Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma
Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on nopeasti etenevä lymfoomatyyppi, joka kuuluu non-Hodgkin-lymfoomiin[1] ja on kaikkein yleisin lymfooma. Tautiin sairastuu Suomessa vuosittain yli 600 ihmistä, ja sairastuneiden keski-ikä on yli 65 vuotta. Sairastuminen on yleisempää miehillä kuin naisilla. Tunnettuja ehkäisykeinoja ei ole.[2]
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman tavallisin oire on suurentunut imusolmuke esimerkiksi kaulalla, kainalossa tai nivusissa. Noin puolella potilaista syöpä on levinnyt myös imusolmukkeiden ulkopuolelle, jolloin voi ilmetä yleisoireita, kuten laihtumista, väsymystä, kuumeilua ja yöhikoilua. Oireet etenevät yleensä nopeasti viikoissa tai muutamissa kuukausissa.[2]
Hoitamattomana diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma johtaa nopeasti kuolemaan, minkä vuoksi hoito aloitetaan heti diagnoosin ja levinneisyyden selvittyä. Käytetyin hoitokeino on kolmen viikon välein annettava ja kuudesti toistettava rituksimabi-vasta-ainehoidon ja solunsalpaajien yhdistelmä, johon on liitetty suuriannoksinen kortisonilääke, kun taas sädehoitoa käytetään vain tarpeen mukaan. Kantasolusiirtoa harkitaan vasta, jos syöpä uusiutuu hoitojen jälkeen. Nykyhoitojen avulla 75 prosenttia alle 65-vuotiaista potilaista ja 46 prosenttia tätä vanhemmista paranee, ja vakavissakin tapauksissa noin neljännes on elossa vielä viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Hoidon tavoitteena on yleensä pysyvä paraneminen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Annika Pasanen: Imukudossyöpä (lymfooma) Terveyskirjasto. 17.10.2022. Duodecim. Viitattu 31.1.2023.
- ↑ a b c Annika Pasanen: Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma Terveyskirjasto. 17.10.2022. Duodecim. Viitattu 31.1.2023.