Damaskoksen taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Damaskoksen taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Välimeren, Lähi-idän ja Afrikan sotatoimialuetta | |||||||||
 Syyrian ja Libanonin kartta toisen maailmansodan aikana
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|||||||||
.svg){kind=small}
Damaskoksen taistelu oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden ja Vichyn Ranskan joukkojen välinen taistelu Damaskoksen hallinnasta Syyriassa. Taistelu oli osa operaatio Exporteria. Taistelu alkoi 18. kesäkuuta 1941 ja päättyi 21. kesäkuuta 1941, jolloin liittoutuneiden joukot valtasivat kaupungin.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intian 5. prikaatista muodostettu taisteluosasto ylitti 8. kesäkuuta 1941 Syyrian rajan vallaten Kuneitran ja Deraan. Osaston tehtävänä oli avata kaupungeista lähtevät tiet Vapaan Ranskan 1. divisioonalle, jonka tuli vallata Damaskos. Hyökkäys oli toinen kahdesta ensimmäisestä Henry Maitland Wilsonin suunnittelemasta neljästä hyökkäyksestä Vichyn Ranskan hallinnassa olleiden Lähi-idän alueiden siirtämiseksi liittoutuneiden valvontaan.
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intian 5. jalkaväkiprikaati ylitti rajan yöllä 8. kesäkuuta pitkin Deraan kautta Damaskokseen kulkevaa tietä. Hieman rajan takana rautatien ylitti vesijohto ja joukon tiedossa oli, että sen tuhoamista oli valmisteltu. Silta oli sama, jonka Arabian Lawrence yritti tuhota vuonna 1918 estääkseen turkkilaisten vetäytymisen Allenbyn aloitettua suurhyökkäyksen. Rajputana Rifles lähetti kapteeni Adam Murrayn johdolla partion estämään tuhoamisen. Vartiomies kuitenkin havaitsi tulijat, jolloin Murray ja havildar Goru Ram avasivat tulen konepistoolein tuhoten koko vartio-osaston. Tulenavaus oli samalla merkki loppuosastolle rynnätä viaductin päällä oleviin kahteen vartiopaikkaan, jolloin Chehabin viadukti oli saatu pelastettua.[1]
Samana yönä Royal Fusiliers eteni Genesaretinjärven länsipuolitse ja valtasi tärkeän Kuneitran tienristeyksen. Kuneitrassa se ei kohdannut juurikaan vastarintaa, ja alue varmistettiin parissa päivässä.[2]
Deraan valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rajputana Rifles ja 1st Punjab Regiment olivat saaneet käskyn piirittää Deraa yöllä. Punjab suuntasi kaupunkiin suoraan etelästä ja Rajputana kiersi sen oikealta lähestyäkseen pohjoisesta. Marssi kaupungin ympäri pimeässä tuntemattomassa maastossa oli vaativa, mutta pataljoona oli valmiina lähtöasemissa aamun koittaessa. Kello kuusi lähetettiin valkoisella lipulla varustettu auto kaupunkiin, mutta ranskalaisten ampuma 75 millimetrin kranaatti tuhosi sen moottorin. Henkilövahinkoja ei tullut kranaatin jäätyä suurariksi. Autosta nousseet kolme upseeria jatkoivat matkaa kävellen heiluttaen neuvottelulippua. Neuvottelu ei kuitenkaan onnistunut ja hyökkäys aloitettiin kello seitsemän. Deraa kukistui ja Rajputana Rofles jatkoi heti matkaa Sheikh Miskineen.[3]
Sheikh Miskinen valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etenemistä häiritsivät Vichyn Ranskan joukkojen panssariautot sekä ilmahyökkäykset. Rykmentti kuitenkin eteni hitaasti, mutta varmasti saavuttaen seuraavana aamuna Sheikh Miskinen. Puolustajat kuitenkin kieltäytyivät antautumasta. Ensimmäinen hyökkäys torjuttiin konetuliasein ja tykistöntulella. Uusitussa hyökkäyksessä lähetettiin komppania valtaamaan oikealla oleva kukkula, joka hallitsi kylää. Komppanian vahvuus laski konekivääritulessa kahteen joukkueeseen. Neljä miestä pääsi kukkulan laelle tuhoten vastarintapesäkkeen, jossa oli yli neljäkymmentä miestä. Loppuosa joukkueesta miehitti tämän jälkeen pesäkkeen. Kukkulan valtauksen jälkeen Sheikh Miskine antautui.[4]
Kissouén valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kissouén taistelu
Intialaiset ja niitä seuranneet Vapaan Ranskan joukot saapuivat Kissouén edustalle 15. kesäkuuta vastaisena yönä ja ne aloittivat hyökkäyksen kaupunkiin jo ennen aamua. Intialaiset valtasivat Kissouén kylän ja sen takana olleen Tel Kissouén. Seuraavassa vaiheessa intialaiset valtasivat vielä Jebel Madanin, joka hallitsi Deraasta ja Quneitrasta Damaskokseen vieviä maanteitä.[5]
Gentforce lepäsi kiivaiden Kissouén ja sen takana olleista kukkuloista 15. kesäkuuta alkaneiden kiivaiden taisteluiden jälkeen. Aloittaen 17. kesäkuuta levon ja joukkojen järjestelyn jälkeen etenemisen kohti Damaskosta.
