Deutschland (1931)
| Deutschland | |
|---|---|
 Deutschland vuonna 1936 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Deutsche Werke, Kiel |
| Hinta | 80 miljoonaa RM |
| Kölinlasku | 5. helmikuuta 1929 |
| Laskettu vesille | 19. toukokuuta 1931 |
| Palveluskäyttöön | 1. huhtikuuta 1933 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1949 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
12 630 t (standardi) 14 290 t (kuormattu) |
| Pituus |
181,7 m (vesiraja) 186,0 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 20,69 m |
| Syväys | 7,25 m |
| Koneteho | 52 050 hv (40 MW) |
| Nopeus | 28,5 solmua (53 km/h) |
| Toimintamatka |
8 900 meripeninkulmaa 20 solmun nopeudella (16 500 kilometriä 37km/h) |
| Miehistöä | 1 150 |
| Panssarointi | 40 mm kannessa |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 28 cm SK L/52 C28 8 × 15 cm SK L/55 C28 3 × 8,8 cm C13 8 × 3,7 cm Flak L/83 C30 8 × 2 cm Flak L/65 C30 8 × 50 cm torpedoputkea 2 × Arado 196 |
Deutschland (myöhemmin raskas risteilijä Lützow) oli Saksan laivaston vuonna 1931 vesillelaskettu Deutschland-luokan taskutaistelulaiva. Alus tuhoutui 1949 Itämerellä Neuvostoliiton laivaston maalilaivana.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Deutschland-luokka
Alus tilattiin nimellä Panzerschiffe A korvaamaan käytöstä poistuva SMS Preussen Deutsche Werken telakalta Kielistä, missä köli laskettiin 5. helmikuuta 1929 telakkanumerolla 219. Se laskettiin vesille 19. toukokuuta 1931, jolloin tilaisuuteen osallistui noin 60 000 katselijaa ja kaikki satamassa olleet sotalaivat ampuivat 21 kunnialaukausta tilaisuuteen saapuneen presidentti von Hindenburgin kunniaksi. Tohtori Brüning piti kastepuheen ja aluksen kummina oli von Hindenburg. Tähän mennessä oli kuitenkin poistettu jo liian monta jarrua meren puolelta ja alus laskeutui veteen ennenaikaisesti katkaisten samalla mikrofonien kaapelit.[1]
Ensimmäiset hinaajien avustuksella toteutetut koeajot, joissa testattiin aluksen koneita, toteutettiin 5. marraskuuta 1932. Varsinaiset koeajot toteutettiin 18.-19. tammikuuta ja 8. helmikuuta 1933, joiden päätyttyä alus siirrettiin 27.-28. helmikuuta Wilhelmshaveniin viimeisteltäväksi. Onnistuneet vastaanottotestit laivasto suoritti 27. helmikuuta Heligolandin edustalla ja alus otettiin palvelukseen 1. huhtikuuta päällikkönään Hermann von Fischel. Hieman ennen palvelukseenottoa alukselle oli siirretty 474 miestä modernisoitavana olleelta risteilijä Emdeniltä. Siirron jälkeen aluksella oli täysi 643 hengen miehistö, johon kuului 33 upseeria, 155 aliupseeria ja 440 miehistönjäsentä sekä viisitoista siviiliä. Siviilit olivat kahdeksan kokkia ja tarjoilijaa, parturi, kolme suutaria ja kolme ompelijaa.[1]
Toukokuun puolivälissä 1933 alukselle saapui 100 MAN-yhtiön dieselinsinööriä aluksen neitsytmatkaa varten Wilhelmshavenista Skagerrakin läpi Kieliin, missä alus esiteltiin 22. toukokuuta pidetyssä laivastokatselmuksessa yleisölle. Alus ei kuitenkaan osallistunut merisotaharjoitukseen, vaan pysyi laiturissa. Harjoituksen päätyttyä alus jatkoi neitsytmatkaansa vieraillen Norjassa Balholmenilla ja Färsaarilla, läpäisi Tanskansalmen ennen vierailua Islannissa. Aluksella pidettiin Skagerrakissa muistotilaisuus ensimmäisessä maailmansodassa surmansa saaneiden merisotilaiden muistoksi ennen kuin se saapui Wilhelmshaveniin 1. kesäkuuta.[1]
Propulsiojärjestelmän testit olivat edenneet hyvin ja aluksen huippunopeudeksi vahvistettiin 25 solmua 377 rpm:llä. Alus kykeni matkaamaan kuudesta kymmeneen tuntia 390 rpm:llä, kolmesta viiteen tuntiin 400 rpm:llä ja tunnin maksimikierroksin, jolloin saavutettaisiin noin 28 solmun huippunopeus. Täten aluksen toimintamatkaksi määritettiin 11 600 merimailia 19 solmun nopeudella.[1]
