Dekabrist-luokka
| Dekabrist-luokka | |
|---|---|
 Dekabrist-luokan sukellusvene D-2 Narodovolets |
|
.svg){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
910 t (pinnalla) 1 200 t (sukellus) |
| Pituus | 76,6 m |
| Leveys | 6,4 m |
| Syväys | 3,76 m |
| Koneteho |
2 × MAN F6V, 2 200 bhp (pinnalla) 2 × PGV-sähkömoottoria 1 050 hv |
| Miehistöä | 53 |
| Toimintamatka |
7 000 nm@10 solmua (pinnalla) 150 nm@3 solmua (sukellus) |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
8 × torpedoputkea 2 × B-2-tykkiä |
Dekabrist-luokka tai D-luokka (sarja I) oli ensimmäinen Neuvostoliiton suunnittelema ja valmistama sukellusvenesarja. Luokka oli osa vuoden 1926 laivasto-ohjelmaa.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukellusveneiden tarvetta ja vaatimuksia määriteltiin jo 1923. Vuonna 1925 Neuvostoliitto sai Italian Balilla-luokan suunnitelmat (joka puolestaan oli saanut vaikutteita Italian ensimmäisen maailmansodan sotakorvauksena saamasta Saksan keisarikunnan laivaston tyyppi UE 2:n U-120:sta), josta kehitettiin Neuvostoliiton oma malli. Pääsuunnittelijana oli Boris Malinin, joka suunnitteli myös Leninets-, Štš- ja M-veneet. Veneiden rakennus hyväksyttiin osana vuoden 1926 laivasto-ohjelmaa. Ensimmäinen vene otettiin palvelukseen marraskuussa 1930.
Veneiden uppouma sukelluksissa oli 1 354 tonnia ja niissä oli niittaamalla valmistettu, kahdeksaan vesitiiviiseen osastoon jaettu kaksinkertainen runko. Veneissä oli myös runsaasti teknisiä ongelmia ja puutteita, jotka pääosin johtuivat käytetyn teknologian puutteista. Aseistuksena oli kahdeksan 533 mm:n torpedoputkea, joista kuusi oli keulassa ja kaksi perässä; mukana oli 14 torpedoa. Veneiden tykkiaseistukseen kuului yksi 102 mm B-2 -laivatykki kannella ja 45 mm:n K-21 -ilmatorjuntatykki tornissa. Lisäksi veneissä oli yksi 7,62 mm ilmatorjuntakonekivääri.
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| nimi | rakentaja | kölinlasku | vesillelasku | palvelus | kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| D-1 Dekabrist (Декабрист) | S. Ordžonikidzen mukaan nimetty telakka/Baltijski zavod, Leningrad | 5. maaliskuuta 1927 | 3. marraskuuta 1928 | 12. marraskuuta 1930 | Menetetty onnettomuudessa 13. marraskuuta 1940 lähellä Molotovskia |
| D-2 Narodovolets (Народоволец) | Ordžonikidzen telakka, Leningrad | 5. maaliskuuta 1927 | 19. toukokuuta 1929 | 6. syyskuuta 1931 | pois käytöstä 1958, koulutuskäytössä 1956–1987 Kronstadtissa, vuodesta 1994 museona Pietarissa osoitteessa 10 Škiperski protok |
| D-3 Krasnogvardejets (Красногвардеец) | Ordžonikidzen telakka, Leningrad | 5. maaliskuuta 1927 | 12. heinäkuuta 1929 | 1. lokakuuta 1931 | upposi 10. heinäkuuta 1942 Norjan rannikolla |
| D-4 Revoljutsioner (Революционер) | Mustanmeren Andre Martin mukaan nimetty telakka/Nikolajevin eteläinen, Nikolajev | 14. huhtikuuta 1927 | 16. huhtikuuta 1929 | 30. lokakuuta 1930 | Saksan laivaston aseistetut troolarit Uj 102 ja Uj 103 upottivat Jevpatorijan ulkopuolella Krimillä joulukuussa 1943 |
| D-5 Spartakovets (Спартаковец) | Martin telakka, Nikolajev | 14. huhtikuuta 1927 | 28. syyskuuta 1929 | 5. huhtikuuta 1931 | pois käytöstä 1950-luvulla |
| D-6 Jakobinets (Якобинец) | Martin telakka, Nikolajev | 14. huhtikuuta 1927 | 12. toukokuuta 1929 | 15. kesäkuuta 1931 | tuhoutui pommituksessa Sevastopolin telakalla 12. marraskuuta 1941 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82- 101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| I sarja | D-1 - D-2 - D-3 - D-4 - D-5 - D-6 |
|---|
| Edeltäjä: Bars-luokka – Seuraaja: Leninets-luokka |