmäkseen kasvinsyöjiä.[66] Lahkoon kuuluvat rajakalloiset (Marginocephalia), panssaridinosaurukset (Thyreophora) ja ornitopodit. Rajakalloisiin kuuluvat luupäät (Pachycephalosauria) ja sarvinaamat (Ceratopsia). Panssaridinosauruksiin kuuluvat stegosaurit ja ankylosaurit.[67]

Dinosauruksille on aikojen saatossa laadittu monia sukupuita. Seuraavassa Michael J. Bentonin määrittelemä sukupuu (2004).[68]

Liskonlantioiset (Saurischia)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirros nuoresta Allosauruksesta, joka kuuluu Carnosauria-osalahkoon.
Taiteilijan näkemys neljästä Macronaria-sauropodista: Camarasaurus, Brachiosaurus, Giraffatitan ja Euhelopus.

Linnunlantioiset (Ornithischia)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Triceratopsin luuranko New Yorkissa.

Dinosaurukset populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset ovat kirjallisuuden, elokuvan ja sarjakuvien suosittu aihe. Tunnettuja dinosaurusaiheisia teoksia ovat esimerkiksi Arthur Conan Doylen romaani Kadonnut maailma (1912), Bill Wattersonin Lassi ja Leevi -sarjakuva, Michael Crichtonin Dinosauruspuisto (1990) ja siitä tehdyt Jurassic Park -elokuvat sekä BBC:n animaatiosarja Matkalla dinosaurusten kanssa (1999).[69]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Brett-Surman, Michael K. (toim.): Dinosaurukset. Gummerus, 2004 (alkuteos Dinosaurs, 1997). ISBN 951-20-6547-9
  • Ghoshal, Kingshuk; Houston, Rob; Benton, Michael J; Kontro, Tarja: Dinosaurukset. Otava, 2013 (alkuteos DK Pocket Eyewitness Dinosaurs, 2012). ISBN 978-951-1-26867-3
  • Malam, John; Woodward, John: Dinosaurusten kadonnut maailma. Tammi, 2007 (alkuteos Dinosaur Atlas, 2006). ISBN 978-951-31-3988-9
  • Naish, Darren: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt. Nemo, 2010 (alkuteos The Great Dinosaur Discoveries, 2009). ISBN 978-952-240-057-4
  • Woodward, John: Dinosaurukset: Suuri ensyklopedia. Readme.fi, 2015 (alkuteos Knowledge encyclopedia dinosaur!, 2014). ISBN 978-952-321-040-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Anna Keränen, Pasi Heikura: Ei nimi dinosaurusta pahenna Yle. 3.6.2015. Viitattu 25.5.2016.
  2. ↑ Onko oikein sanoa "nykypäivän linnut ovat dinosauruksia" biologian kannalta, vai olisiko tämä yhtä väärä väite kuin "nisäkkäät ovat matelijoita" toisin sanoen… Kysy kirjastonhoitajalta. 8.2.2018. Viitattu 4.11.2018.
  3. ↑ Mikko K. Haaramo: Ovatko linnut polveutuneet dinosauruksista? Helsingin Sanomat. 16.6.2017. Viitattu 4.11.2018.
  4. ↑ Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008
  5. ↑ Woodward 2015, s. 8–16.
  6. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 40–41.
  7. ↑ Woodward 2015, s. 26–27.
  8. ↑ Anniina Wallius: Aivan liian suuri ihan liian aikaisin – pienten dinosaurusten varhaisesta joukosta löytyi yllättäen jättiläinen Yle uutiset. 15.7.2018. Viitattu 15.7.2018.
  9. ↑ Woodward 2015, s. 33.
  10. ↑ a b Ghoshal et al. 2013, s. 6–7.
  11. ↑ Woodward 2015, s. 41.
  12. ↑ Woodward 2015, s. 49.
  13. ↑ Woodward 2015, s. 58–59.
  14. ↑ Woodward 2015, s. 76–77.
  15. ↑ Woodward 2015, s. 66–67.
  16. ↑ Woodward 2015, s. 72–73.
  17. ↑ Woodward 2015, s. 79.
  18. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 38–39.
  19. ↑ Woodward 2015, s. 104–105.
  20. ↑ Woodward 2015, s. 140–141.
  21. ↑ a b c d e f Brett-Surman (toim.) 2004, s. 50–54.
