Dassault Mirage IIIO

Dassault Mirage IIIO oli Australian ilmavoimien hävittäjä ja rynnäkkökone.

Australian ilmavoimain, RAAF:n Mirage III.

Taustaa

Jo 1950-luvulla Australian hallitus pyrki hankkimaan Hawker P.1081 -koneita, mutta kehitys ongelmien vuoksi ja North American F-86 Sabren tulo markkinoille esti hankkeen toteutumisen. Korean tapahtumat pakottivat kuitenkin hankkimaan Gloster Meteorit Sabrejen tilalle. Kaluston nopea kehittyminen 1950-luvulla aiheutti sen, että Korean sodassa Australian ilmavoimien 77. laivueen kalustona olleet Gloster Meteor Mk 8 -koneet jäivät pahoin alakynteen MiG-15-kalustolla lentäneelle Pohjois-Korean ilmavoimille. Kärsityt tappiot jäivät muistiin ilmavoimien kalustohankintoja tehtäessä.

Vaikka Australiassa Commonwealth Aircraft Corporationin (CAC) valmistamat Sabret, jotka oli varustettu Rolls-Royce Avon moottorein, olivatkin konemallin parhaita suorituskyvyltään, ne eivät olleet joka sään hävittäjiä. Samanaikainen hävittäjien nopeuden ja muun suorituskyvyn kehittyminen teki koneista nopeasti vanhanaikaisia pakottaen hankkimaan ilmavoimille paremman joka sään hävittäjän.

Hankinta

1950-luvun puolivälistä alkaen Lockheedillä oli voimakas edustajisto Australiassa markkinoimassa F-104 Starfighteria. Vaikka osa vanhemmista upseereista suosi avoimesta ehdotettua konetta, niin Ranskassa, Belgiassa ja Ruotsissa vierailleet ilmavoimien lentäjät testasivat Mirage IIIC:n, F-104G:n ja Saab Drakenin. Vierailut kulminoituivat lähetystön lähettämiseen toukokuussa 1960 Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan tutustumaan jo esillä olleisiin että uusiin vaihtoehtoihin paremmin. Lähetystö, jonka tehtävänä oli löytää ilmavoimille soveltuva kahden Machin nopeuteen ja 1 126 kilometrin toimintamatkaan kykenevä joka sään torjuntahävittäjä, koottiin ilmavoimien ja teollisuuden edustajista. Koneen ohjuksilla piti olla lisäksi 85 prosentin osumatodennäköisyys yhtä lentokonetta ammuttaessa.

Lopulta vaihtoehtoina olivat Lockheed F-104G, Northrop N156 (myöh. F-5 Freedom Fighter) ja Dassault Mirage III. Hieman ennen lähetystön lähtöä ilmailuministeriö lisäsi listaan English Electric Lightningin ja Republic F-105 Thunderchiefin. Kumpikin poliittisin perustein määritetty ehdokas putosi pois jo alkumetreillä. Thunderchief oli suuri ja se ei selvinnyt suorituskykyvaatimuksista ja Lightningin toimintamatka ei paikallispuolukseen suunniteltuna ollut riittävä. Northropin ehdokas poistettiin listalta liian hitaana ja tuotantoepävarmuuksien vuoksi.

Australian takamaiden lentokenttien heikko taso poisti lopulta F-104G:n ehdokkaiden joukosta jättäen jäljelle Miragen, jota pidettiin myös paremmin monikäyttövaatimukset täyttävänä. Puolustusministeri Athol Townley ilmoitti 15. joulukuuta 1960 alustavasta 30 Mirage IIIO -koneen (O tarkoitti Orstraliaa, A:n ollessa jo käytössä) tilauksesta ja sopimus allekirjoitettiin Pariisissa 31. maaliskuuta 1961.

Dassault oletti, että Australian ilmavoimat haluaa koneen voimanlähteeksi saman Sabressa käytetyn Rolls-Royce Avonin. Esittelykoneeseen asennettiin jälkipolttimella varustettu Rolls Royce Avon RA-67 (53,67 kN ja jälkipoltolla 71,15 kN). Esittelykoneen ensilento oli 13. helmikuuta Villarochessa. Vuoden 1960 lopulla Pariisiin saapunut Australian ilmavoimien Mirage Project Team ilmoitti haluavansa koneeseen SNECMA Atar 9C:n kuten Mirage III:n perusversiossa. Dassault uusi tämän jälkeen esittelyn. SNECMA esitti australialaisille, että koneisiin asennettaisiin Atar 9K (45,81 kN ja jälkipoltolla 65,38 kN) kuten Mirage IV:ään. Koelento-ohjelma saatiin päätökseen huhtikuun lopulla. Tulokset eivät olleet riittävän hyviä, jotta tehokkaampi moottori olisi valittu ja tilaukseen sisällytettiin Atar 9C (42,16 kN ja jälkipoltolla 57,81 kN) kuten muissakin Mirage III malleissa.

Puolustusministeriö ilmoitti, että koneiden runkojen valmistajana olisi Government Aircraft Factory (GAF) ja Atar moottorit valmistaisi CAC. Pitkällisten keskustelujen jälkeen CAC sai huhtikuussa 1961 valmistettavakseen koneiden siivet, pyrstön ja peräkappaleen. Torjuntahävittäjiksi suunniteltuihin koneisiin asennettiin CSF Cyrano IIA -tutkat.

Toinen 30 koneen tilaus tehtiin lokakuussa 1962 ja yhteismäärä nousi lopulta toukokuussa 1963tehdyn tilauksen jälkeen sataan koneeseen. Lopulta tilatuista koneista 51 oli rynnäkkökoneita, joihin asennettiin Cyrano IIB -tutkat. Koneilla korvattiin Sabret. Lopulta lokakuussa 1963 tehtiin päätös kymmenen Mirage IIID koneen hankinnasta koulutuskäyttöön. Tilausta täydennettiin vielä kuudella koneella marraskuussa 1970. Tällöin Mirage III vahvuus nousi jo 116 koneeseen. Projektin kestäessä CAC valmisti 140 ilmavoimille luovutetuista 192 Atar 9C -moottorista.

Ensimmäinen Australian tilaama kone valmistettiin Ranskassa, missä se purettiin ja kuljetettiin Australiaan uudelleen koottavaksi. Kone A3-1 teki 14. maaliskuuta 1963 ensilennon Bordeaux'ssa ja se saapui Avaloniin Australian ilmavoimien C-130A:n kyydissä tammikuussa 1964. Aiemmin Australiaan laivattu A3-3 oli ensimmäinen Australiassa lentänyt Australian ilmavoimien Mirage III, kun se lensi Avalonissa 16. marraskuuta 1963. A3-2 jäi Ranskaan koelento-ohjelmaa varten ja se luovutettiin ilmavoimille vasta elokuussa 1965.