Alus palasi 6. joulukuuta Itämerelle ja Pillaun edustalla järjestetyssä koeajossa alus saavutti 28,2 solmun nopeuden. Alus suoritti koeammunnat 30. kesäkuuta maalilaivanaan Baden. Ammunnat suoritettiin ensin harjoituskranaatein ja sitten sisäpiipuilla. Lopuksi suoritettiin pimeällä ammunnat kovin ampumatarvikkein. Alus sai 10. joulukuuta päätökseen koeajot ja se liitettiin taistelulaivaston komentajan alaisuuteen.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1934 ensimmäiset kuukaudet Deutschland oli miehistöineen koulutettavana erilaisissa harjoituksissa. Alus lähti Kielistä huhtikuussa Norjan rannikolle Sogneen ja Hardangeriin. Valtakunnan kansleri nousi alukselle yhdessä korkeiden puoluevirkailijoiden ja asevoimien esikunnan henkilöstön kanssa. Hitlerin ollessa aluksella matkustajana joka ei halunnut erikoiskohtelua, vaan hän vaelsi aluksella yksin keskustellen miehistön kanssa.[1]
Toukokuussa osallistuttuaan merisotaharjoitukseen Warnemünden ja Sassnitzin edustalla alus lähti Wilhelmshavenista 9. kesäkuuta Kölnin saattamana tykistöharjoitukseen Länsi-Atlantille. Matkalla alus vieraili Funchalissa ja palasi Saksaan 23. kesäkuuta.[2]
Elokuussa alus vieraili Göteborgissa syksyn merisotaharjoituksen aikana ja 1. lokakuuta alus vastaanotti taistelulaivaosaston komentajan lipun Schlesieniltä. Vierailtuaan Leithissä Skotlannissa alus siirrettiin huollettavaksi telakalle Wilhelmshavenissa, missä työt alkoivat 13. joulukuuta. Alus palasi 21. helmikuuta 1935 telakalta.[3]
Taistelulaivaosaston komentaja nosti 14. maaliskuuta lippunsa aluksella, minkä jälkeen alus lähti Brasiliaan, Trinidadiin ja Aruballe. Matkan tarkoituksena oli propulsiojärjestelmän testaus ja merikelpoisuuden testaaminen. Alus palasi matkalta Saksaan 19. huhtikuuta vietettyään 32 vuorokautta merellä ja matkattuaan 12 286 merimailia 16 solmun keskinopeudella.[3]
Alus osallistui elokuussa laivaston tykistöharjoitukseen, jonka aikana Hitler, von Blomberg, Raeder ja Göring vierailivat aluksella. Göring oli tutustumassa alukselle taistelumaston ja savuhormin väliin asennettuun katapulttiin, joiden asentaminen aluksille oli Versailles'n rauhassa kielletty. Syyskuussa Paul Fanger vastaanotti aluksen päällikön tehtävät.[3]
Alus lähti 20. lokakuuta Admiral Scheerin kanssa Kanariansaarille ja Azoreille tykistöharjoituksiin, etäisyydenmittauskoulutukseen ja hinausharjoitteluun. Hakaristillä varustettu sotalippu nostettiin ensimmäisen kerran salkoon 7. marraskuuta. Kaksi päivää myöhemmin alus siirrettiin telakalle huoltoon, jonka aikana aluksen ilmatorjunta- ja torpedoaseistusta muutettiin.[3]
Miehistönkoulutus ja erilaiset harjoitukset jatkuivat vuoden 1936 ensimmäisen puoliskon. Alus oli 29.-31. toukokuuta Kielissä Hitlerin julkistaessa Laboen laivastomonumentin. 6.-19. kesäkuuta alus matkasi Biskajanlahden ja Irlannin meren kautta Kööpenhaminaan. Heinäkuussa tykistö- ja torpedokoulutus jatkui Itämerellä, jona aikana alus vieraili useissa satamissa näyttämässä lippua.[3]
Espanjan sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjan sisällissota alkoi 18. heinäkuuta ja alus määrättiin palaamaan Wilhelmshaveniin 23. heinäkuuta samoin kuin muut Heligolandin edustalla harjoittelemassa olleet alukset. Wilhelmshavenissa aluksen varastot täytettiin kovin ampumatarvikkein. Seuraavana päivänä alus lähti Admiral Scheerin kanssa kohti Espanjaa. Hieman myöhemmin aluksia seurasivat Köln ja 2. torpedovenelaivue. Saksan laivaston lähettämän osaston johtajana oli vara-amiraali Carls.[4]
Osasto tuki Espanjan rannikolla Francisco Francon kansallismielisiä. Deutschland osallistui yhteensä seitsemään operaatioon vuosien 1936 ja 1939 välillä. Aluksen kimppuun hyökkäsi 27. toukokuuta 1937 kaksi Espanjan tasavallan lentokonetta, joiden pudottamat pommit tappoivat 31 ja haavoittivat 105 miestä.
