Datura tai harha jonka jokainen näkee
Datura, tai harha jonka jokainen näkee on Leena Krohnin romaani vuodelta 2001.[1]
Kirjan on kustantanut Werner Söderström Osakeyhtiö (WSOY). Kirjan englanniksi käännetty versio (Datura, or a delusion we all see) julkaistiin 24.10.2013.[1]
Datura kertoo paranormaaleihin ilmiöihin keskittyneen Uusi Anomalisti -lehden toimituksessa työskentelevästä henkilöstä, jonka elämässä alkaa muutaman pienen siemenen vuoksi uusi, kummallinen vaihe. Saatuaan lahjaksi daturan, hulluruohon, hän nauttii muutaman siemenen, parannuskeinoksi astmaansa. Valitettavasti siemenillä on melkoisia sivuvaikutuksia, todellisuuden sumentumisen ollessa niistä kenties tuntuvin.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan nimetön päähenkilö saa syntymäpäivälahjakseen siskoltaan Nooralta kasvin, joka paljastuu daturaksi, hulluruohoksi. Päähenkilön lanko kertoo daturasta. Siitä miten kasvia ollaan käytetty astmaan lääkkeenä, mutta myös miten se on myrkyllinen kasvi ja voi tappaa helposti. Päähenkilö asettaa daturan jakkaralle makuuhuoneeseensa. Astmasta kärsivä päähenkilö päätyy testaamaan daturaa astmaansa lääkkeenä, lankonsa varoituksista huolimatta.
Päähenkilön ensimmäinen harha tapahtuu, kun hän on ylittämässä siltaa. Hän katsoo sillan alla kulkevalle tielle, mikä on täysin tyhjä muutamia autoja lukuun ottamatta. Näissä autoissa ei näyttänyt olevan ajajaa, mutta silti ne kiisivät tiellä. Tämä tapahtuma myöhemmin selittyy olleen itsestäänajavien autojen testi. Päähenkilö ei lopulta tiedä, mikä hänen ensimmäinen harhansa oli.
Päähenkilö työskentelee Uuden Anomalistin toimituksessa, jossa hän toimii toimitussihteerinä. Hän tapaa työssään mitä erikoisimpia henkilöitä. Muun muassa rouva, joka luuli että hänen leipäjuustoonsa oli ilmestynyt luojan kasvojen kuva, trepanoija eli kallonporaaja, Raikka, joka amputoi sormensa ja itseään vampyyriksi väittävä.
Päähenkilö ei enää erota todellisuuden ja harhan rajaa ja tiedostaa sen faktan, että hänen pitää lopettaa daturan käyttö ja niin hän lopettaakin siinä mitassa, että hän saattaa joskus nauttia daturateetä.
Päähenkilö tuo toimitukseen daturan siemeniä ja Uuden Anomalistin toimitusjohtajan Markiisin koira Urho menee syömään niitä vahingossa lautaselta, johon päähenkilö oli ne jättänyt ajattelemattomana. Urho vaikuttaa sairaalta ja päähenkilö soittaa Markiisille ja vie Urhon hänen kanssaan eläinlääkärille. Urho vaikuttaa vetelevän viimeisiään. Päähenkilö ja Markiisi joutuvat jättämään Urhon eläinlääkäriin. Päähenkilö soittaa eräälle etnobotanistille, joka kertoo päähenkilölle daturasta, ja siitä miten sitä ei saisi missään nimessä mennä käyttämään rohtona eikä huumausaineena. Päähenkilö paljastaa käyttäneensä daturaa rohtona ja etnobotanisti paljastaa, että pelkästään kasvin pitäminen makuuhuoneessa öisin on tarpeeksi tuottamaan efektin, jonka myötä ihminen näkee todellisuuden ja harhan saumattomana kokonaisuutena. Urho selviytyy.
