Difilos (komediakirjailija)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Difilos
Δίφιλος
Henkilötiedot
Syntynyt300-luku eaa.
Sinope
Kuollut200-luku eaa.?
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi hellenistinen kausi
Tyylilajit komedia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Difilos (m.kreik. Δίφιλος, lat. Diphilus; 300/200-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen komediakirjailija, joka edusti niin kutsuttua uutta komediaa. Hän oli kotoisin Sinopesta.[1][2]

Difiloksen elämästä tiedetään antiikin lähteiden kautta vain vähän. Hän oli Menandroksen ja Filemonin aikalainen ja yksi merkittävimpiä uuden komedian edustajia. Hän näytteli joskus omissa näytelmissään. Athenaioksen mukaan Difilos oli hetaira Gnathainan rakastaja, ja hyökkäsi joskus tätä vastaan komedioissaan ollessaan mustankipeyden vallassa.[1][3]

Komediakirjailija Difilosta ei tule sekoittaa varhaisempaan runoilija Difilokseen.

Difiloksen näytelmät eivät ole säilyneet nykyaikaan, mutta niistä tunnetaan katkelmia. Näytelmät ovat muistuttaneet monin tavoin keskikomediaa, vaikka hänet luetaankin uuden komedian runoilijoihin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että hän otti melko usein aiheensa mytologiasta, sekä toi näyttämölle sellaisia hahmoja kuten Arkhilokhos, Hipponaks ja Sapfo. Difiloksen kieli on yksinkertaista ja eleganttia, mutta poikkeaa usein puhtaasta attikalaisesta kielestä.[1][4]

Difiloksen näytelmistä tiedetään seuraavat joko säilyneistä katkelmista tai pelkästään nimeltä:[1]

  • Aarre (Θησαυρός, Thēsauros)
  • Amastris (Ἄμαστρις)
  • Anagyros (Ἀνάγυρος)
  • Arpojat (Κληρούμενοι, Klērūmenoi)
  • Asianomistaja (Ἐπιδικαζόμενος, Epidikazomenos)
  • Danaoksen tyttäret (Δαναΐδες, Danaïdes)
  • Epitrope (Ἐπιτροπή, Epitropē) tai Epitropeus (Ἑπιτροπεύς)
  • Epäonnistuva nainen (Διαμαρτάνουσα, Diamartanūsa)
  • Hairesiteikhes (Αἱρησιτείχης, Hairēsiteikhēs)
  • Haudalla uhraajat (Ἐναγίζοντες, Enagizontes)
  • Heleneforuntes (Ἑλενηφοροῦντες, Helenēforūntes)
  • Helleboria ottavat (Ἐλλεβοριζόμενοι, Helleborizomenoi)
  • Herakles (Ἡρακλῆς, Hēraklēs)
  • Heeros (Ἡρως, Hērōs)
  • Hekate (Ἐκάτη, Hekatē)
  • Häät (Γάμος, Gamos)
  • Jalkavaimo (Παλλακή, Pallakē)
  • Kaivo (Φρέαρ, Frear)
  • Kauppias (Ἔμπορος, Emporos)
  • Kitharansoittaja (Κιθαρῳδός, Kitharōdos)
  • Kultaseppä (Χρυσοχόος, Khrysokhoos)
  • Kylpylä (Βαλανεῖον, Balaneion)
  • Kyltymätön (Ἄπληστος, Aplēstos)
  • Lautta (Σχεδία, Skhedia)
  • Lemnoksen naiset (Λήμνιαι, Lēmniai)
  • Lähtevä nainen (Ἀπολιποῦσα, Apolipūsa)
  • Maalari (Ζωγράφος, Zōgrafos)
  • Mielenvikainen (Μαινόμενος, Mainomenos)
  • Monipuuhainen (Πολυπράγμων, Polypragmōn)
  • Parasiitti (Παράσιτος, Parasitos)
  • Pederastit (Παιδερασταί, Paiderastai)
  • Pelastetut (Ἀνασωζόμενοι, Anasōzomenoi)
  • Peliaan tyttäret (Πελιάδες, Peliades)
  • Perijätär (Ἐπίκληρος, Epiklēros)
  • Pieni hauta (Μνημάτιον, Mnēmation)
  • Pithraustes (Πιθραύστης, Pithraustēs) tai Tithraustes (Τιθραύστης, Tithraustēs)
  • Pyrrha (Πύῤῥα)
  • Sapfo (Σάπφω, Sapfō)
  • Sisilialainen (Σικελικός, Sikelikos) (mahdollisesti kuitenkin Filemonin)
  • Synoris (Συνωρίς, Synōris) (kaksi versiota)
  • Syyttäjät (Ἐγκαλοῦντες, Enkalūntes)
  • Telesias (Τελεσίας)
  • Temppuratsastaja (Ἀποβάτης, Apobatēs)
  • Theseus (Θησεύς, Thēseus)
  • Tietämättömyys (Ἄγνοια, Agnoia) (mahdollisesti kuitenkin Kalliadeen)
  • Tiilenkantaja (Πλινθοφόρος, Plinthoforos)
  • Veljekset (Ἀδελφοί, Adelfoi)
  • Veljeään rakastava (Φιλάδελφος, Filaldelfos) tai Veljeään rakastavat (Φιλάδελφος, Filadelfos)
  • Voitelijanainen (Ἀλείπτρια, Aleiptria)
  • Yhdessä kasvatetut (Σύντροφροι, Syntrofoi)
  • Yhdessä kuolevat (Συναποθνήσκοντες, Synapothnēskontes)

Tärkeimpiä lähteitä nimille on Athenaioksen teos Deipnosofistai. Difilokselta tunnetaan myös katkelmia, joita ei ole kyetty yhdistämään mihinkään näytelmään.[1]

Difiloksen komedioilla oli suuri vaikutus roomalaiseen komediaan. Plautuksen näytelmä Casina on käännös Difiloksen komediasta Arpojat. Plautuksen Commorientes on puolestaan käännös komediasta Yhdessä kuolevat, ja samaa seurasi osittain Terentius komediassaan Adelphi. Myös Plautuksen Rudens on käännös jostakin Difiloksen näytelmästä, mutta alkuperäisen nimeä ei tunneta.[1]

  1. a b c d e f Smith, William: ”Diphilus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Strabon: Geografia XII.546.
  3. Athenaios: Deipnosofistai XIII.579f, XIII.580a, XIII.583f.
  4. Athenaios: Deipnosofistai XI.487a, XIII.599d.