David E. H. Jones

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
David E. H. Jones
Jones esittelee kemiallista puutarhaansa varten kokoamansa näytteen, jonka NASA lähetti avaruuteen
Jones esittelee kemiallista puutarhaansa varten kokoamansa näytteen, jonka NASA lähetti avaruuteen
Henkilötiedot
Koko nimi David Edward Hugh Jones
Syntynyt20. huhtikuuta 1938
Southwark, Lontoo, Iso-Britannia
Kuollut20. huhtikuuta 1938 – 19. heinäkuuta 2017
Newcastle upon Tyne, Iso-Britannia
Kansalaisuus Iso-Britannia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Imperial College
Instituutti Newcastle upon Tynen yliopisto
Tutkimusalue kemia
Tunnetut työt Daedalus, DREADCO, fullereenin ennustaminen, arseeni Napoleonin tapetissa, kemialliset puutarhat avaruudessa, polkupyörän vakaus, näennäinen ikiliikkuja

David Edward Hugh Jones (20. huhtikuuta 1938 – 19. heinäkuuta 2017) oli brittiläinen kemisti ja kirjailija, joka nimimerkillä Daedalus esiintyi DREADCO-nimisen kuvitteellisen yrityksen perustaneena keksijänä. Nimimerkillä Daedalus hän kirjoitti vuodesta 1964 hän kirjoitti 38 vuoden ajan kolumneja, jotka myöhemmin on julkaistu kirjoina. Hän keksi myös laitteen, joka näyttää ikiliikkujalta mutta jonka hän itse alusta lähtien myönsi olevan hämäystä.

Syntyperä ja opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones syntyi Lontoon Southwarkissa. Hänen isänsä Philip oli mainostoimittaja. Hänen äitinsä nimi oli Dorothea, o.s. Sitters. Hänen ainoa veljensä oli Peter Vaughan Jones.[1] Hän kävi Croftonin alkeiskoulua Orpingtonissa, Kentissä, ja sen jälkeen Eltham Collegea.[2]

Koulutukseltaan hän oli kemisti. Vuonna 1962 hän suoritti tutkinnon kemiassa ja jatkoi sen jälkeen edelleen opintojaan tohtoriksi saakka Imperial College Londonissa.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones toimi vuoden ajan laboratoriovälineitä suunnittelevasa yrityksessä. Väiteltyään tohtoriksi hän oimi Imperialissa, jossa hän tutki infrapunaspektroskopiaa, ja ryhtyi kirjoittamaan kolumeja New Scientist -lehteen.[2] Vuonna 1967 hänet nimitettiin avustavaksi luennoijaksi Strathclyden yliopistoon. Vuoden kuluttua hän siirtyi Runcorniin, Cheshireen, jossa hän tutki spektrosopiaa Imperial Chemical Industries -yhtiön palveluksessa. Vuonna 1974 hänet nimitettiin Newcastlen yliopiston Sir James Knott -tutkimusryhmään[3]. Myöhemmin hän on toiminut riippumattomana konsulttina, joka on tarjonnut teollisuudelle ideoita ja aivoriihipalveluja, ja hän on myös esittänyt televisiossa tieteellisiä demonstraatiota.

Vuodesta 1964 lähtien Jones kirjoitti 38 vuoden ajan kolumneja nimimerkillä Daedalus, ensin vuoteen 1988 saakka New Scientist -lehteen ja sen jälkeen vuoteen 2002 saakka Nature -lehteen. Nämä kolumnit sekä hänen niihin liittämänsä kommentit ja muutamat tarinat on koottu kahdeksi kirjaksi: A Compendium of Plausible Schemes (1982) ja The Further Inventions of Daedalus (1999). Daedaluksena hän esiintyi "hullun tiedemiehen" perikuvana, mutta osa hänen esittämistään keksinnöistä on osoittautunut käyttökelpoisiksi.[4] Noin viidesosaa niitä ovat muut vakavasti ehdottaneet ja osa on jopa patentoitu.[2] Mahdollisesti hänen tärkein saavutuksensa tieteen alalla oli hänen vuonna 1966 tekemänsä päätelmä, että hiili saattaisi muodostaa onttoja molekyylejä[5], kauan ennen kuin fullereenia onnistuttiin valmistamaan ja sen valmistajat saivat Nobelin palkinnon.[6][7] Usein väitetään, että kolmiulotteisen tulostuksen keksi Chuck Hull vuonna 1984, mutta Jones esitti idean Daedalus-nimimerkillä New Scientist -lehdessä jo 10 vuotta aikaisemmin, vuonna 1974.[8][4] Hän esitti ensimmäisten joukossa myös avaruushissin (1964) ja arkeoakustiikan (1969) ideat.

