Delator
Delator on latinankielinen sana syyttäjälle. Rooman valtakunnassa delatorit olivat halveksittu ihmisryhmä, koska heidän uskottiin tekevän perusteettomia syytöksiä taloudellisen edun tavoittelemiseksi. Delatorit saivat joko palkkion esittämistään syyteistä tai osan syytetyksi joutuneen saamasta sakosta.[1]
Tasavallan aikana kuka tahansa Rooman kansalainen saattoi syyttää toista rikoksesta. Syytetyn täytyi olla paikalla virallisessa syyteenlukutilaisuudessa eli nominis delatiossa. Delatorin ja todistajien eli subscriptoresien allekirjoittama syytekirjelmä toimitettiin tämän jälkeen preettorille, jonka jälkeen seurasi oikeudenkäynti, jossa todistajia kuultiin. Lopuksi lautamiehet äänestivät päätöksestä ja preettori julisti rangaistuksen. Mikäli delator voitti oikeudenkäynnin, hän sai palkkion; mikäli hän hävisi sen, hänen katsottiin esittäneen perättömiä syytöksiä ja hän sai itse sakot. Keisarikaudella delatorien ammatista tuli taloudellisesti houkuttelevampi. Rooman senaatti toimi oikeudenkäynneissä lautamiehinä ja keisari, konsuli tai prefekti sen puheenjohtajana. [1]
Elviran synodissa noin vuonna 306 käytettiin termiä delatores kristityistä, jotka esittivät syytöksiä uskonveljistään. Synodin kanonin LXXII:n mukaan mikäli joku kristitty teloitetaan tai karkotetaan toisen kristityn syytöksen eli delation perusteella, ekskommunikoidaan syytöksen esittänyt kristitty pysyvästi. Kanonissa tarkoitettiin ilmeisesti nimenomaisesti syytöstä kirkkoon kuulumisesta kristittyjen vainojen aikana tai perättömiä syytöksiä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ancient history: Delator (Arkistoitu – Internet Archive),The Roman Legal System (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ J. P. Kirsch. Transcribed by Douglas J. Potter.: The Catholic Encyclopedia, Volume IV. (Remy Lafort, Censor. Imprimatur. +John M. Farley, Archbishop of New York Nihil Obstat.) Robert Appleton Company, 1908. Teoksen verkkoversio.