  22. ↑ Prum, Richard O.: Who's Your Daddy. Science, 2008, 322. vsk, nro 5909, s. 1799–1800. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Kalevi Rantanen: Suuri dinosauruskiista. Tekniikan Maailma, 2015, nro 5, s. 56–57. Otavamedia.
  24. ↑ Cretaceous: Extinction of the Dinosaurs. Smithsonian Department of Paleobiology. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
  25. ↑ a b Naish 2010, s. 14−15.
  26. ↑ Naish 2010, s. 11.
  27. ↑ Naish 2010, s. 10.
  28. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 62–63.
  29. ↑ Top 10 Largest Dinosaurs Seeker.com. 4.9.2014. Viitattu 27.5.2016.
  30. ↑ a b c Ella Davies: Meet the most massive dinosaur to ever stomp the Earth BBC. 1.2.2016. Viitattu 26.7.2016.
  31. ↑ Tyrannosaurus rex kalpenee tämän rinnalla – tutkijat esittelivät maapallon historian suurimman dinosauruksen Tekniikan maailma. 9.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  32. ↑ Corey Binns: What's the Smallest Dinosaur? LiveScience. 8.1.2013. Viitattu 27.5.2016.
  33. ↑ Dinot todennäköisimmin tasalämpöisiä, Tiede-lehti, 11.11.2009
  34. ↑ Woodward 2015, s. 182.
  35. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 62.
  36. ↑ a b Woodward 2015, s. 183.
  37. ↑ Ghoshal et al. 2013, s. 18–19.
  38. ↑ Ghoshal et al. 2013, s. 33.
  39. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 105.
  40. ↑ Woodward 2015, s. 184–185.
  41. ↑ Woodward 2015, s. 190–191.
  42. ↑ Woodward 2015, s. 186–187.
  43. ↑ a b c d Kevin Padian: Dinosaur: Natural history Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.5.2016.
  44. ↑ a b Woodward 2015, s. 194–195.
  45. ↑ Anniina Wallius: Joessakin vaani iso kita: Jurassic Parkista tuttu dinosaurus varmistui vesipedoksi Yle uutiset. 30.9.2020. Viitattu 30.9.2020.
  46. ↑ Brett-Surman (toim.) 2004, s. 77.
  47. ↑ a b c d Kevin Padian: Dinosaur: The search for dinosaurs Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.5.2016.
  48. ↑ Naish 2010, s. 48−49.
  49. ↑ Naish 2010, s. 51−55.
  50. ↑ Naish 2010, s. 89−93.
  51. ↑ Naish 2010, s. 96.
  52. ↑ a b Naish 2010, s. 123.
  53. ↑ Naish 2010, s. 157−159.
  54. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 24.
  55. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 36.
  56. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 44.
  57. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 56.
  58. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 64−65.
  59. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 74−75.
  60. ↑ Researchers Confirm Original Blood Vessels in 80 Million-Year-Old Fossil news.ncsu.edu.
  61. ↑ Woodward 2015, s. 176–177.
  62. ↑ Malam & Woodward 2007, s. 93.
  63. ↑ Naish 2010, s. 170−171.
  64. ↑ Woodward 2015, s. 179.
  65. ↑ Kevin Padian: Dinosaur: Introduction Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.5.2016.
  66. ↑ a b Naish 2010, s. 12–13.
  67. ↑ Woodward 2015, s. 14–15.
  68. ↑ Benton, Michael J.: Vertebrate Palaeontology. University of Bristol. 2004. Arkistoitu 22.2.2016. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
  69. ↑ Keith Thomson: Dinosaurs as a Cultural Phenomenon American Scientist. 5-6/2005. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 26.5.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dinosaurukset&oldid=22772692”