Päähenkilö käy kukkakaupassa, missä omistaja on ilmeisesti vaihtunut. Myyjän ja hänen äitinsä välillä syttyy kiista ja he alkavat tappelemaan. Päähenkilö lähtee kaupasta ja saa myöhemmin tietää, että omistaja ei ollut koskaan vaihtunut, ja että koko juttu oli ollut harha. Päähenkilö lopettaa kokonaan daturan käytön ja vie kasvin huvilalle.
Päähenkilö saapuu kotiinsa, jossa häntä odottaa valkoiseen pukeutunut nainen, joka alkaa puhumaan päähenkilölle ajatuksista, joita päähenkilö oli viime aikoina mietiskellyt. Päähenkilö ei niinkään piitannut naisesta vaan koettaa mennä nukkumaan. Nainen katoaa väliaikaisesti.
Päähenkilö on toimituksessa istumassa nojatuolissa mutta kuvittelee ajavansa autolla. Markiisi tilaa ambulanssin. Päähenkilö oli kuukausia hoidossa. Hänen veressään havaittiin pahanlaatuisia muutoksia, hänen sydämensä oli vioittunut ja hänen väsymyksensä oli kroonista. Markiisi joutuu antamaan päähenkilölle potkut. Päähenkilö joutui työttömyyseläkkeelle ja oli toistakymmentä vuotta avohoidossa. Hän näkee vieläkin valkopukuista naista.
Päähenkilö menettää kuulonsa puistossa ja ihmetellessään muutosta jonkin aikaa hän katsoo taakseen ja näkee Äänien herraksi nimittämänsä henkilön. Äänien herra oli vihdoin keksinyt erään äänien nielijän, joka nieli äänen ympäriltä. Keksintö, joka oli lähtenyt pienestä pilliprototyypistä. Hän oli keksinyt myös erään kuvan nielijän, joka vei päähenkilön näön. Näön ja kuulon palattua Äänien herra oli jo kadonnut.[3]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirja rakentuu kolmesta siemenkodasta, jotka koostuvat pienistä kappaleista, joissa monissa esitellään uusi hahmo, joka joko uskoo johonkin kummaan asiaan, on tehnyt jotain kummallista tai on kiintynyt johonkin.
- Siemenkota
- Harha jonka jokainen näkee
- Hiljaisimmassakin hiljaisuudessa
- Datura
- Uusi anomalisti
- Äänien herra
- Voynichin kirja
- Kivikuntaa, kasvikuntaa, eläinkuntaa?
- Hiljainen asfaltti
- Parapuoti
- Luumuvanukkaan päivänä
- Toinen samanniminen mies
- Ilmasta, auringonvalosta
- Kerettiläisiä
- Vanha Usko
- Oppitunti
- Nicolan nuoruus
- Siemenkota
- Heilurimies ja ei-minä
- Lätäkkö
- Vierailu hiustaiteilijan luona
- Don't be cruel
- Kasvot leipäjuustossa
- Loogaroo, Klassinen
- Väärässä jonossa
- Kinky-ilta
- Väärää rahaa
- Sormi
- Ikuisuuden liikkuva kuva
- Kauas kiitävä vanha nainen
- Hiiri, susi ja satakieli
- Siemenkota
- Madame Maya
- Leivos
- Äänien nielijä
- Trepanoija
- Kaksi kulkuetta
- Toissyntyisiä
- Kaupunginkanslian aave
- Usko on sairas
- Erään kasvin psykologiaa
- Nainen joka oli neljä
- Eriskummallinen kukkakauppa
- Nopein tapa liikkua
- Vierailu
- >>Niin kevein tiedoin, raskain erhetyksin>>
- Sormi huulilla
Kirjassa esiintyneet oikeat esineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voynichin kirja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päähenkilö yrittää kirjoittaa tarinan aikana artikkelia Voynichin kirjasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Publication: Datura: or, A Delusion We All See www.isfdb.org. Viitattu 25.4.2021.
- ↑ Datura tai harha jonka jokainen näkee (Leena Krohn) Kirjavinkit. 13.5.2002. Viitattu 25.4.2021.
- ↑ a b Leena Krohn: Datura : tai harha jonka jokainen näkee. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2001. 50172916 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2021).