De Dion-Bouton -kolmipyörä
| De Dion-Bouton kolmipyörä | |
|---|---|
 |
|
| Historia | |
| Valmistaja | De Dion-Bouton |
| Valm. vuosina | 1897–1905 |
| Yleiset tiedot | |
| Kuivapaino | 80 kg |
| Jarrut |
joissain edessä junajarru takana pantajarru |
| Eturengas | Michelin ilmakumipyörä" |
| Takarengas | Michelin ilmakumipyörä" |
| Moottori | |
| Moottori |
nelitahtinen, ilmajäähdytteinen 1-sylinterinen, sähkösytytys kW (0,5–8 hv) |
| Kuutiotilavuus | 138–955 cm3 |
| Kaasutin | pintakaasutin [1] |
| Vaihteet | suora ensiöveto, toisioveto ketjulla |
| Huippunopeus | 30–109,1 (ennätys) km/h |
De Dion-Bouton kolmipyörä oli Euroopan suosituin moottoriajoneuvo vuodesta 1897 vuosisadan vaihteeseen. Tuolla aikavälillä sitä myytiin noin 15 000 kappaletta, (tämä luku ei vielä pidä sisällään erilaisia kopio- ja lisenssivalmisteita) ja suoritti varsinaisen moottoroitujen ajoneuvojen läpimurron. Etenkin nopeakäyntinen De Dion-Bouton -moottori asetti uudet standardit liikkuvan kaluston polttomoottoreille.[2]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1882 Jules-Albert de Dion sekä insinöörit Georges Bouton ja Charles-Armand Trépardoux perustivat Pariisin lähistölle höyrykoneiden valmistusta varten konepajayhtiön. Vuonna 1887 yhtiö valmisti melko menestyksekkään, höyrykoneen voimalla toimivan kolmipyöräisen ajoneuvon, joka saavutti suurimmillaan jopa 65 km/h nopeuden. De Dionin ja Boutonin nähtyä vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä, saksalaisen Daimlerin moottorin, he päättivät suuntautua bensiinikäyttöisten polttomoottorien kehitykseen. Tämän johdosta Trépardoux, joka halusi jatkaa höyrykoneiden parissa, sanoutui irti yhtiöstä vuonna 1893.
Moottori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Dion-Boutonin ensimmäinen nelitahtinen polttomoottori oli valmiina tuotantoon vuonna 1895. Pintakaasuttimella varustettu, iskutilavuudeltaan 138 cm3 (poraus 50 mm, isku 70 mm), yksisylinterinen moottori tuotti tehoa 0,5 hevosvoimaa 1500 kierroksella minuutissa. Moottorin kierrosnopeus oli omana aikanaan todella huomattava. Vertailuna mainittakoon että maailman ensimmäisen sarjatuotantona valmistetun kaksipyöräisen moottoripyörän, saksalaisen Hildebrand & Wolfmüllerin moottori kiersi 240 kertaa minuutissa ja Daimler Reitwagenin moottori 750 kierrosta minuutissa. Bouton tuli tutkimustensa perusteella johtopäätökseen, että suurin este moottorin ja myös ajoneuvon nopeuden kasvattamiselle, oli polttoaineseoksen sytytyksessä käytetty kuumaputkisytytys. Ongelmaa korjaamaan hän kehitti korkeajännitteisen sytytysjärjestelmän, joka toimi jännitteen katkojan avulla. Järjestelmän virtalähteenä toimi aluksi kuivaparisto, sytytysennakko oli käsin säädettävissä. Pakoventtiilin toimintaa ohjattiin hammaspyöräkäyttöisellä nokka-akselilla, imuventtiili oli alipaineen voimalla toimiva, ns. snifting valve. Moottorin sylinterikansi oli irrotettavissa ja sylinteri kansineen neljällä pinnapultilla kiinni kampikammiossa. Valurautaosien ja apulaitteiden kera moottorin paino jäi alle 20 kilon ja se oli rakenteeltaan yksinkertainen ja luotettava.[3]
Moottoroitu kolmipyörä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Dion-Boutonin moottoroidun kolmipyörän tuotanto aloitettiin vuonna 1897. Ajoneuvon omamassa oli alle 80 kg, moottorin iskutilavuus oli kasvanut alkuperäisestä 211 cm3:iin ja tehoa siitä irtosi 1,5 hevosvoimaa 1800 kierroksella minuutissa. Rakenteeksi valikoitui kolmipyörä, 92 cm:n raideleveydellä, koska, lainaten de Dionia ja Boutonia: "Kaksipyöräinen rakenne olisi ollut aivan liian hento tällaiseen tarkoitukseen". Moottori oli kytketty vaihteiston välityksellä, erillisellä tasauspyörästöllä varustettuun taka-akseliin, käytössä oli kaksi vaihdetta. Omana aikanaan uuden De Dion-Bouton kolmipyörän hankintahinta oli korkea. Kolmipyörä pysyi jatkuvassa tuotannossa lähes kymmenen vuoden ajan. Viimeinen, vuoden 1904 versio, antoi 955 cm3:n moottoristaan tehoa 8 hevosvoimaa 1800 kierroksella minuutissa. Tämän yksisylinterisen moottorin poraus oli 100 mm ja iskunpituus 120 mm. Huhtikuun 13. päivänä vuonna 1902, ranskalainen kilpa-ajaja Georges Osmont teki Nizzassa De Dion-Bouton kolmipyörän nopeusennätyksen 109,1 km/h.[2]
Lisenssivalmisteet ja kopiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Dion-Boutonin aloitettua moottoreiden valmistuksen vuonna 1895, (moottoreita valmistui kaikkiaan noin 200 000 kappaletta) ja kolmipyörän valmistuksen vuonna 1897, lukuisa joukko valmistajia alkoi tuottaa moottoreita tai kolmipyöräisiä ajoneuvoja, joko lisenssillä tai sitten hivenen muunneltuina kopioina. De Dion-Boutonin tuotteilla oli suuri vaikutus mm. seuraavien yhtiöiden toimintaan:
- Belgia: Antoine, Minerva
- Saksa: Adler, Beckmann, Cudell, Express (mopojen ja moottoripyörien valmistus ranskalaisella Aster-moottorilla), Fafnir, Opel, Stoewer
- Britannia: Excelsior, Humber, M.M.C.
- Ranska: Aster, Henriod, Peugeot, Werner Motors (vuosimallin 1901 moottoripyörä)
- Sveitsi: Motosacoche (moottoripyörät), Zédel
- Yhdysvallat: Thomas Auto-Bi (moottoripyörät), Orient (Aster-moottorilla)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]