Toinen maailmansota - Lützow
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan alettua Deutschland nimettiin uudelleen Lützowiksi, sillä Adolf Hitler ei halunnut isänmaan mukaan nimetyn laivan joutuvan vaaraan merellä. Helmikuussa 1940 Lützow luokiteltiin sisaralustensa kanssa raskaiksi risteilijöiksi. Huhtikuussa Lützow osallistui Norjan valtaukseen, jossa se seurasi Blücheria Oslonvuonoon, mutta kääntyi takaisin Blücherin upottua. Lützowiin osui ennen vetäytymistä kolme Kaholmin rannikkopatterin 280 mm:n kranaattia, joista yksi osui etummaisen tykkitornin keskiputkeen, toinen sairaalatiloihin ja kolmas vasempaan venenosturiin.[5] Paluumatkalla Saksaan 11. huhtikuuta Lützowin perään osui Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusveneen HMS Spearfishin laukaisema torpedo, joka irrotti molemmat potkurit sekä peräsimen.[6]
Lützow oli yksi Britannian pienoissukellusvenein toteuttaman Operaatio Lähteen kohteista syyskuussa 1943. Operaation tärkein kohde oli taistelulaiva Tirpitz, jota vahingoitettiin vakavasti. Lützowiin suunnattu hyökkäys ei sen sijaan onnistunut. Sen kohteekseen saanut pienoissukellusvene X-8 oli jouduttu upottamaan ennen kohdealueelle saapumista.[7]
Kesästä 1944 alkaen Lützow yhdessä risteilijöiden Prinz Eugenin ja Admiral Scheerin kanssa tuki maavoimien vetäytymistaistelua Itämerellä. Saarenmaan eteläkärjessä olevaa Sõrven kaupunkia evakuoitaessa laivojen suurikaliiperiset tykit olivat merkittävä tuki ahtaalle ajetuille maavoimille ja evakuoivalle laivastolle. Tulenjohtoa vaikeutti se, että maavoimien tulenjohtosanasto oli erilainen kuin laivaston, karttaruudusto poikkesi täysin ja viestityksessä vain morseaakkoset olivat yhteisiä. Merkittävässä asemassa olivat laivaston vesitasolentäjät, jotka toimivat tulenjohdon tähystäjinä [8].
Lützow vaurioitui vakavasti kolmesta Royal Air Forcen pudottamasta kuuden tonnin pommista huhtikuussa 1945 ja upposi. Kansirakenteet jäivät kuitenkin pinnan yläpuolelle ja se jatkoi maavoimien tukemista tykeillään, kunnes sen oma miehistö upotti sen 4. toukokuuta 1945.
Sodan jälkeen Neuvostoliitto nosti Lützowin ja käytti sitä maalilaivanaan, kunnes se upposi Itämerellä vuonna 1949.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bekker, Cajus: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6
- Bekker, Cajus: Itämeri ja Suomenlahti 1944-45. Gummerus, 1960.
- Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: Pocket Battleships of the Deutschland Class. Annapolis, Maryland, USA: Naval Institute Press, 2000. ISBN 1-85367-402-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s.44
- ↑ Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s.44-45
- ↑ a b c d e Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s.45
- ↑ Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s.45-46
- ↑ Kirottu meri s. 103
- ↑ Kirottu meri s. 108
- ↑ Gallagher, Thomas: Tirpitzin tuho, s. 104. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-0347-0
- ↑ Itämeri ja Suomenlahti 1944 - 45, luku Memel, Kuurinmaa, Sõrve: SUURKALIPERISET
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)