Didier Ratsiraka
| Didier Ratsiraka | |
|---|---|
 Didier Ratsiraka vuonna 1997. |
|
| Madagaskarin presidentti | |
|
9.2.1997 – 6.5.2002
|
|
| Edeltäjä | Albert Zafy |
| Seuraaja | Marc Ravalomanana |
| Madagaskarin vallankumousneuvoston presidentti | |
|
15.6.1975 – 27.3.1993
|
|
| Edeltäjä | Gilles Andriamahazo |
| Seuraaja | Albert Zafy |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. marraskuuta 1936 Vatomandry, Madagaskar |
| Kuollut | 28. maaliskuuta 2021 (84 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue | Arema |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | amiraali |
Didier Ratsiraka (4. marraskuuta 1936 Vatomandry Toamasinan lähellä – 28. maaliskuuta 2021[1]) oli Madagaskarin presidentti.
Didier Ratsiraka syntyi korkean malagassivirkamiehen perheeseen. 1950-luvulla hänen isänsä työskenteli Tamataven maakunnan kuvernöörinä. Etniseltä taustaltaan hän on betsimisaraka.[2]
Ratsiraka kävi lyseon Pariisissa, valmistui vuonna 1963 Brestin merenkulkuoppilaitoksesta ja palveli aliupseerina Madagaskarin laivastossa. Vuosina 1965–1969 hän suoritti tietoliikenneinsinööri-instituutin ja merisotakorkeakoulun Toulonissa. Vuosina 1970–1972 Ratsiraka työskenteli sotilasasiamiehenä Madagaskarin Ranskan lähetystössä. Vuonna 1972 hänestä tuli Gabriel Ramanantsoan sotilashallituksen ulkoministeri.[2]
Kesäkuussa 1975 Madagaskarin sotilasjohto nimitti Ratsirakan maan presidentiksi.[3] Hänen valintansa vahvistettiin saman vuoden joulukuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä.[4] Vuonna 1976 hän perusti johtamansa Madagaskarin vallankumouksen eturintama (Antokon’ny Revolisiona Malagasy, AREMA) -nimisen puolueen.[2] Presidenttinä Ratsiraka ryhtyi ajamaan sosialistista politiikkaa ja kansallisti teollisuuden, mikä ennen pitkää johti maan talouden romahtamiseen. Myöhemmin talouselämää alettiin vapauttaa, mutta poliittinen ja sotilaallinen valta pysyi tiukasti Ratsirakan käsissä.[3]
Vuoden 1991 virkamieslakko pakotti Ratsirakan luovuttamaan vallan väliaikaiselle hallitukselle. Ratsiraka hävisi vuoden 1993 presidentinvaalit Albert Zafylle, mutta vuonna 1997 hänet valittiin jälleen presidentiksi.[3]
Joulukuun 2001 presidentinvaaleissa Ratsiraka ja hänen kilpailijansa Marc Ravalomanana ilmoittautuivat molemmat voittajiksi. Ratsiraka julisti poikkeustilan[5] ja merinalaissyntyisen Ravalomananan kannattajat aloittivat levottomuudet, joita lietsottiin maan keskiosan ja rannikkoväestön välisillä ristiriidoilla. Huhtikuussa 2002 Madagaskarin korkein oikeus vahvisti Ravalomananan vaalien voittajaksi 51 prosentin ääntenenemmistöllä.[3] Yhdysvaltojen ja Ranskan tunnustettua hänen hallituksensa Ratsiraka pakeni Ranskaan heinäkuussa 2002.[5] Joulukuussa 2003 hänet tuomittiin poissaolevana viiden vuoden vankeuteen maan sisäisen yhtenäisyyden hajotuspyrkimyksistä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Madagascar : l’ancien président Didier Ratsiraka est mort (ranskaksi)
- ↑ a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 108. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b c d e Encyclopedia of African History and Culture, volume V, s. 363. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5201-8
- ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 105. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b New Encyclopedia of Africa, volume 4, s. 299. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31458-7
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
