Denys Šmyhal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Denys Šmyhal
Денис Шмигаль
Šmyhal helmikuussa 2023
Šmyhal helmikuussa 2023
Ukrainan 18. pääministeri
Presidentti Volodymyr Zelenskyi
Varapääministeri Oleksi Ljubtšenko
Julija Svyrydenko
Edeltäjä Oleksi Hontšaruk
Ukrainan aluekehitys-, rakennus- ja asunto- ja kunnallispalveluministeri
4. helmikuuta 2020 - 4. maaliskuuta 2020
Pääministeri Oleksi Hontšaruk
Edeltäjä Alona Babak
Seuraaja Oleksi Tšenyšov
Ivano-Frankivskin alueen kuvernööri
1. elokuuta 2019 - 5. helmikuuta 2020
Presidentti Volodomyr Zelenskyi
Pääministeri Volodomyr Hroisman
Oleksi Hontšaruk
Edeltäjä Oleh Hontšaruk
Seuraaja Vitali Fedoriv
Henkilötiedot
Syntynyt15. lokakuuta 1975 (ikä 49)
Lviv, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus ukrainalainen
Puoliso Kateryna Šmyhal
Lapset 2
Tiedot
Puolue Puolueeton

Denys Anatolijovytš Šmyhal (ukr. Денис Анатолійович Шмигаль, s. 15. lokakuuta 1975 Lviv) on ukrainalainen poliitikko, joka on toiminut Ukrainan pääministerinä 4. maaliskuuta 2020 alkaen.[1] Ennen pääministerin virkaa Šmyhal toimi Ivano-Frankivskin alueen kuvernöörinä.[2]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šmyhal valmistui vuonna 1997 Lvivin polyteknisestä valtionyliopistosta insinööriekonomistiksi pääaineenaan konetuotantojohtaminen. Vuonna 2003 hän väitteli taloustieteen tohtoriksi. Hän on opiskellut Belgiassa, Kanadassa, Georgiassa ja Suomessa.[3] Äidinkielensä lisäksi Šmyhal puhuu sujuvaa englantia ja puolaa.[4]

Vuosina 1995–2009 hän työskenteli esimiestehtävissä lviviläisessä busseja valmistavassa tehtaassa.[4]

Šmyhal on naimisissa Katerynan Šmyhalin kanssa, joka työskentelee yritystoiminnassa. Parilla on kaksi tytärtä.[3][4]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šmyhal työskenteli vuosina 2009–2013 Lvivin alueen valtionhallinnossa. Vuonna 2014 hänet nimitettiin Ukrainan vero- ja tulliministeriön Lvivin alueen osaston varajohtajaksi. Vuosina 2015–2017 hän työskenteli Lvivh’olod-jälleenmyyntiyrityksessä ja vuosina 2017–2019 energiayhtiö Zah’idenerholla.[5]

Presidentti Volodymyr Zelenskyi nimitti Šmyhalin elokuussa 2019 Ivano-Frankivskin alueen kuvernööriksi.[6] Hän toimi virassa siihen saakka, kunnes hänet helmikuussa 2020 nimitettiin Oleksi Hontšarukin hallitukseen varapääministeriksi sekä yhteisö- ja aluekehitysministeriksi.[5]

Šmyhal nimitettiin pääministeriksi 4. maaliskuuta 2020, kun Hontšaruk ilmoitti erostaan. Šmyhalista tuli Ukrainan kolmas pääministeri puolen vuoden sisällä, ja hän oli tuolloin valtakunnan politiikassa vielä melko tuntematon.[7]

Venäjän hyökättyä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2022 Šmyhal sanoi, että Ukraina tulee voittamaan sodan. Hänen mukaansa Ukrainan tarkoitus ei ole hyökätä Venäjälle vaan vapauttaa Venäjän valloittamat alueet Krimillä ja Itä-Ukrainassa.[8]

Šmyhalin hallitus on asettanut tavoitteekseen Ukrainan nopeutetun EU-jäsenyyden käsittelyn. Tammikuussa 2023 hän sanoi, että hallituksen tavoite on, että maa on unionin jäsen kahdessa vuodessa.[9]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Шмигаль Денис Анатолійович (ukrainaksi)
  2. Указ Президента України №574/2019 President.gov.ua. 1.8.2019. Ukrainan presidentinkanslia. Arkistoitu 15.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi)
  3. a b Шмыгаль Денис Liga. Viitattu 28.3.2023. (ukrainaksi)
  4. a b c Denys Shmyhal - profiles, relations, career, scandals, family The Page. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
  5. a b Шмигаль Денис Анатолійович Урядовий портал. Ukrainan hallitus. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 21.12.2022. (ukrainaksi)
  6. Указ Президента України №574/2019 Офіс Президента України. 2019. Viitattu 28.3.2023. (ukraina)
  7. Ukraine's President Zelensky replaces his Prime Minister CNN. 4.3.2020. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
  8. The Interview - Ukrainian Prime Minister Denys Shmyhal: 'We will win the war' France 24. 9.12.2022. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
  9. Ukraine wants to join EU within two years, PM says Politico. 30.1.2023. Viitattu 28.3.2023. (englanniksi)
  10. Dekretas: Dėl apdovanojimo Lietuvos valstybės ordinais ir medaliais Seimas. 5.7.2023. Viitattu 21.2.2024. (lituanien)