Vichyn Ranskan joukot valtasivat 16. kesäkuuta Kuneitran takaisin, mikä uhkasi liittoutuneiden joukkojen selustaa. Liittoutuneet valtasivat kaupungin uudelleen 18. kesäkuuta, mutta Vichyn joukkojen aiheuttamaa uhkaa huoltokuljetuksille ja viestiyhteyksille ei saatu poistettua. Sen vuoksi päätettiin jatkaa hyökkäystä Damaskokseen, minkä oletettiin pakottavan Vichyn joukkojen komentajan keskittämään joukkonsa kaupungin puolustukseen.
Mezzehin taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intialaisjoukot saavuttivat Mezzehin varhain seuraavana aamuna. Kylä vallattiin kiivaan lähitaistelun jälkeen runsaassa tunnissa. Tietä pitkin edenneet huolto ja panssarintorjuntayksiköt olivat ohittaneet maastossa edenneen jalkaväen ja törmänneet Vichyn Ranskan joukkojen tiesulkuun, jolloin pääosa ajoneuvoista oli tuhoutunut. Lisäksi Vapaan Ranskan joukkojen eteneminen oli viivästynyt, jolloin Vichyn joukot kykenivät keskittämään joukkonsa intialaisten aiheuttaman uhan torjuntaan.
Brittiläisen 6. jalkaväkidivisioonan komentaja kenraalimajuri John Evetts saapui joukkoineen 19. kesäkuuta alueelle ja vapautti LLoydin komentajantehtävästä. Hän otti komentoonsa Merdjayounin itäpuolella olleet liittoutuneiden joukot. Intialaisten kärsimien suurten tappioiden vuoksi hän pyysi, että brittiläinen 16. jalkaväkiprikaati siirrettäisiin Australian 7. divisioonasta hänen alaisuuteensa.
Mezzehissä puolustautuneet olivat yön laskeutuessa 19. kesäkuuta ahdingossa. Joukon ammukset olivat vähissä, ruokaa ei ollut saatu vuorokauteen, se oli kärsinyt pahoja tappioita ja lääkintätarvikkeet olivat lopussa. Vichyn joukkone keskeytettyä hyökkäyksensä yöksi kolme miestä läpäisi saartorenkaan päästen Gentforcen esikuntaan tuoden tiedon joukon tilasta. Varhain 20. kesäkuuta palasi Lloyd prikaatin komentoon luovutettuaan taisteluosaston komentajuuden Evettsille. Hän lähetti apujoukon Mezzehiin, mutta se eteni hyvin hitaasti panssarivaunujen aiheuttaman uhan vuoksi.
Vapaan Ranskan joukkojen hyökkäys edellisenä yönä Qadimin valtaamiseksi oli torjuttu ja hyökkääjät olivat kärsineet raskaita tappioita, joten he eivät kyenneet helpottamaan etenemisellään painetta vetämällä Vichyn joukkoja pois Mezzehistä. Qadim saatiin kuitenkin vallattua aamulla 21. kesäkuuta panssarintorjunta- ja ilmatorjuntatykkien tukiessa hyökkäystä.
Mezzehin puolustajat pitivät pintansa aina 20. kesäkuuta iltapäivään, jolloin ammukset loppuivat ja ruokaa ei ollut tarjottu kahteen vuorokauteen. Puolustajat yrittivät saada aikaan aselevon haavoittuneiden evakuoimiseksi ja ajan voittamiseksi avustusretkikunnalle, mutta Vichyn joukot olettivat valkoisen lipun tarkoittavan antautumista. Ainoastaan pistimin varustetut puolustajat riisuttiin aseista ja vietiin sotavankeuteen. Pelastusretkikunta valtasi Mezzehin uudelleen samana iltana.
Damaskos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavaan puoleen päivään mennessä liittoutuneet olivat Damaskoksessa ja Vichyn joukot vetäytyivät länteen seuraten Beirutiin vievää tietä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Tiger Strikes India's Fight in the Middle East. Kalkutta: J. F. Farr, 1941. (englanniksi)