Paitsi Daedalus-nimisenä kolumnistina, tieteellisissä piireissä hänet tunnetaan myös polkupyörän tasapainoa koskevista tutkimuksistaan[9], Napoleonin tapetin arsenikkipitoisuuden toteamisesta,[10] ja avaruussukkulassa suorittamastaan mikrogravitaatiokokeesta[11], jolla saatiin aikaan kemiallinen puutarha.[12]

David Jonesin "ikiliikkuja" tiedekeskus Heurekassa
David Jonesin "ikiliikkujan" vieressä oleva esittelyteksti

Jones tunnetaan myös sarjasta ikiliikkujalta näyttävistä laitteista, joista ensimmäisen hän rakensi vuonna 1980. Se oli keväällä 1987 näytteillä Helsingissä Forumin kauppakeskuksessa[13], ja toinen samankaltainen laite sijoitettiin lokakuussa 1990 Vantaalle Tiedekeskus Heurekaan[14], jossa se edelleen pyörii. Myös Wienin teknillisessä museossa on samankaltainen Jonesin suunnittelma jatkuvasti pyörivä laite.[3] Jones itse myönsi alusta lähtien näiden "ikiliikkujien" olevan hämäystä[13], mutta edelleenkään kukaan muu ei ole onnistunut selvittämään niiden toimintaperiaatetta. Vuonna 2009 Jonesin teoista ja keksinnöistä tehtiin dokumenttielokuva Perpetual Motion Machine[15], ja se esitettiin Newcastlen tiedefestivaalilla vuonna 2010.[7]

Saksassa hän esiintyi 1980-luvulla säännöllisesti television tiedeaiheisessa tietokilpailussa Kopf um Kopf ("Pää päätä vasten", jossa hän esitteli mielenkiintoisia fysikaalisia kokeita.[16]

Yksityiselmämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 David Jones meni naimisiin Jane Burgesin kanssa, mutta avioliitto kesti vain vuoden. Hänellä oli pitkä aikainen suhde taiteilija Naomi Huntin kanssa.[2]

Jones kuoli vuonna 2017 eturauhasen syöpään.[17]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • David E. H. Jones: The Inventions of Daedalus: A Compendium of Plausible Schemes. W. H. Freeman, 1982. ISBN 0-7167-1412-4
  • David E. H. Jones: The Further Inventions of Daedalus. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-850469-1
  • David E. H. Jones: The Aha! Moment: A Scientist's Take on Creativity. Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1421403311
  • David E. H. Jones: Why Are We Conscious?: A Scientist's Take on Consciousness and Extrasensory Perception. CRC Press, 2017. ISBN 978-1351681315

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sam Roberts: David E.H. Jones, Scientist Whose Alter Ego Challenged Conventions, Dies at 79. The New York Times, 30.7.2017. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Obituares. The Times, 7.8.2017. s.co.uk/article/obituary-david-jones-svktlclv2 Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c David Jones American Scientist. Viitattu 4.2.2023.
  4. ↑ a b Letter: 3D printing: you read it here first New Scientist. Viitattu 4.2.2023.
  5. ↑ David E. H. Jones: Hollow molecules. New Scientist, 1966, nro 32.
  6. ↑ David Jones, British chemist and 'court jester in the palace of science,' dies at 79. The Washington Post, 31.7.2017. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b David H. Jones Jenny Stanford Publishing. Viitattu 4.2.2023.
  8. ↑ David Jones: Ariadne. New Scientist, 3.10.1974. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ David E. H. Jones: The stability of the bicycle. Physics Today, 1970, 23. vsk, nro 4, s. 34–40. doi:10.1063/1.3022064 Bibcode:1970PhT....23d..34J Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ David E. H. Jones; Kenneth W. D. Ledingham: Arsenic in Napoleon's wallpaper. Nature, 14.10.1982, 299. vsk, nro 5884, s. 626–627. PubMed:6750412 doi:10.1038/299626a0 Bibcode:1982Natur.299..626J S2CID:5378714
  11. ↑ David E. H. Jones; Walter Ulrich: The Silicate Garden Reaction in Microgravity: A Fluid Interfacial Instability. Journal of Colloid and Interface Science, 15.7.1988, 203. vsk, nro 2, s. 286–293. PubMed:9705766 doi:10.1006/jcis.1998.5447 Bibcode:1998JCIS..203..286J
  12. ↑ Laura M. Barge; Silvana S. S. Cardoso; Julyan H. E. Cartwright; Geoffrey Cooper; Leroy Cronin; Anne De Wit; Ivria J. Doloboff; Bruno Escribano; Raymond E. Goldstein; Florence Haudin; David E. H. Jones; Alan L. Mackay; Jerzy Maselko; Jason J. Pagano; J. Pantaleone; Michael J. Russell; C. Ingacio Sainz-Diaz; Oliver Steinbock; David A. Ssonte; Yoshifymi Tanimoto; Noreen L. Thomas: From Chemical Gardens to Chemobrionics. Chemical Reviews, 2015, 115. vsk, nro 16, s. 8652–8703. PubMed:26176351 doi:10.1021/acs.chemrev.5b00014 ISSN 0009-2665
  13. ↑ a b Risto Varteva: Ihmepyörä pyörii Forumissa. Helsingin Sanomat, 6.3.1987. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Risto Varteva: Ikiliikkujakin seisahtuu huoltoon: Heurekan uusi näyttelykohde pyörii yötä päivää, muttei ikuisesti. Helsingin Sanomat, 11.10.1990. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Perpetual Motion Machine film Blogspot. Viitattu 4.2.2023.
  16. ↑ WDR - Kopf um Kopf - 1986 YouTube. Viitattu 4.2.2023.
  17. ↑ David Jones, 'Daedalus', the scientific joker – obituary The Telegraph. 27.7.2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=David_E._H._Jones&oldid=22760463”