Daniel Wadén

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 19. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalaisen puhelintoiminnan isä
Daniel Wadén.

Daniel Johannes Wadén[1] (27. heinäkuuta 1850, Degerby – 25. elokuuta 1930 Janakkala) oli suomalainen sähkötekniikan tuntija, koulutukseltaan filosofian maisteri. Häntä on sanottu Suomen puhelintoiminnan isäksi.[2] Hän oli pätevä ja tarmokas puhelintekniikan asiantuntija, jonka ansiosta puhelin ja sähkövalaistus levisivät Suomessa. Hän myös perusti ja johti monia puhelinalan yrityksiä.[3][4]

Wadénin vanhemmat olivat kirkkoherra Frans Josef Wadén (1816–1867) ja Laura Maria Wadenstjerna. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun lukiosta 1869, valmistui Helsingin yliopistosta (silloin Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto) filosofian maisteriksi 1873. Hänellä oli laajin oppimäärä fysiikassa ja toiseksi laajin matematiikassa [5]. Hän toimi aluksi lennätinvirkailijana vuosina 1871–1883.[6][4][7]

Tittelit ja arvonimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Daniel Johannes Wadénin tittelit ja arvonimet[8]
Vuosi Titteli tai arvonimi
1870 Lennätinlaitoksen harjoittelija
1871 Sähköttäjä
1873 Filosofian maisteri
1877 Nuorempi insinöörimekaanikko
- Vanhempi insinöörimekaanikko
- Kollegineuvos
1886 Hovineuvos, joka vastasi armeijan everstiluutnanttia ja oli 7.luokan virka-arvo

Sähkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wadén perusti 1876 Helsinkiin työpajan, jossa hän valmisti soittokelloja, lennättimien komponentteja ja muita heikkovirtatekniikan komponentteja.[9] Wadénin aloitteesta rakennettiin Helsingin ensimmäinen puhelinverkko 1882 ja Helsingin ensimmäinen sähkövalaistuskeskusasema 1884. Hän käytti sähkölaitostekniikassa tasavirtaa, joka jäi häviölle sähkötekniikan kisassa, jonka voitti vaihtovirta. Wadénin sähkölaitostoiminta yhdistyikin Paul Wahlin kanssa 1890. Wadénin sähköliike jatkoi menestyksellistä toimintaa vuoteen 1918 asti, jolloin hän myi liikkeensä perustetulle L.M. Ericsson Suomessa Oy:lle, jonka hallituksessa Wadén toimi kaksi vuotta ja sitten hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa asti[10]. Nykyinen Helen oy on perustaltaan Wadénin aikaansaannos [11] [12].

Puhelin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wadén sai puhelinlaitoksen toimiluvan 31.1.1882[13] ja hänen aloitteesta rakennettiin Helsingin ensimmäinen puhelinverkko, joka avattiin virallisesti 6.6.1882. Hän toimi Helsingin ensimmäisen puhelinlaitoksen toimitusjohtajana 1883–1901. Hän perusti Etelä-Suomeen kaupunkienvälisen puhelinyhtiön, jonka johtajana hän myös toimi 1893–1918 [4]. Nykyinen Elisa Oyj on Wadénin perustama[14] [15].

Wadén oli myös aktiivinen tekniikan kehittäjä ihan käytännönkin tasolla. Vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä Wadénin puhelin sai pronssimitalin hyvän kuuluvuuden perusteella[16].

Wadén ymmärsi toimilupien tarpeen, olihan hänellä tausta lennätinlaitokselta, joka oli tiukasti Keisarin hallussa. Hän myös näki yhteistyön tarpeen puhelintekniikassa ja oli mukana järjestämässä yhteistyöjärjestöjä puhelinalalle[17].

Riista, metsästys ja kennel sekä huvila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wadén osti vuonna 1884 Turengista Vähähiiden maatilan jonne hän rakennutti suuren, kaksikerroksisen Tapiola-nimisen jugendhuvilan. Metsästystä harrastanut Wadén vuokrasi metsästysmaita muun muassa Harvialan kartanolta ja hän rakennutti maatilalleen riistalinnuille lintuladon ruokinta- ja talvimajapaikaksi sekä metsästyskoiriaan varten koiratarhan jonka yhteydessä oli koirien hoitajien asunto. Hän oli mukana perustamassa Suomen Metsästäjäliittoa vuonna 1921[18][19] ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1921-1922. Hän oli myös perustamassa Suomen Kennelklubia, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1892-1906[20]. Järjestötoiminnan lisäksi hän teki mittavan työn riistantutkijana[21].

