Deuteronomistinen historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningas Joosialle luetaan lainkirjaa Julius Schnorr von Carolsfeldin (1794–1872) taideteoksessa. Osa tutkijoista olettaa, että Deuteronomistisen historian perusrunko laadittiin jo Joosian aikaan 600-luvun lopulla eaa.[1]

Deuteronomistinen historia viittaa Deuteronomistiseen historiateokseen ja sen tulkintaan. Se on Viidennestä Mooseksen kirjasta aina Kuninkaiden kirjoihin ulottuva kertomus, joka käsittää tapahtumat Mooseksen kuolemasta Israelin ja Juudan pakkosiirtolaisuuteen asti.[1]

Israelin ja Juudan pakkosiirtolaisuus ja temppelin tuhoutuminen olivat merkittävä kansaa ja yhteisöä kohdannut kriisi, jonka seurauksena varhainen juutalaisuus joutui tulkitsemaan historian tapahtumat uudelleen. Tämä näkyy konkreettisesti Vanhan testamentin tekstihistoriassa. Tekstiä muokattiin, lisättiin ja poistettiin sitä mukaan mikä selittää Israelia ja Juudaa kohdannutta katastrofia. Tämä näkyy esimerkiksi tiukan monoteismin korostamisena, epäjumalanpalveluksen kieltämisenä, temppelikultin keskittämisenä Jerusalemiin ja entisajan kuninkaiden rikosten luettelemisena. Deuteronomistisen historiantulkinnan taustalla oli pyrkimys määritellä nykyhetkeä tulkitsemalla mennyttä historiaa uudelleen.[1]

  1. a b c Martti Nissinen: Johdatus Raamattuun, s. 65–68. Kirjapaja, 2008.