Daltonin valtatie
| Daltonin valtatie | |
|---|---|
| Dalton Highway | |
 Daltonin valtatie Continental Dividen pohjoispuolella Brooks Rangessa, Alaskassa. |
|
| Maa |
 Yhdysvallat |
| Pituus | 666 km (414 mailia) |
| Alkupiste | Fairbanks |
| Päätepiste | Deadhorse (666 km (414 mailia)) |
| Katso myös | Daltonin valtatie Commonsissa |
Daltonin valtatie (engl. Dalton Highway) on 666 kilometriä pitkä valtatie Alaskassa Yhdysvalloissa. Tie saa alkunsa 134 kilometriä Fairbanksin pohjoispuolelta Livengoodista ja loppuu Deadhorseen Pohjoisen jäämeren lähistölle.[1][2] Yleistä pääsyä öljykentille tai Pohjoiselle jäämerelle ei kuitenkaan ole Deadhorsesta, sillä turvaportit estävät pääsyn Deadhorsesta noin 13 kilometrin päähän valtameren äärelle.[1][2] Tie rakennettiin vuonna 1974 Trans-Alaskan öljyputkea varten. Valtatie avattiin julkiselle liikenteelle vuonna 1994.[3][4][1]
Valtatie on arktisten olojen ja erittäin harvan ihmisasutuksen vuoksi maailman vaarallisimpia.[1][5] Erityisesti talviolot ovat tiellä hyvin vaarallisia. Vaikka talvella rekkaliikenne on mahdollista, liikkumista lokakuun lopun ja huhtikuun alun välisenä aikana ei suositella.[1] Tuolloin lumisadetta, jäätäviä olosuhteita, korkeaa lumituiskua ja vaarallisen kylmää säätä (tuulessa pakkasen purevuus voi vastata jopa -57 °C:tä) voi esiintyä.[1] Daltonin valtatie on kapea, pääosin soratietä ja sillä on jyrkkiä mäkiosuuksia. Isoilla rekoilla ja kunnossapitoautoilla on etuajo-oikeus. Sen varrella on vain hyvin rajoitettu määrä palveluja, esimerkiksi ei yhtään ruokakauppaa. Ainoat tien varrella sijaitsevat bensa-asemat sijaitsevat Yukon Crossingissa (MP 56; numero viittaa maililukemaan) ja Coldfootin kylässä (MP 175). Jälkimmäisestä on Deadhorseen on noin 400 kilometriä. Talvella mitään palveluja on saatavissa ainoastaan pisteissä Yukon River Camp (MP 56), Coldfoot (MP 175) ja Deadhorse (MP 414). Matkapuhelin- ja internetyhteydet toimivat vain paikoin; CB-puhelin (LA-radiopuhelin) on suosittu yhteydenottotapa (mutta signaalilla on rajoitettu kantavuus), satelliittipuhelinta voi myös käyttää.[1] Huomaa, että useat vuokra-autoyhtiöt kieltävät ehdoissaan ajamisen Daltonin valtatiellä ja muilla sorateillä.[1]
Tie on tullut tunnetuksi muun muassa Rekkakuskit jäällä -televisiosarjasta (Ice Road Truckers).[4]
-
Rekka jäisellä tieosuudella Sukakpak Mountainin lähellä (MP 203). -
Kevättalvista valtatietä (5.4.2015). -
Matalaa lumituiskua tien varrella (6.4.2015). -
Lunta voi reitillä olla runsaasti: tieopaste osin lumen alla kevättalvella (17.4.2015). -
Neliveto voi jyrkillä nousuosuuksilla olla tarpeen (Atigun pass, Brooks Range). -
Kesäkuussa 2023 osa tiestä on sortui järveen. -
Elokuussakin voi sataa lunta. -
Coldfootin taukopaikka. -
Valtatie seuraa Alaskan läpi kulkevaa öljyn siirtoputkea. -
Suuri osa valtatiestä on soratietä. -
Metsämaisemaa Daltonin valtatien varrelta.
_(cropped).jpg)
_(cropped).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Dalton Highway Visitor Guide: The Dalton Highway. Gateway to the Arctic (pdf) (2024 Guide (pdf, 11,4 MB)) 2024. Bureau of Land Management (BLM), Department of the Interior, blm.gov. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Dalton Highway Bureau of Land Management (BLM), Department of the Interior, blm.gov. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Dalton Highway alaska.gov. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Historic Roads of Alaska (pdf) (s. 48-53: 9. The Dalton Highway) 2017. alaska.gov. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Alaska World's Most Dangerous Roads. Series 1. Episode 1 of 3. 4.9.2011. BBC. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