Wadén oli huvilallaan aluksi vain vapaa-aikoinaan, mutta muutti sinne vuonna 1903 pysyvästi. Hän myi Vähähiiden maatilansa vuonna 1910, mutta säilytti Tapiolan huvilan itsellään ja asui siellä kuolemaansa saakka. Wadénin kuoltua huvilassa asui hänen tyttärensä vuoteen 1964 saakka ja sen jälkeen huvila oli jonkin aikaa Kalpalinnan laskettelijoiden majoituspaikkana. Huvila on edelleen olemassa ja oli myynnissä vuonna 2018[18][19].

Rahasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamiensa ja johtamiensa yritysten henkilökunnan hyvinvointi oli tärkeää Wadénille ja hän tuki mittavilla lahjoituksilla henkilökunnan hyvinvointia sekä elämänsä aikana että testamentissaan. Lisäksi hän omilla toimillaan johtajana ollessaan panosti työntekijöiden hyvinvointiin [22]. Taloudellinen menestys mahdollisti Dan. Joh. Wadénin rahaston perustamisen testamentin perusteella, tämä rahasto oli jakanut edunsaajilleen - Svenska kulturfonden ja Suomen Metsästäjäliitto - yli 15 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä, jolloin rahasto uudelleen organisoitiin[23]. Kirja mainitsee Wadénin olleen vuonna 1898 Suomen 65. rikkain henkilö[24].

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Wadén oli naimisissa 1891–1922 Aina Rosalia Hildegard Stjerncrantzin (k. 1922) kanssa[4]. Rouva Aina Wadén eristi yritystoiminnan alussa rukillaan sähköjohtoja[25]. Avioliitossa syntyi kolme lasta: Johannes Nikolaus (1876-1907), Josef Reinhold (1878-1934) ja Alina Daniella (Ella) 1878 – 1964). Vain Ellalla oli lapsi, Curt Erik Ollonqvist (1907-1982), hänellä ei ollut lapsia, joten Daniel Johannes Wadénin suora suku loppuu häneen[26]. Wadénilla on epäilty olleen ainakin yksi avioton lapsi.[26]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Morse telegrafen : kort handledning i telegrafie af En Telegrafmekaniker. Helsingfors 1877
  • Räffångst enligt den af Ernst uppfunna metoden. Helsingfors 1907, ilmestyi suomeksi nimellä Ernst'in keksimä ketunpyyntitapa. Helsinki 1907
  • Telefonväsendet i Finland. Telefonföreningarnas i Finland förbund, Helsingfors 1929, ilmestyi suomeksi nimellä Puhelinolot Suomessa. Suomen puhelinlaitosten liitto, Helsinki 1929

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Wadén: Suomen puhelinalan tulisielu[vanhentunut linkki]
  2. ↑ PUHELIN - herraskammarista jätkän taskuun Turun Sanomat. 3.3.2002. Viitattu 24.10.2007.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Tekniska föreningen i Finland tfif.fi. Arkistoitu 9.7.2007. Viitattu 24.10.2007.
  4. ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  5. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 31. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  6. ↑ Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
  7. ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Frans Josef Wadén. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 8.12.2018.
  8. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 80. Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 fi
  9. ↑ Sähkölaitteet Suomessa ja maailmalla 1800-1950 Tukes.fi. Arkistoitu 7.10.2006. Viitattu 24.10.2007.
  10. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 94 - 121. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  11. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 94. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  12. ↑ Historia Helen.fi. Viitattu 22.12.2022. (suomeksi)
  13. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 165. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  14. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 157 alk.. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  15. ↑ Historia vuosikymmenittäin Elisa.fi. Viitattu 22.12.2022. (suomeksi)
  16. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 149. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  17. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 191 alk.. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  18. ↑ a b Daniel Wadénin koristeellinen jugendhuvila on myynnissä Janakkalassa, Hämeen Sanomat 26.9.2018
  19. ↑ a b Tarinoita Janakkaalsta 18.4.2018 : Janakkalan jugendhuvilassa on helppo palata 1800-luvulle
  20. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 242. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  21. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 270, 279-298. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  22. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 303 alk., erityisesti 312-314. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  23. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 12. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  24. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 53. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  25. ↑ Martti Häikiö: Wadén, s. 33. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)
  26. ↑ a b Martti Häikiö: Wadén, s. 33-34 ja 312-314. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-319-8 (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Män med visioner, 5. osa sarjassa Finlandssvenska tekniker. Tekniska Föreningen i Finland : Driftingenjörsförbundet i Finland, 2005
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_Wadén&oldid=22837706”