DSP (satelliittiohjelma)

Taiteilijan kuva DSP-satelliitista kiertoradalla. Pääsensori on alhaalla vasemmalla.

DSP (engl. Defense Support Program) on Yhdysvaltain ilmavoimien ennakkovaroitussatelliittiohjelma, jonka ensimmäinen satelliitti laukaistiin avaruuteen 6. marraskuuta 1970. DSP-satelliitteja on operoinut ilmavoimien alainen Air Force Space Command.

Järjestelmä

Järjestelmän kolme satelliittia kiertävät 35 900 km päiväntasaajan yläpuolella kulkevalla geosynkronisella kiertoradalla, ja ne havaitsevat infrapuna-aallonpituudella maasta laukaistujen ohjusten rakettimoottoreista purkautuvat kuumat palamiskaasut. Järjestelmä havaitsee myös ydinräjähdyksen. Satelliitteja kutsutaan myös nimellä Integrated Missile Early Warning System (IMEWS).

Satelliiteissa on infrapunasensorit, jotka toimivat laajakulmaisella Schmidtin teleskoopilla. Kukin satelliitti pyörii akselinsa ympäri, ja sen avulla se pystyy havaitsemaan suuremman näkökentän. Paikallaan pysyvät lämmönlähteet kuten metsäpalot tai tulivuorenpurkaukset satelliitti eliminoi kiinnostavista kohteista satelliitin pyörimisen avulla useamman kuvauskerran tietojen perusteella.

DSP-satelliitit on laukaistu yleensä Titan IV -kantoraketin IUS-rakettivaihetta käyttävällä versiolla. IUS:ää käytettiin satelliittien viemiseen lopulliselle geosynkroniselle radalle. Sukkulalento STS-44 vei myös yhden DSP-satelliitin avaruuteen 24. marraskuuta 1991.

460th Space Wing, jonka päämaja on Buckleyn lentotukikohdassa Coloradossa, operoi DSP-satelliitteja ja välittää niiden tiedot NORADille, joka on osa USSTRATCOMia. Se toimii Cheyenne Mountain Air Stationissa Colorado Springsin lähellä.

Air Force Materiel Commandin SBIRS-ohjelma kehittää DSP:n korvaavaa satelliittijärjestelmää Los Angelesin lentotukikohdassa Kaliforniassa.

Satelliittien valmistaja oli TRW/Aerojet (osa Northrop-Grummania 2000-luvun alusta alkaen). Niiden kehitys alkoi "Ohjelma 647":ssa.

Historia

DSP:n sukupolvet

Defense Support Program korvasi 1960-luvun ennakkovaroitussatelliitit, Missile Defense Alarm Systemin (MiDAS tai MIDAS), joka käytti infrapunasäteilyn havainnointia. Ensimmäinen onnistunut MiDAS-laukaisu tapahtui 24. toukokuuta 1960. Vuoteen 1966 mennessä, jolloin DSP korvasi MIDASin, niitä oli laukaistu kaksitoista.

Ensimmäinen DSP laukaistiin 6. marraskuuta 1970. Se on palvellut yli 30 vuotta. Ensimmäinen DSP-satelliitti painoi 900 kg, sen sähköteho oli 400 W ja sen suunniteltu elinikä oli vain 15 kk. Nykyiset DSP-satelliitit painavat 2 380 kg, niiden sähköteho on 1 275 W, ja niissä on kolminkertainen määrä eli 6 000 infrapunadetektoria. Satelliitit toimivat vähintään viisi vuotta.

23. ja viimeinen DSP-satelliitti laukaistiin vuoden 2006 puolivälissä, jonka jälkeen DSP-satelliittien toiminnan hiivuttua aletaan toimia uusilla Space-Based Infrared System (SBIRS) -satelliiteilla. SBIRS on sensori, joita on muun muassa uusimmilla Trumpet-satelliiteilla.

DSP:n kehitysvaiheet:

1. Block 1: vaihe 1970–1973, 4 satelliittia
2. Block 2: vaihe II, 1975–1977, 3 satelliittia
3. Block 3: Multi-Orbit Satellite Performance Improvement Modification (MOS/PIM), 1979-1984, 4 satelliittia
4. Block 4: Phase II Upgrade, 1984–1987, 2 satelliittia
5. Block 5: DSP-I (DSP-Improved), 1989 alkaen

DSP sai 1991 mainetta Persianlahden sodassa, jossa sen havaintojen perusteella komennettiin Israelista ja Saudi-Arabiasta ammuttuja Patriot-ohjuksentorjuntaohjuksia.

Teknisiä tietoja

Viimeisen DSP-satelliitin, DSP-23:n replika.

• Valmistaja Northrop Grummaniin kuuluva entinen TRW ja Aerojet Electronics Systems
• Massa 2380 kg
• Rata 35 900 km, geostationaarinen rata
• Aurinkopaneelin tuottama sähköteho 1485 W
• Korkeus radalla 10 m, laukaisun aikana 8,5 m
• Halkaisija radalla 6,7 m, laukaisun aikana 4,2 m
• Käyttöönotto 1970
• Yksikköhinta 400 miljoonaa dollaria

Aiheesta muualla

• Force Space Command Fact Sheet